Teot 16
1 Niin hän tuli Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli yksi opetuslapsi, Timoteus nimeltä, uskovaisen Juudalaisvaimon poika, mutta isä oli Grekiläinen.
And he came to Derbe and Lystra; and behold, a certain disciple was there, named Timothy, the son of a Jewess, who was a believer; but his father was a Greek.
2 Sillä oli hyvä todistus veljiltä, jotka Lystrassa ja Ikoniossa olivat.
A good report was given of him by the brethren in Lystra and Iconium.
3 Tätä tahtoi Paavali kanssansa vaeltamaan, otti ja ympärileikkasi hänen Juudalaisten tähden, jotka niissä paikoissa olivat; sillä he tiesivät kaikki, että hänen isänsä oli Grekiläinen.
This man Paul wished to go with him: and he took him and circumcised him, on account of the Jews that were in those places: for they all knew that his father was a Greek.
4 Mutta kuin he kaupungeita lävitse vaelsivat, antoivat he heille pidettäväksi ne säädyt, jotka asetetut olivat apostoleilta ja vanhimmilta, jotka Jerusalemissa olivat.
And as they went through the cities, they delivered to them the decrees that had been resolved on by the apostles and elders at Jerusalem, that they might keep them.
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja heidän lukunsa eneni joka päivä.
Therefore, the churches were established in the faith, and they increased in number daily.
6 Mutta kuin he Phrygian ja Galatian maakunnan lävitse vaelsivat, kiellettiin heitä Pyhältä Hengeltä puhumasta Jumalan sanaa Asiassa.
When they had gone throughout Phrygia and the region of Galatia, being forbidden by the Holy Spirit to preach the word in Asia,
7 Kuin he olivat tulleet Mysiaan, kiusasivat he vaeltaa Bitynian lävitse; mutta ei Henki sitä sallinut.
and had come to Mysia, they attempted to go into Bithynia; and the Spirit did not permit them.
8 Kuin he siis Mysian ohitse vaeltaneet olivat, menivät he alas Troadiin.
But having passed by Mysia, they came down to Troas.
9 Ja Paavali näki näyn yöllä: yksi Makedonian mies seisoi, rukoili häntä ja sanoi: tule Makedoniaan ja auta meitä.
And, during the night, a vision appeared to Paul. A certain man of Macedonia stood and besought him, saying: Come over to Macedonia and help us.
10 Ja kuin hän näyn näki, hankitsimme me kohta Makedoniaan menemään, tietäen täydellisesti Herran meitä kutsuneen heille evankeliumia saarnaamaan.
After he had seen the vision, we immediately endeavored to go into Macedonia, concluding that the Lord had called us to preach the gospel to them.
11 Kuin me siis Troadista purjehdimme, niin me juoksimme kohdastansa Samotrakiaan, ja toisena päivänä Neapoliin,
Therefore, setting sail from Troas, we came by a straight course to Samothracia, and, on the following day, to Neapolis,
12 Ja sieltä Philippiin, joka on Makedonian maakunnan pääkaupunki ja vapaa kaupunki; ja siinä kaupungissa me muutamia päiviä oleskelimme.
and thence to Philippi, which is the first city of that part of Macedonia, and a colony. We remained in that city some days:
13 Ja me menimme lepopäivänä ulos kaupungista, virran tykö, kussa tapa oli rukoilla: jossa me istuimme ja puhuttelimme vaimoja, jotka sinne tulleet olivat.
and on the sabbath-day we went out of the city to the side of a river, where, as usual, was the house of prayer; and we sat down and spoke to the women who had come together.
14 Ja vaimo, Lydia nimeltä, purpurain myyjä Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaaria niistä, mitä Paavalilta sanottiin.
And a certain woman, named Lydia, a seller of purple, of the city of Thyatira, who worshiped God, heard; whose heart the Lord opened to attend to the things that were spoken by Paul.
15 Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä.
And when she and her household had been immersed, she besought us, saying: If you judge me to be faithful to the Lord, come into my house, and make it your home. And she con strained us.
16 Ja tapahtui, kuin me rukoukseen menimme, kohtasi meitä piika, jolla noituuden henki oli, joka isännillensä saatti suuren saaliin noitumisellansa.
And it came to pass, that as we were going to the house of prayer, there met us a certain maid-servant that had a spirit of Python, who brought much gain to her masters, by giving responses.
17 Tämä noudatti alati Paavalia ja meitä, ja huusi, sanoen: nämät miehet ovat korkeimman Jumalan palveliat, jotka meille autuuden tien ilmoittavat.
She followed Paul and us, and cried out, saying: These men are the servants of the most High God, who show us the way of salvation.
18 Ja sitä hän teki monta päivää. Mutta Paavali otti sen pahaksi, käänsi itsensä ja sanoi sille hengelle: minä käsken sinun Jesuksen Kristuksen nimeen hänestä mennä ulos; ja hän läksi ulos sillä hetkellä.
And this she continued to do for many days. But Paul, being grieved, turned and said to the spirit: I command you, in the name of Jesus Christ, to come out of her. And it came out that very hour.
