Teot 13
1 Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.
MALOKO hoi o ka ekaleaia, ma Anetioka, kekahi mau kaula a me na kumu, o Barenaba kekahi, a me Simeona i kapaia o Nigera, a me Loukio no Kurene, a me Manaena i hanai pu ia me Herode ke kiaaina, a me Saulo.
2 Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.
I ko lakou hoomana ana i ka Haku, a me ka hookeai ana, i mai la ka Uhane Hemolele, E hookaawale oukou ia Barenaba laua me Saulo na'u, no ka hana a'u i hea aku ai ia laua.
3 Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.
Alaila hookeai iho la lakou, pule aku la, kau iho la na lima maluna o laua, a hookuu aku la ia laua.
4 Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.
Na ka Uhane Hemolele laua i hoouna ae, e hele ae la laua i Seleukia; a malaila aku laua i holo ai a hiki i Kupero.
5 Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.
A hiki laua i Salami, hai mai la laua i ka olelo a ke Akua maloko o na halehalawai o na Iudaio; o Ioane no hoi kekahi hoalawehana na laua.
6 Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,
Kaahele aku la lakou i ka mokupuni a hiki i Papo, loaa ia lakou kekahi kilo, he kaula wahahee hoi ia, he Iudaio, o Bariesu kona inoa.
7 Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
Aia no ia me Seregio Paulo, ke kiaaina, he kanaka akamai: a kii aku la oia ia Barenaba a me Saulo, makemake iho la ia, e lohe i ka olelo a ke Akua.
8 Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
Aka, o Eluma, ke kilo (o kona inoa ia i ka hoolike ana) ku e aku la oia ia laua, manao iho la e hoohuli i ke kiaaina, mai ka manaoio aku.
9 Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan, ) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,
Aka, o Saulo, (o Paulo no ia, ) ua piha oia i ka Uhane Hemolele, haka pono mai la oia ia ia.
10 Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.
I mai la, auwe oe ka mea i piha i ka wahahee a me ka hewa a pau, he keiki na ka diabolo, he enemi no ka pono a pau, aole anei e hooki oe i kou keakea ana i na aoao pono o ka Haku?
11 Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.
Eia hoi, ano la e kau mai ana ka lima o ka Haku maluna ou, a e makapo no oe, aole e ike aku i ka la a hiki i kekahi manawa. Haule koke mai la maluna ona ka pouli a me ka moowini. Holoholo ae la ia e imi i mea alakai lima nona.
12 Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.
Alaila ike ae la ke kiaaina i ka mea i hanaia mai ai, manaoio aku la ia me ka mahalo aku i ke ao ana a ka Haku.
13 Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.
Holo aku la o Paulo ma mai Papo a hiki mai i Perege no Pamepulia: a haalele a Ioane ia laua, a hoi aku la i Ierusalema.
14 Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
A haalele iho la laua ia Perege, a hele mai la i Anetioka no Pisidia, a komo ae la iloko o ka halehalawai i ka la Sabati, a noho iho la.
15 Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
A mahope o ka heluhelu ana o ke kanawai a me ka na kaula, kii ae la na luna o ka halehalawai ia laua, i ae la, E na kanaka, na hoahanau, ina ia olua kekahi olelo hooikaika no na kanaka, ea, e olelo mai.
16 Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
Ku mai la o Paulo, a peahi me ka lima, i mai la, E na kanaka o Iseraela, a me ka poe makau i ke Akua, e hoolohe mai.
17 Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,
Na ke Akua o keia poe kanaka o Iseraela i wae ae ko kakou kupuna, a hookiekie iho la ia poe kanaka i ko lakou noho ana i Aigupita, a lawe mai ia lakou, mailoko mai o ia wahi, me ka lima kakauha;
18 Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.
Nana no lakou i hiipoi ma ka waonahele i na makahiki he kanaha.
19 Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.
A pau na lahuikanaka ehiku ma ka aina ma Kanaana i ka anaiia, nana no i puunaue i ko lakou aina no lakou ma ka hailona ana.
20 Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.
A mahope iho o ia mau mea, haawi mai la ia i mau lunakanawai, i eha paha haneri makahiki a me kanalima, a hiki i ka wa o Samuela, ke kaula.
21 Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.
A ia wa mai, nonoi aku lakou i alii nui; a haawi mai la ke Akua ia Saulo i keiki a Kisa no lakou, he kanaka no ka ohana a Beniamina, hookahi no kanaha makahiki.
22 Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.
Alaila, kapae ae la kela ia ia, a hookiekie ae la ia Davida i alii no lakou; hoike mai la ia i mai la ia ia, Ua loaa ia'u o Davida a Iese, he kanaka ku pono i ko'u naau, nana no e hana i ko'u makemake a pau.
23 Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,
Ua hoopuka mai ke Akua ia Iesu noloko mai o kana poe mamo, e like me kana olelo mua ana mai, i mea ola no ka Iseraela.
24 Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.
Mamua o kona hiki ana mai, ua hai mua mai no o Ioane, i ka bapetizo ana o ka mihi i na kanaka a pau o Iseraela.
25 Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.
A hoopau o Ioane i kana hana, ninau mai la ia, Owai la wau i ko oukou manao? Aole au ia. Aia hoi, ke hele mai nei kekahi mahope o'u aole au e pono ke wehe i na kamaa o kona mau kapuwai.
