2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
David kvad denne sang for Herren den dag da Herren hadde utfridd ham av alle hans fienders hånd og av Sauls hånd.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Og han sa: Herren er min klippe og min festning og min redder,
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
min klippefaste Gud, som jeg setter min lit til, mitt skjold og min frelses horn, min borg og min tilflukt, min frelser; fra vold frelser du mig.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Jeg påkaller den Høilovede, Herren, og blir frelst fra mine fiender.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Dødens bølger omspente mig, fordervelsens strømmer forferdet mig.
Dødsrikets rep omgav mig, dødens snarer overfalt mig. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
I min trengsel påkalte jeg Herren, og jeg ropte til min Gud; han hørte fra sitt tempel min røst, og mitt skrik kom for hans ører.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Da rystet og bevet jorden, himmelens grunnvoller skalv, og de rystet; for hans vrede var optendt.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Det steg røk op av hans nese, og fortærende ild fra hans munn; glør brente ut av ham.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Og han bøide himmelen og steg ned, og det var mørke under hans føtter.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Og han fór på kjeruber og fløi, og han lot sig se på vindens vinger.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Og han gjorde mørke til skjul rundt omkring sig, vannmasser, tykke skyer.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Frem av glansen foran ham brente gloende kull.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Herren tordnet fra himmelen, den Høieste lot sin røst høre.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Og han utsendte piler og spredte dem omkring - lyn og forvirret dem.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Da kom havets strømmer til syne; jordens grunnvoller blev avdekket ved Herrens trusel, for hans neses åndepust.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Han rakte sin hånd ut fra det høie, han grep mig; han drog mig op av store vann.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Han fridde mig ut fra min sterke fiende, fra mine avindsmenn; for de var mig for mektige.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
De overfalt mig på min motgangs dag; men Herren blev min støtte.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Og han førte mig ut i fritt rum; han frelste mig, for han hadde behag i mig.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, han betalte mig efter mine henders renhet.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
For jeg tok vare på Herrens veier og vek ikke i ondskap fra min Gud;
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
for alle hans lover hadde jeg for øie, og fra hans bud vek jeg ikke,
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
og jeg var ulastelig for ham og voktet mig vel for min synd.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Og Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, efter min renhet for hans øine.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Mot den fromme viser du dig from, mot den rettvise stridsmann viser du dig rettvis,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
mot den rene viser du dig ren, mot den forvendte viser du dig vrang.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Elendige folk frelser du, men dine øine er mot de overmodige; dem fornedrer du.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
For du er mitt lys, Herre, og Herren opklarer mitt mørke.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
For ved dig stormer jeg løs på fiendeskarer, ved min Gud springer jeg over murer.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Gud, hans vei er fullkommen; Herrens ord er rent, han er et skjold for alle dem som setter sin lit til ham.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
For hvem er Gud foruten Herren, og hvem er en klippe foruten vår Gud?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Gud, han er mitt sterke vern og leder den ulastelige på hans vei.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Han gir ham føtter likesom hindene og stiller mig på mine høider.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Han oplærer mine hender til krig, så mine armer spenner kobberbuen.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Og du gir mig din frelse til skjold, og din mildhet gjør mig stor.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Du gjør rummet vidt for mine skritt under mig, og mine ankler vakler ikke.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Jeg vil forfølge mine fiender og ødelegge dem, og jeg vender ikke tilbake før jeg har gjort ende på dem.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Jeg gjør ende på dem og knuser dem, så de ikke kan reise sig; de faller under mine føtter.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Og du omgjorder mig med kraft til krig, du bøier mine motstandere under mig.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Og mine fiender lar du vende mig ryggen, mine avindsmenn utrydder jeg.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
De ser sig om, men der er ingen frelser - efter Herren, men han svarer dem ikke.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Og jeg knuser dem som jordens støv; jeg sønderknuser dem, tramper dem ned som søle på gatene.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Og du redder mig fra mitt folks kamper, du bevarer mig til å være hode for hedninger; folkeferd som jeg ikke kjenner, tjener mig.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Fremmede kryper for mig; bare de hører om mig, blir de mig lydige.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Fremmede visner bort og går bevende ut av sine borger.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Herren lever, og priset er min klippe, og ophøiet er min frelses klippefaste Gud,
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
den Gud som gir mig hevn og legger folkeferd under mig,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
og som fører mig ut fra mine fiender; over mine motstandere ophøier du mig, fra voldsmannen redder du mig.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Derfor vil jeg prise dig, Herre, blandt hedningene og lovsynge ditt navn.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Han gjør frelsen stor for sin konge, og han gjør miskunnhet mot sin salvede, mot David og mot hans ætt til evig tid.
