Teot 12
1 Mutta sillä ajalla otti kuningas Herodes muutamia seurakunnasta kiinni, vaivataksensa,
Vers la même époque, le roi Hérode e se mit à persécuter quelques-uns des membres de l'Église.
2 Ja mestasi Jakobin, Johanneksen veljen miekalla.
Il fit trancher la tête à Jacques, frère de Jean.
3 Ja kuin hän näki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi hän myös Pietaria käsittää, (ja se oli makian leivän päivänä.)
Voyant le bon effet qu'il produisait ainsi sur les Juifs, il ordonna aussi d'enfermer Pierre. On était à la semaine des Azymes.
4 Jonka hän myös käsitti, ja pani vankiuteen, ja antoi hänen neljän sotamiesten neljänneksen haltuun vartioida häntä, ja ajatteli pääsiäisen jälkeen asettaa hänen kansan eteen.
Il le fit arrêter et mettre en prison, et chargea quatre escouades, de quatre soldats chacune, de le surveiller. Son intention était de le juger après la Pâque et en présence de tout le peuple.
5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hänen edestänsä Jumalan tykö.
Pierre était donc gardé dans la prison et l'Église adressait à Dieu de ferventes prières pour lui.
6 Ja kuin Herodes tahtoi hänen ottaa edes, makasi Pietari sinä yönä kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edessä vartioitsivat tornia.
Or, la nuit qui précéda le moment fixé par Hérode pour sa comparution, Pierre dormait entre deux soldats, retenu par une double chaîne et, devant la porte, des sentinelles gardaient la prison.
7 Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen tykönänsä ja kirkkaus paisti huoneessa, lykkäsi Pietaria kylkeen, herätti hänen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat hänen käsistänsä.
Tout à coup apparut un ange du Seigneur; le cachot devint resplendissant de lumière. Cet ange, touchant Pierre au côté, le réveilla et lui dit: «Lève-toi vite!»
8 Niin enkeli sanoi hänelle: sonnusta ja kengitä sinus. Ja hän teki niin. Ja hän sanoi vielä hänelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
et les chaînes tombèrent de ses mains. «Mets ta ceinture, lui dit ensuite l'ange, et chausse tes sandales.» Pierre le fit. Il ajouta: «Enveloppe-toi de ton manteau et suis-moi.»
9 Ja hän meni ulos ja seurasi häntä, eikä tietänyt sitä todeksi, mitä enkeliltä tehtiin, vaan luuli näyn näkevänsä.
Pierre sortit et le suivit sans croire à la réalité de ce que l'ange lui faisait faire; il s'imaginait avoir une vision.
10 Mutta kuin he menivät ensimäisen ja toisen vartion lävitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestänsä; ja he menivät siitä ulos, käyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli hänestä.
Cependant ils passèrent la première garde, puis la seconde et arrivèrent à la porte de fer qui donne sur la ville. Cette porte s'ouvrit d'elle-même devant eux; ils sortirent; ils marchèrent dans une rue et, à cet instant, l'ange s'éloigna de Pierre,
11 Ja kuin Pietari tointui entisellensä, sanoi hän: nyt minä totisesti tiedän, että Herra on enkelinsä lähettänyt, ja minun Herodeksen käsistä päästänyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
qui revint à lui et se dit: «Je vois maintenant que le Seigneur m'a réellement envoyé son ange, qu'il m'a arraché aux mains d'Hérode et à l'avide impatience du peuple juif.»
12 Ja kuin hän tätä ajatellut oli, tuli hän Marian, Johanneksen äidin, huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.
Après réflexion, il se rendit à la maison de Marie, mère de Jean surnommé Marc, où plusieurs personnes étaient assemblées et priaient.
13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltä, kuultelemaan.
Il frappa à la porte d'entrée; une servante, nommée Rhode, alla écouter.
14 Ja kuin hän Pietartin äänen tunsi, ei hän ovea ilon tähden avannutkaan, vaan juoksi sisälle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edessä seisovan.
Elle reconnut la voix de Pierre; transportée de joie, au lieu d'ouvrir, elle rentra en courant et annonça que Pierre était là, devant la porte.
15 Niin he sanoivat hänelle: oletkos hullu? Vaan hän sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on hänen enkelinsä.
On la traita de «folle». Elle affirma qu'elle disait vrai. «C'est son ange», dit-on alors.
16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he näkivät hänen ja hämmästyivät.
Pierre cependant continuait à frapper; on ouvrit enfin; on le vit; la joie fut immense.
17 Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat näitä Jakobille ja veljille. Ja läksi ulos ja meni toiseen paikkaan.
Il leur fit de la main signe de se taire et leur raconta comment le Seigneur l'avait tiré de prison, puis il ajouta: «Annoncez ces choses à Jacques et aux autres frères.» Ensuite il sortit et s'en alla dans un autre endroit.
18 Mutta kuin päivä tuli, niin ei sotamiehillä ollut vähin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.
Le jour venu, l'inquiétude fut grande parmi les soldats; ils ne savaient ce que Pierre était devenu.
19 Ja kuin Herodes piti sanan hänen perässänsä, eikä häntä löytänyt, antoi hän vartiat tutkia ja käski heitä rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellä.
Hérode le fit rechercher et, ne le trouvant pas, il mit les gardes à la question et ordonna leur exécution; puis il quitta la Judée et alla demeurer à Césarée.
20 Ja Herodes oli vihoissansa Tyron ja Sidonin asuvaisille; mutta he tulivat yksimielisesti hänen tykönsä ja lepyttivät kuninkaan kamaripalvelian Blastuksen, ja anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai kuninkaan maasta elatuksensa.
Les gens de Tyr et de Sidon avaient des difficultés avec lui; ils vinrent ensemble le trouver et, ayant gagné à leur cause Blastus, son chambellan, ils sollicitèrent un arrangement parce que leur pays tirait sa subsistance de celui du roi.
21 Mutta määrättynä päivänä oli Herodes puetettu kuninkaallisissa vaatteissa, istuen tuomioistuimella, ja piti puheen heidän tykönsä.
Un jour fut fixé et Hérode, revêtu d'une tunique royale, siégea sur son trône et harangua le peuple avec une grande solennité.
22 Mutta kansa huusi: Jumalan ääni, ja ei ihmisen.
Le peuple s'écria: «C'est un dieu qui parle et non un homme.»
23 Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa Jumalalle antanut. Ja hän syötiin madoilta, ja antoi henkensä.
A l'instant même un ange du Seigneur frappa Hérode parce qu'il n'avait pas donné gloire à Dieu; et, rongé par les vers, il expira.
24 Mutta Jumalan sana kasvoi ja eneni.
Cependant la parole de Dieu se répandait de plus en plus.
25 Mutta Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista, kuin he olivat palveluksen päättäneet, ja ottivat Johanneksen kanssansa, joka myös Markukseksi kutsuttiin.
Barnabas et Saul, leur mission remplie, revinrent de Jérusalem, ramenant avec eux Jean surnommé Marc.