26 Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.
E na kanaka, na hoahanau mamo a Aberahama, a me ka poe o oukou nei e makau i ke Akua, ua hoounaia mai ia oukou nei ka olelo o keia ola.
27 Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.
No ka mea, e ka poe i noho ma Ierusalema, a me ko lakou mau alii, aole lakou i ike ia ia, a me ka leo a na kaula, ka mea i heluhelaia i na la Sabati a pau, ua hoeko lakou ia leo i ko lakou hoohewa ana ia ia.
28 Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.
Aole ne i lona ia lakou kekahi hala e make ai, aka, aku la lakou ia e make ia.
29 Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.
A pau ne la na mea i nona, i ka hookaia e lakou lawe mai la lakou ia ia, mai ka lauu mai a maloko o ka hale.
30 Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.
Na ke Akua no ia i houla mai mai ka make mai.
31 Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.
Ikeia mai la no ia i na la he mai ka i hele pau me ia, mai mai a Ierusalema na lakou no ia i aku ai i kanaka.
32 Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.
Ke hui aku nei makou i ka olela mukai ia oukou, i ka olela hoopunipuni i i na kupuna;
33 Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Oia ka ke Akua i mai nui i ka lakou mue mama ia mukau, i kona ana mai ia Iesu; e like me ka mea i palapalaia ma ka Halelu elua, O oe no ka'u Keiki, i keia la wau i hoohanau ai ia oe.
34 Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.
A no kona hoala ana mai ia ia mai ka make mai aole hoi ia e hoi hou i ka palaho, i mai la ia penei, E haawi aku wau ia oukou i ka lokomaikai oiaio o Davida.
35 Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
No ia mea, i mai no hoi ia ma kahi e, Aole oe e haawi aku i kau mea hoano e ike i ka palaho.
36 Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
Aka, o Davida, hookauwa aku la ia na kona hanauna, ma ka manao o ke Akua, a hiamoe iho la ia, a hui pu ia iho la me kona poe kupuna, a ike i ka palaho.
37 Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
Aka, o ka mea a ke Akua i hoala mai ai, aole ia i ike i ka palaho.
38 Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
No ia mea, e ike pono oukou, e na kanaka, na hoahanau, ma ona la, ua haiia'ku ia oukou ke kala ana o ka hala.
39 Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.
A o na mea a pau, aole e hike ia oukou ma ke kanawai o Mose ke hoaponoia, ua hoaponoia no ma ona la ka poe manaoio a pou.
40 Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:
Nolaila e malama pono oukou, o hiki mai ananei maluna o oukou, ka mea i oleloia mai ai e na kaula;
41 Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.
E ka poe hoowahawaha, e nana mai oukou, e pilihua hoi, a e hoomawale; no ka mea, ke hana nei au i ka hana i ko oukou mau la ina e hai aku kekahi ia oukou ia hana ina aole no oukou e mai.
42 Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.
I ka hele ana o na Iudaio iwaha o ka halehaluwai, nonui aku la ma kanaka e ae i hai hou ia mai keia mau olelo ia lakou ia la Sabuti mai.
43 Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.
A i ka hoi ana o ke ka halehalawai, he nui Ioa ka poe haipule, a me ka poe haipule i huli mea i hahai aku ia Paula, lana me; na luna ne i olelo mai ia lakou a hooikaika mai ia lakou e ka pau ma ka maikai e ka Akua.
44 Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.
A hiki i ka la Sabati pau Ioa ke kulanakauhale i ke, e i ka olelo a ke Akua.
45 Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.
A ike aku la ka poe Iudaio i ka nui e kanaka, pinu Ioa lakau i ka, hoopahala aku la i na mea a Paule i olelo ai, a olelo heino aku la.
46 Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö. (aiōnios g166)
Alaiila, hooikaika nui la e Pualo laua me Barenaba, i mai la, He mea pono ke hai mua ia ia oukou ka olelo a ke Akua; ua kapae oukou ia mea, a ua mauao oukou ia oukou iho, aole oukou e pono ke ola loa, eia hoi, ke huli aku nei maua i ko na aina e. (aiōnios g166)
47 Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.
No ka mea, pela ka Haku i kauoha mai ai ia makou, Ua hoonoho wau ia oe i malamalama no ko na aina e, i lilo oe i mea e ola'i a hiki i na kukulu o ka honua.
48 Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli. (aiōnios g166)
A lohe ko na aina e i keia, olioli lakou, a hoonani aku la lakou i ka olelo a ka Haku: a o ka poe i waeia no ke ola loa, manaoio aku no lakou. (aiōnios g166)
49 Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.
A haiia no boi ka olelo a ka Haku ma ia aina a pau.
50 Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.
Hookonokono aku la ka poe Iudaio i na wahine haipule koikoi, a me na mea kiekie o ke kulanakauhale, a pai mai la lakou ma ka hoomaau no Paulo a me Barenaba, a kipaku aku la ia laua mai ko lakou wahi aku.
51 Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.
A lulu aku la laua i ka lepo o ko laua mau wawae ia lakou, a hele mai la laua i Ikonio.
52 Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.
Piba loa iho la na haumana i ka olioli, a me ka Uhane Hemolele.
