2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
E falou Davi ao SENHOR as palavras deste cântico, o dia que o SENHOR o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
E disse: O SENHOR é minha rocha, e minha fortaleza, e meu libertador;
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Deus de minha rocha, nele confiarei: Meu escudo, e o poder de minha salvação, minha fortaleza, e meu refúgio; Meu salvador, que me livrarás de violência.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Invocarei ao SENHOR, digno de ser louvado. E serei salvo de meus inimigos.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Quando me cercaram ondas de morte, E ribeiros de iniquidade me assombraram,
As cordas do Xeol me rodearam, e laços de morte me tomaram desprevenido. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Tive angústia, invoquei ao SENHOR, E clamei a meu Deus: E ele ouviu minha voz desde seu templo; Chegou meu clamor a seus ouvidos.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
A terra se moveu, e tremeu; Os fundamentos dos céus foram movidos, E se estremeceram, porque ele se irou.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Subiu fumaça de suas narinas, E de sua boca fogo consumidor, Pelo qual se acenderam carvões.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
E abaixo os céus, e desceu: Uma escuridão debaixo de seus pés.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Subiu sobre o querubim, e voou: Apareceu-se sobre as asas do vento.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Armou tendas de escuridão ao redor de si; nuvens negras e espessas, carregadas de águas.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Do resplendor de sua presença Se acenderam brasas ardentes.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
O SENHOR trovejou desde os céus, E o Altíssimo deu sua voz;
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Lançou flechas, e desbaratou-os; Relampejou, e consumiu-os.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Então apareceram as profundezas do mar, E os fundamentos do mundo foram descobertos, À repreensão do SENHOR, Ao sopro do vento de seu nariz.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Estendeu sua mão do alto, e arrebatou-me, E tirou-me de copiosas águas.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Livrou-me de fortes inimigos, De aqueles que me aborreciam, os quais eram mais fortes que eu.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Atacaram-me no dia de minha calamidade; Mas o SENHOR foi meu apoio.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Tirou-me para um lugar amplo; Livrou-me, porque se agradou de mim.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Remunerou-me o SENHOR conforme minha justiça: E conforme a limpeza de minhas mãos ele me pagou.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Porque eu guardei os caminhos do SENHOR; E não me apartei impiamente de meu Deus.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Porque diante de mim tenho todas suas ordenanças; E atento a seus estatutos, não me retirarei deles.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
E fui íntegro para com ele, E guardei-me de minha iniquidade.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Remunerou-me, portanto, o SENHOR conforme minha justiça, E conforme minha limpeza diante de seus olhos.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Com o bom és benigno, E com o íntegro te mostras íntegro;
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Limpo és para com o limpo, Mas com o perverso és rígido.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
E tu salvas ao povo humilde; Mas teus olhos sobre os altivos, para abatê-los.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Porque tu és minha lâmpada, ó SENHOR; o SENHOR dá luz às minhas trevas.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Pois contigo avançarei contra uma tropa, e com o meu Deus saltarei uma muralha.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
O caminho de Deus [é] perfeito; a palavra do SENHOR [é] purificada, é escudo é de todos os que nele confiam.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Porque que Deus há a não ser o SENHOR? Ou quem é forte a não ser nosso Deus?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Deus é o que com virtude me corrobora, e o que tira os obstáculos do meu caminho;
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
O que faz meus pés como de cervas, E o que me assenta em minhas alturas;
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
O que ensina minhas mãos para a luta, e proporciona que com meus braços quebre o arco de bronze.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Tu me deste também o escudo de tua salvação, E tua benignidade me acrescentou.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Tu alargaste meus desfiladeiros debaixo de mim, Para que não titubeassem meus joelhos.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Perseguirei a meus inimigos, e os quebrantarei; E não me voltarei até que os acabe.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Os consumirei, e os ferirei, e não se levantarão; E cairão debaixo de meus pés.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Cingiste-me de força para a batalha, E fizeste prostrar debaixo de mim os que contra mim se levantaram.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Tu me deste o pescoço de meus inimigos, De meus aborrecedores, que eu os destruísse.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Olharam, e não houve quem os livrasse; Ao SENHOR, mas não lhes respondeu.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Eu os esmiuçarei como pó da terra; Eu os pisarei como à lama das ruas, e os dissiparei.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Tu me livraste das brigas dos povos; Tu me guardaste para eu que fosse cabeça de nações: Povos que eu não conhecia me serviram.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Os estrangeiros se sujeitaram a mim; ao ouvirem, me obedeciam.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Os estrangeiros desfaleciam, E tremiam em seus esconderijos.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Viva o SENHOR, e seja bendita minha rocha; Seja exaltado o Deus, a rocha de meu salvamento:
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
O Deus que me vingou, E sujeita os povos debaixo de mim:
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
E que me tira dentre meus inimigos: Tu me tiraste em alto dentre os que se levantaram contra mim: Livraste-me do homem de iniquidades.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Portanto eu te confessarei entre as nações, ó SENHOR, E cantarei a teu nome.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Ele que engrandece as saúdes de seu rei, E faz misericórdia a seu ungido, A Davi, e à sua semente, para sempre.
