Teot 12
1 Mutta sillä ajalla otti kuningas Herodes muutamia seurakunnasta kiinni, vaivataksensa,
Ana knafina Kini Heroti'a mago'a mono vahe zamahe, frinaku zamazeri'ne.
2 Ja mestasi Jakobin, Johanneksen veljen miekalla.
Joni nefu Jemisi azeri'za bainati kazinu ahe fri'naze.
3 Ja kuin hän näki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi hän myös Pietaria käsittää, (ja se oli makian leivän päivänä.)
Ana'ma hiazama Agrama kegeno Juda vahe'mo'za musema hazageno'a, Pitana azerino kina hunteku hu'ne. (Zo'ore breti muse hu'za nenaza knare, anara hu'ne.)
4 Jonka hän myös käsitti, ja pani vankiuteen, ja antoi hänen neljän sotamiesten neljänneksen haltuun vartioida häntä, ja ajatteli pääsiäisen jälkeen asettaa hänen kansan eteen.
Heroti'a Pitama azeriteno avareno 4'a sondia vahe kevumofo (16'a sondia vahe) zamazampi ome antege'za, oza aza hu'za kava kri'naze. Heroti'a Pasova ne'za netesageno, amefi'a maka vahe zamufi Pitana azeri ama hunaku antahi'ne.
5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hänen edestänsä Jumalan tykö.
Ana higeno Pita'a kina nompi mani'nege'za, mono vahe'zagamo'za Anumzamo'ma azama hanigura hampo'nati'za nunamu hunte'naze.
6 Ja kuin Herodes tahtoi hänen ottaa edes, makasi Pietari sinä yönä kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edessä vartioitsivat tornia.
Ana kenegera masenkeno okina Heroti'a avareno keaga huntegahianki nehigeno, Pita'a tare sondia netremokizni amu'nompi mase'negeno, tarega azantera seni nofiteti kina rentenageno, kva vahe'mo'za kina vahete kava kri'za kafante mani'naze.
7 Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen tykönänsä ja kirkkaus paisti huoneessa, lykkäsi Pietaria kylkeen, herätti hänen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat hänen käsistänsä.
Anama nehazageno'a ame huno Ramofo ankeromo efore higeno, masamo'a kina vahe nona remsa hu'ne. Ankeromo'a Pitana asoparega aheno, Ame hunka otio! Higeno seni nofimo'a Pita azantetira evurami'ne.
8 Niin enkeli sanoi hänelle: sonnusta ja kengitä sinus. Ja hän teki niin. Ja hän sanoi vielä hänelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
Ankeromo'a amanage huno Pitana asami'ne, Kamu'nofira nehunka kaga nona vazio, higeno Pita'a aganona antanine. Anante ankeromo'a anage huno asami'ne, Anakre kuka'a nentaninka namage' eno hu'ne.
9 Ja hän meni ulos ja seurasi häntä, eikä tietänyt sitä todeksi, mitä enkeliltä tehtiin, vaan luuli näyn näkevänsä.
Pita'a amage' avaririno nevuno, ankeromo'ma azama hiazana agra antahino keno osu'neanagi, agra avana negofi huno hu'ne.
10 Mutta kuin he menivät ensimäisen ja toisen vartion lävitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestänsä; ja he menivät siitä ulos, käyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli hänestä.
Ese kafante kava hu'naza sondia vahe'ene, anante kafante kava hu'naza sondia vahe zamagterete'ne, ran kumapi vu kafana aenireti hagente'nea ran kafante akeno agra'a kafamo'a anagige'ne atirami'ne osi kampi nevakeno, ankeromo'a ame huno atreno vu'ne,
11 Ja kuin Pietari tointui entisellensä, sanoi hän: nyt minä totisesti tiedän, että Herra on enkelinsä lähettänyt, ja minun Herodeksen käsistä päästänyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
Pita'a agrake nevuno amanage hu'ne, menina nagra antahi'noe, Ra Anumzamo'a ankeroma'a huntegeno, Heroti'ene Jiu vahe'mo'za maka'zama hunante'naku hazafintira naza huno katufe natre'ne.
12 Ja kuin hän tätä ajatellut oli, tuli hän Marian, Johanneksen äidin, huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.
Anante Pita'ma ana'ma hiaza antahino keno nehuno, Jonina mago agi'a Maki'e nehaza ne'mofo nerera Maria nontega, maka vahe'mo'za mani'neza nunamu nehazarega vu'ne
13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltä, kuultelemaan.
