Teot 12
1 Mutta sillä ajalla otti kuningas Herodes muutamia seurakunnasta kiinni, vaivataksensa,
Now, at about that time, Herod the king put forth his hands to ill- treat certain members of the church;
2 Ja mestasi Jakobin, Johanneksen veljen miekalla.
and beheaded James, the brother of John, with the sword.
3 Ja kuin hän näki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi hän myös Pietaria käsittää, (ja se oli makian leivän päivänä.)
And when he saw that it pleased the Jews, he proceeded to seize Peter also. (This was during the days of unleavened bread.)
4 Jonka hän myös käsitti, ja pani vankiuteen, ja antoi hänen neljän sotamiesten neljänneksen haltuun vartioida häntä, ja ajatteli pääsiäisen jälkeen asettaa hänen kansan eteen.
He had him arrested and thrown in prison, and put under guard of sixteen soldiers. He intended, after the Passover, to bring him forth to the people.
5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti hänen edestänsä Jumalan tykö.
So Peter was kept in prison, but earnest prayer to God was made by the church for him.
6 Ja kuin Herodes tahtoi hänen ottaa edes, makasi Pietari sinä yönä kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edessä vartioitsivat tornia.
Now when Herod was about to bring him forth, on that very night, while Peter was sleeping between two soldiers, bound with chains, and sentries before the door were guarding the prison,
7 Ja katso, Herran enkeli seisoi hänen tykönänsä ja kirkkaus paisti huoneessa, lykkäsi Pietaria kylkeen, herätti hänen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat hänen käsistänsä.
suddenly an angel of the Lord stood by him, and a light shone in the cell. Striking Peter on the side, he woke him saying, "Rise up quickly." At once the chains dropped from his hands.
8 Niin enkeli sanoi hänelle: sonnusta ja kengitä sinus. Ja hän teki niin. Ja hän sanoi vielä hänelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.
"Gird yourself," said the angel, "and put on your sandals." He did so. Then he said unto him, "Throw your cloak about you, and follow me."
9 Ja hän meni ulos ja seurasi häntä, eikä tietänyt sitä todeksi, mitä enkeliltä tehtiin, vaan luuli näyn näkevänsä.
So Peter went out, following him, but did not realize that what the angel was doing was real, but supposed that he was seeing a vision.
10 Mutta kuin he menivät ensimäisen ja toisen vartion lävitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsestänsä; ja he menivät siitä ulos, käyden katua myöten, ja kohta erkani enkeli hänestä.
And when they had passed the first guard and the second, they came to the iron gate that led to the city. This opened to them of its own accord; and they went out passed on through one street; and suddenly the angel left him.
11 Ja kuin Pietari tointui entisellensä, sanoi hän: nyt minä totisesti tiedän, että Herra on enkelinsä lähettänyt, ja minun Herodeksen käsistä päästänyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.
Peter, coming to himself, said, "Now I know for a certainty that the Lord has sent his angel and released me from the hand of Herod, and from all that the Jewish people were anticipating."
12 Ja kuin hän tätä ajatellut oli, tuli hän Marian, Johanneksen äidin, huoneen tykö, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.
So, after he had thought things over, he went to the house of Mary, the mother of John, surnamed Mark, where a large number of people were assembled, praying.
13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimeltä, kuultelemaan.
When he knocked at the door of the gate, a maid servant named Rhoda came to answer.
14 Ja kuin hän Pietartin äänen tunsi, ei hän ovea ilon tähden avannutkaan, vaan juoksi sisälle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edessä seisovan.
And when she recognized Peter’s voice, for very joy she did not open the door, but ran in and told them that Peter was standing in front of the gate.
15 Niin he sanoivat hänelle: oletkos hullu? Vaan hän sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on hänen enkelinsä.
"You are mad," they said. But she confidently insisted that it was so. "It is his angel," they said.
16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he näkivät hänen ja hämmästyivät.
Meanwhile Peter continued to knock, until at last they opened the door, and were amazed to see that it was really he.
17 Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat näitä Jakobille ja veljille. Ja läksi ulos ja meni toiseen paikkaan.
He motioned to them to keep quiet, and told them how the Lord had brought him out of prison. "Tell all this to James," he said, "and to the brothers," and away he went to another place.
18 Mutta kuin päivä tuli, niin ei sotamiehillä ollut vähin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.
When morning came there was no small stir among the soldiers as to what could possibly have become of Peter.
19 Ja kuin Herodes piti sanan hänen perässänsä, eikä häntä löytänyt, antoi hän vartiat tutkia ja käski heitä rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siellä.
Then Herod had search made for him, and could not find him. After sharply questioning the guards, he ordered them off to execution. He then went down from Judea to Caesarea, where he stayed for some time.
20 Ja Herodes oli vihoissansa Tyron ja Sidonin asuvaisille; mutta he tulivat yksimielisesti hänen tykönsä ja lepyttivät kuninkaan kamaripalvelian Blastuksen, ja anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai kuninkaan maasta elatuksensa.
Now Herod was violently displeased with the people of Tyre and Sidon. So they came to him, with one accord, and after conciliating Blastus, the royal chamberlain, they begged for peace because their country depended upon the king’s country for its food supply.
21 Mutta määrättynä päivänä oli Herodes puetettu kuninkaallisissa vaatteissa, istuen tuomioistuimella, ja piti puheen heidän tykönsä.
So on the appointed day, Herod put on his royal robes, and after taking his seat upon the throne, began to harangue them.
22 Mutta kansa huusi: Jumalan ääni, ja ei ihmisen.
"The voice of a god, and not of a man," the people kept shouting.
23 Ja Herran enkeli löi kohta häntä, ettei hän kunniaa Jumalalle antanut. Ja hän syötiin madoilta, ja antoi henkensä.
Instantly an angel of the Lord smote him, because he had not given God the glory, and being eaten up by worms, he died.
24 Mutta Jumalan sana kasvoi ja eneni.
But the word of God grew and multiplied;
25 Mutta Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista, kuin he olivat palveluksen päättäneet, ja ottivat Johanneksen kanssansa, joka myös Markukseksi kutsuttiin.
and after discharging their mission, Barnabas and Saul returned from Jerusalem, bringing with them John, surnamed Mark.
