2 Samuelin 5
1 Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.
And they came all [the] tribes of Israel to David Hebron towards and they said saying here [are] we [are] bone your and flesh your we.
2 Ja aina ennen, kuin Saul oli meidän kuninkaamme, johdatit sinä Israelin ulos ja sisälle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pitää minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin päämiehen oleman.
Both yesterday as well as three days ago when was Saul king over us you (you were *Q(k)*) (the [one who] led out *Q(K)*) (and the [one who] brought *Q(k)*) Israel and he said Yahweh to you you you will shepherd people my Israel and you you will become ruler over Israel.
3 Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidän kanssansa liiton Herran edessä Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.
And they came all [the] elders of Israel to the king Hebron towards and he made to them the king David a covenant at Hebron before Yahweh and they anointed David to king over Israel.
4 Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi neljäkymmentä ajastaikaa.
[was] a son of Thirty year[s] David when became king he forty year[s] he reigned.
5 Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hän hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljättäkymmentä vuotta.
In Hebron he reigned over Judah seven years and six months and in Jerusalem he reigned thirty and three year[s] over all Israel and Judah.
6 Ja kuningas meni ja hänen miehensä Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidä tänne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitää sinun täältä pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitänyt sinne tuleman.
And he went the king and men his Jerusalem against the Jebusite[s] [the] inhabitant[s] of the land and it said to David saying not you will come here that except he will turn aside you the blind [people] and the lame [people] saying not he will come David here.
7 Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.
And he captured David [the] stronghold of Zion it [is] [the] city of David.
8 Ja sinä päivänä sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidän rästäänsä alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hänen pitää pään ja ylimmäisen oleman); josta heillä on sananlasku: ei yhtään sokiaa ja ontuvaa päästetä huoneesen.
And he said David on the day that any [one who] strikes a Jebusite and let him approach by the water tunnel the lame [people] and the blind [people] ([who are] hated *Q(K)*) of [the] self of David there-fore people say a blind [person] and a lame [person] not he will go into the house.
9 Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympäri Millosta, niin myös sisällisen puolen.
And he dwelt David in the stronghold and he called it [the] city of David and he built David round about from the Millo and [the] inside towards.
10 Ja David menestyi ja enentyi, ja Herra Jumala Zebaot oli hänen kanssansa.
And he went David going and becoming great and Yahweh [the] God of hosts [was] with him.
11 Niin Hiram, Tyron kuningas, lähetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiä, ja seinäkivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.
And he sent Hiram [the] king of Tyre messengers to David and trees of cedars and craftsmen of wood and craftsmen of [the] stone of a wall and they built a house for David.
12 Ja David ymmärsi Herran vahvistaneeksi hänen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hänen valtakuntansa, kansansa Israelin tähden.
And he knew David that he had appointed him Yahweh to king over Israel and that he had exalted kingdom his for sake of people his Israel.
13 Niin David otti Jerusalemista vielä usiampia jalkavaimoja ja emäntiä, sittekuin hän tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.
And he took David again concubines and wives from Jerusalem after came he from Hebron and they were born again to David sons and daughters.
14 Ja nämät ovat heidän nimensä, jotka hänelle Jerusalemissa syntyivät: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,
And these [are] [the] names of the [ones] born to him in Jerusalem Shammua and Shobab and Nathan and Solomon.
15 Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,
And Ibhar and Elishua and Nepheg and Japhia.
16 Elisama, Eliada ja Eliphalet.
And Elishama and Eliada and Eliphelet.
17 Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimään Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hän meni linnaan.
And they heard [the] Philistines that people had anointed David to king over Israel and they went up all [the] Philistines to seek David and he heard David and he went down to the stronghold.
18 Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.
And [the] Philistines they came and they were spread out in [the] valley of Rephaim.
19 Ja David kysyi Herralta, sanoen: menenkö minä Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitä minun käteeni? Ja Herra sanoi Davidille: mene, sillä minä annan tosin Philistealaiset sinun käsiis.
And he enquired David by Yahweh saying ¿ will I go up against [the] Philistines ¿ will you give them in hand my and he said Yahweh to David go up for certainly I will give the Philistines in hand your.
20 Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidät siinä, ja sanoi: Herra on minun viholliseni eroittanut minun edestäni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitä kutsutaan se paikka BaalPeratsim.
And he went David in Baal Perazim and he struck down them there David and he said he has burst through Yahweh enemies my before me like a bursting out of water there-fore someone called [the] name of the place that Baal Perazim.
21 Ja he jättivät siihen epäjumalansa; mutta David ja hänen väkensä ottivat ne pois.
And they abandoned there idols their and he carried off them David and men his.
22 Ja Philistealaiset vielä nousivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.
And they repeated again [the] Philistines to go up and they were spread out in [the] valley of Rephaim.
23 Niin David kysyi Herralta, ja hän vastasi: ei sinun pidä menemän alas, mutta tule takaa heidän ympärinsä, ettäs tulet heitä vastaan fikunapuiden kohdalla.
And he enquired David by Yahweh and he said not you must go up go around to behind them and you will go to them from in front of [the] balsam trees.
24 Ja kuin sinä kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillä Herra on silloin lähtenyt ulos sinun etees, lyömään Phlistealaisten sotajoukkoa.
And let it be (just as hearing you *Q(K)*) a sound of marching in [the] tops of the balsam trees then you will act decisively for then he has gone out Yahweh before you to strike [the] camp of [the] Philistines.
25 David teki niinkuin Herra oli hänelle käskenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,
And he did David so just as he had commanded him Yahweh and he struck down [the] Philistines from Geba until coming you Gezer.