Anante Pita eno megi'a kafante eme vagare vagare higeno'a, Roda'e nehaza eri'za mofa'mo eno eme antahi'ne.
14 Ja kuin hän Pietartin äänen tunsi, ei hän ovea ilon tähden avannutkaan, vaan juoksi sisälle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edessä seisovan.
Pita ageruma nentahino'a, ana kafana onagi atreno tusi muse nehuno, agareno vuno Pita'a kafante oti'ne huno ana vahe zaga ome zamasmi'ne.
15 Niin he sanoivat hänelle: oletkos hullu? Vaan hän sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on hänen enkelinsä.
Hu'neanagi zamagra anage ana mofakura hu'naze, Kagra negi nenegahane! Ana mofamo hanavetino tamage Pita'e nehige'za, kagra ankeroma'a ke'negahane hu'za mago'ane hu'naze.
16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he näkivät hänen ja hämmästyivät.
Pita'a vagare vagare nehigeno, zamagrama kafa anagi'za nege'za, nankna huno e'neha hu'za tusi'a antri hu'naze.
17 Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat näitä Jakobille ja veljille. Ja läksi ulos ja meni toiseen paikkaan.
Agra azanu avame hige'za akohe'za mani'zageno Ramo'ma kina nompinti azama huno avare atre'nea kea zamasmi'ne. Ana huteno anage hu'ne, Jemisine mono nafuhe'ina ama ana nanekea zamasmiho huteno atreno ru kumatega vu'ne.
18 Mutta kuin päivä tuli, niin ei sotamiehillä ollut vähin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.
Ko'ma atige'za, kina nonte'ma kva hu'naza sondia vahe'mo'za tusiza hu'za Pita'a na'a hu'neha hu'za rama'a antahintahi hu'naze.
19 Ja kuin Herodes piti sanan hänen perässänsä, eikä häntä löytänyt, antoi hän vartiat tutkia ja käski heitä rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellä.
Anante Heroti'ma hakareno keama, keno erifore nosuno'a kavama hu'naza vahera kegaga huzmanteno tamagra frigahaze hige'za, zamahe friku zamare'za vazageno, henka Judiatira atreno uramino Sisaria umani'ne.
20 Ja Herodes oli vihoissansa Tyron ja Sidonin asuvaisille; mutta he tulivat yksimielisesti hänen tykönsä ja lepyttivät kuninkaan kamaripalvelian Blastuksen, ja anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai kuninkaan maasta elatuksensa.
Anante Heroti'a Tairi kumate vahe'ene, Saito kumate vahe'mokizmigura arimpa ahezamantege'za, zamagra mago zamarimpa hu'za agrite emeri atru hu'za, kini ne'mofo tva'onte eri'za ne' Blastusi, zamaza hinogu rimpa azeri fru hute'za, knare nomanizama kini ne'mo'ma zamisigu antahige'naze. Na'ankure zamagrama kave'ma e'nerizana kini Heroti'ma kava kri'nea mopafinti e'neri'ze.
21 Mutta määrättynä päivänä oli Herodes puetettu kuninkaallisissa vaatteissa, istuen tuomioistuimella, ja piti puheen heidän tykönsä.
Mago kna erintaza knazupa, Kini Heroti'a kini vahe kukena huteno, keaga refakohu trate mani'neno zamagrira rama'a keaga zamasmi'ne.
22 Mutta kansa huusi: Jumalan ääni, ja ei ihmisen.
Hu'neanagi tusi'a vahe'mo'za agafa hu'za rankehu'za mago anumzamofo agerure, hanki vahe'mofo agerura omane'ne! hu'naze.
23 Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa Jumalalle antanut. Ja hän syötiin madoilta, ja antoi henkensä.
Ana kema nehazama'a, mago Ramofo ankeromo Herotina ahe tre'ne, na'ankure Anumzamofo ra agi omigeno agrira knimo amprigeno fri'ne.
24 Mutta Jumalan sana kasvoi ja eneni.
Hu'neanagi Anumzamofo kemo'a hageno rura huno vuno eno hu'ne.
25 Mutta Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista, kuin he olivat palveluksen päättäneet, ja ottivat Johanneksen kanssansa, joka myös Markukseksi kutsuttiin.
Banabasi'ene Solikea Jerusalemi mono eri'zama eri vagareteke, Jon Makina nevareke ete Antioku kumate vu'na'e.
