2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Y habló David a Jehová las palabras de este cántico, el día que Jehová le libró de la mano de todos sus enemigos, y de la mano de Saul, y dijo:
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Jehová es mi roca, y mi fortaleza, y mi librador.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Dios es mi peñasco, en él confiaré: mi escudo, y el cuerno de mi salud: mi fortaleza, y mi refugio: mi salvador, que me librarás de violencia.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
A Jehová digno de ser loado invocaré, y seré salvo de mis enemigos.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Cuando me cercaron ondas de muerte, y arroyos de iniquidad me asombraron;
Cuando las cuerdas del sepulcro me ciñeron, y los lazos de muerte me tomaron descuidado; (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Cuando tuve angustia, invoqué a Jehová, y clamé a mi Dios, y él desde su templo oyó mi voz, mi clamor llegó a sus oídos.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
La tierra se removió, y tembló: los fundamentos de los cielos fueron movidos, y se estremecieron; porque él se airó.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Subió humo de sus narices, y de su boca fuego consumidor, por el cual se encendieron carbones.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Y abajó los cielos y descendió: una oscuridad debajo de sus pies.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Subió sobre el querubim, y voló: aparecióse sobre las alas del viento.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Puso tinieblas al derredor de sí como por cabañas: aguas negras, y espesas nubes.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Del resplandor de su presencia se encendieron ascuas ardientes.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Tronó de los cielos Jehová, y el Altísimo dio su voz.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Arrojó saetas, y desbaratólos: relampagueó, y los consumió.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Entonces aparecieron los manaderos de la mar, y los fundamentos del mundo fueron descubiertos por la reprensión de Jehová, por la respiración del resuello de su nariz.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Extendió su mano de lo alto, y arrebatóme, y sacóme de las muchas aguas.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Libróme de fuertes enemigos, de los que me aborrecían, los cuales eran más fuertes que yo.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Los cuales en el día de mi calamidad me tomaron descuidado: mas Jehová fue mi bordón.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Sacóme a anchura; me libró, porque puso su voluntad en mí.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Pagóme Jehová conforme a mi justicia: y conforme a la limpieza de mis manos me dio la paga.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Porque yo guardé los caminos de Jehová: y no me aparté impíamente de mi Dios.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Porque delante de mí tengo todas sus ordenanzas: y sus fueros, no me retiraré de ellos.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Y fui perfecto con él, y me guardé de mi iniquidad.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Y pagóme Jehová conforme a mi justicia: y conforme a mi limpieza delante de sus ojos.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Con el bueno eres bueno, y con el valeroso perfecto, eres perfecto.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Con el limpio eres limpio: mas con el perverso, eres perverso.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Y salvas al pueblo pobre: mas tus ojos, sobre los altivos, para abatirlos.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Porque tú eres mi lámpara, oh Jehová: Jehová da luz a mis tinieblas.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Porque en ti romperé ejércitos, y en mi Dios saltaré las murallas.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Dios, perfecto su camino: la palabra de Jehová purificada, escudo es de todos los que en él esperan.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Porque ¿qué Dios hay sino Jehová? ¿O quién es fuerte sino nuestro Dios?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Dios es el que con virtud me corrobora, y el que escombra mi camino.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
El que hace mis pies como de ciervas, y el que me asienta en mis alturas.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
El que enseña mis manos para la pelea: y el que da que yo quiebre con mis brazos el arco de acero.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Tú me diste el escudo de tu salud, y tu benignidad me ha multiplicado.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Tú ensanchaste mis pasos debajo de mí, para que no titubeasen mis rodillas.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Perseguiré mis enemigos, y quebrantarlos he, y no me volveré hasta que los acabe.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Consumirlos he, y herirlos he; que no se levantarán. Y caerán debajo de mis pies.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Ceñísteme de fortaleza para la batalla, y postraste debajo de mí los que contra mí se levantaron.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Tú me diste la cerviz de mis enemigos, de mis aborrecedores, y que yo los talase.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Miraron, y no hubo quien los librase; a Jehová, mas no les respondió.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Yo los quebrantaré como a polvo de la tierra: como a lodo de las plazas los desmenuzaré, y los disiparé.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Tú me libraste de contiendas de pueblos: tú me guardaste para que fuese cabeza de gentes: pueblos que no conocía, me sirvieron.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Los extraños titubeaban a mí; en oyendo me obedecían.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Los extraños se desleían, y temblaban en sus encerramientos.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Viva Jehová, y sea bendita mi roca: sea ensalzado el Dios, que es la roca de mi salvamento.
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
El Dios, que me ha dado venganzas, y sujeta los pueblos debajo de mí,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Que me saca de entre mis enemigos: tú me sacaste en alto de entre los que se levantaron contra mí: librásteme del varón de iniquidades.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Por tanto yo te confesaré en las gentes, oh Jehová, y cantaré a tu nombre.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
El que engrandece las saludes de su rey: y el que hace misericordia a su ungido David, y a su simiente para siempre.