19 Mutta kuin hänen isäntänsä sen näkivät, että heidän saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät heidät turulle päämiesten tykö,
And when her masters saw that the hope of their gain was gone, they seized Paul and Silas, and dragged them into the market to the rulers.
20 Ja veivät heidän esivallan eteen, ja sanoivat: nämät miehet meidän kaupungin häiritsevät, jotka ovat Juudalaiset,
And having brought them to the magistrates, they said: These men, who are Jews, do greatly trouble our city;
21 Ja opettavat niitä tapoja, joita ei meidän sovi ottaa vastaan eikä tehdä, sillä me olemme Roomalaiset.
and they teach customs which it is not lawful for us, who are Romans, to receive or to observe.
22 Ja kansa nousi ynnä heitä vastaan, ja esivalta antoi heidän vaatteensa repiä, ja käski heitä piestä.
And the multitude rose up together against them; and the magistrates stripped off their clothes, and gave command to beat them with rods.
23 Kuin he olivat heidät juuri pahoin pieksäneet, heittivät he heidät torniin ja käskivät vartian visusti heitä vartioida,
And when they had laid many stripes on them, they threw them into prison, and charged the jailer to keep them securely.
24 Joka, kuin hän senkaltaisen käskyn sai, heitti heidät sisimmäiseen torniin ja pani heidät jalkapuuhun.
And having received such a charge, he put them into the inner prison, and made their feet fast in the stocks.
25 Mutta puoliyön aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylistäin Jumalaa kiitosvirsillä, ja vangit, jotka siellä olivat, sen myös kuulivat.
And at midnight Paul and Silas prayed, and sung a hymn to God; and the prisoners were listening to them.
26 Niin tapahtui äkisti suuri maan järistys, niin että tornin perustus vapisi; ja kohta kaikki ovet aukenivat, ja jokaisen siteet pääsivät.
And suddenly there was a great earthquake, so that the foundations of the prison were shaken; and immediately all the doors were opened, and every one’s bonds were loosed.
27 Kuin vartia heräsi ja näki tornin ovet avoinna olevan, veti hän ulos miekkansa ja tahtoi surmata itsensä, ja luuli vangit paenneen pois.
And the jailer, being aroused from sleep, and seeing the doors of the prison open, drew his sword, and was about to kill himself, supposing that the prisoners had fled.
28 Niin Paavali huusi suurella äänellä ja sanoi: älä itselles mitään pahaa tee; sillä me olemme kaikki täällä.
But Paul called out with a loud voice, saying: Do yourself no harm, for we are all here.
29 Niin hän anoi kynttilää, meni sisälle ja lankesi peljästyksissä Paavalin ja Silaan jalkain juureen,
Then he called for a light, and sprang in, and trembling, he fell down before Paul and Silas;
30 Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
and, having brought them out, he said: Sirs, what must I do to be saved?
31 Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee.
They replied: Believe on the Lord Jesus Christ, and you and your house shall be saved.
32 Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat.
And they spoke the word of the Lord to him, and to all that were in his house.
33 Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä,
And he took them at that hour of the night, and washed the blood from their stripes; and he was immersed, himself and all his, immediately.
34 Ja vei heidät kotiansa, ja valmisti heille pöydän, ja iloitsi, että hän koko huoneensa kanssa tuli Jumalan päälle uskovaiseksi.
And he brought them into his house, and set food before them, and rejoiced, believing in God, with all his house.
35 Ja kuin päivä tuli, niin esivalta lähetti kylänlapset sanomaan: päästä ne miehet.
But when it was day, the magistrates sent the lictors, saying: Release those men.
36 Niin tornin vartia ilmoitti nämät sanat Paavalille, sanoen: esivalta on käskenyt päästää teidät: menkäät siis nyt ulos rauhassa.
And the jailer told these words to Paul: The magistrates have sent to release you. Now, therefore, come out, and go in peace.
37 Mutta Paavali sanoi heille: he ovat julkisesti tuomitsematta pieksäneet meidät, jotka olemme Roomalaiset, ja heittäneet torniin, ja nyt salaa tahtoisivat sysätä meidät ulos. Ei niin, vaan tulkaan he itse meitä ottamaan täältä ulos.
But Paul said to them: Having publicly scourged us uncondemned, us who are Romans, they threw us into prison: and do they now put us out secretly? No, verily: but let them come and lead us out.
38 Niin kylänlapset ilmoittivat nämät sanat esivallalle jällensä; ja he pelkäsivät, että he heidät Roomalaisiksi kuulivat,
And the lictors told these words to the magistrates: and they were alarmed when they heard that they were Romans;
39 Ja tulivat ja rukoilivat heitä, ja veivät heidät ulos, ja käskivät heidän mennä pois kaupungista.
and they came, and entreated them, and led them out, and requested them to depart from the city.
40 Niin he läksivät tornista ja menivät Lydian tykö. Ja kuin he veljet nähneet olivat ja heitä lohduttaneet, vaelsivat he matkaansa.
And having come out of the prison, they went into the house of Lydia; and when they had seen the brethren, they comforted them, and departed.
