Teot 14
1 Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.
The same thing occurred in Iconium, where Paul and Barnabas went into the Jewish Synagogue, and spoke in such a way that a great number of both Jews and Greeks believed in Christ.
2 Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.
But the Jews who refused to believe stirred up the Gentiles, and poisoned their minds against the Brethren.
3 Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta tapahtua.
Therefore Paul and Barnabas spent a long time there, and spoke out fearlessly, relying upon the Lord, who confirmed the Message of his Love by permitting signs and wonders to take place at their hands.
4 Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.
But the townspeople were divided, some siding with the Jews, some with the Apostles;
5 Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,
and, when there was an attempt on the part of both Gentiles and Jews, with their leading men, to resort to violence and to stone them,
6 Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,
the Apostles heard of it, and took refuge in Lystra and Derbe, towns in Lycaonia, and in the district round,
7 Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
and there they continued to tell the Good News.
8 Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.
In the streets of Lystra there used to sit a man who had no power in his feet; he had been lame from his birth, and had never walked.
9 Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
This man was listening to Paul speaking, when Paul, fixing his eyes on him, and seeing that he had the faith to be healed,
10 Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi.
said loudly: “Stand upright on your feet.” The man leaped up, and began walking about,
11 Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.
and the crowd, seeing what Paul had done, called out in the Lycaonian language: “The Gods have made themselves like men and have come down to us.”
12 Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.
So they called Barnabas ‘Zeus,’ and Paul ‘Hermes,’ because he took the lead in speaking;
13 Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
and the priest of Zeus-beyond-the-Walls, accompanied by the crowd, brought bullocks and garlands to the gates, with the intention of offering sacrifices.
14 Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
But, when the Apostles Barnabas and Paul heard of it, they tore their clothes and rushed out into the crowd. “Friends, why are you doing this?” they shouted.
15 Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on,
“We are only men like yourselves, and we have come with the Good News that you should turn away from these follies to a living God, ‘who made the heavens, the earth, the sea, and everything that is in them.’
16 Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.
In bygone times he permitted all the nations to go their own ways.
17 Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.
Yet he has not failed to give you, in the good he does, some revelation of himself — sending you from heaven rain and fruitful seasons, and gladdening your hearts with plenty and good cheer.”
18 Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.
Even with this appeal they could hardly restrain the people from offering sacrifice to them.
19 Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.
Presently, however, there came some Jews from Antioch, and Iconium who, after they had won over the people, stoned Paul, and dragged him out of the town, thinking him to be dead.
20 Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.
But, when the disciples had gathered round him, he got up and went back into the town; the next day he went with Barnabas to Derbe.
21 Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,
After telling the Good News throughout that town, and making a number of converts, they returned to Lystra, Iconium, and Antioch,
22 Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.
reassuring the minds of the disciples, urging them to remain true to the Faith, and showing that it is only through many troubles that we can enter the Kingdom of God.
23 Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.
They also appointed Officers for them in every Church, and, after prayer and fasting, commended them to the Lord in whom they had learned to believe.
24 Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.
Paul and Barnabas then went through Pisidia, and came into Pamphylia,
25 Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,
and, after telling the Message at Perga, went down to Attaleia.
26 Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.
From there they sailed to Antioch — the place where they had been committed to the gracious care of God for the work which they had now finished.
27 Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.
After their arrival, they gathered the Church together, and gave an account of all that God had helped them to do, and especially how he had opened to the Gentiles the door of faith;
28 Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.
and at Antioch they stayed with the disciples for a considerable time.
