2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
És elmondta Dávid az Örökkévalónak ez ének szavait, amely napon megmentette őt az Örökkévaló mind az ellenségei kezéből meg Sául kezéből.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Mondta: Oh Örökkévaló, szirtem és váram és megszabadítóm nekem.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Isten, sziklám, kihez menekülök; pajzsom, üdvöm szaruja, mentsváram és menedékem, segítőm, erőszaktól megsegítesz.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
A dicséretest szólítom, az Örökkévalót, és elleneimtől megsegíttetem.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Mert körülfogtak halálnak hullámai, vésznek árjai ijesztettek;
alvilágnak kötelei környékeztek, elémkerültek halálnak tőrei. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Szorultságomban szólítom az Örökkévalót és Istenemhez kiáltok: hallotta templomából szavamat, fohászom eljutott füleibe.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Megingott, megrezgett a föld, az ég alapjai megreszkettek, meginogtak, mert haragra lobbant.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Füst szállott föl orrából és tűz emésztett a szájából, parázs izzott belőle.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Meghajtotta az eget és leszállt, ködhomály lábai alatt.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Kérubra ült és repült, megjelent szélnek szárnyain.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Sötétséget tett maga köré sátorrá, vizek tömegét, fellegek sűrűjét.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
A fényből őelőtte tűzparazsak izzottak.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Égből dörög az Örökkévaló, s a legfelsőbb adja a hangját.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Küldött nyilakat és szétszórta őket, villámot és megzavarta.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Meglátszottak tengernek medrei, feltárultak a világ alapjai, dorgálásától az Örökkévalónak, orra fuvallatának leheletétől.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Lenyúl magasból, megfog engem, kihúz engem nagy vizekből.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Megment hatalmas ellenemtől, gyűlölőimtől, mert erősebbek nálam.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Elémtörtek balsorsom napján, de az Örökkévaló támaszom volt.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Kivezetett engem tágas térre, kiragadt; mert kedvelt engem.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Cselekszik velem az Örökkévaló igazságom szerint, kezeim tisztasága szerint viszonoz nekem.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Mert megőriztem az Örökkévaló útjait és nem tértem el gonoszul Istenemtől;
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
mert ítéletei mind előttem vannak és törvényei – nem térek el tőlük.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Gáncstalan voltam előtte: őrizkedtem bűnömtől.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
S viszonzott nekem az Örökkévaló igazságom szerint, tisztaságom szerint, mely szemei előtt volt.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Kegyessel kegyesen bánsz, gáncstalan vitézzel gáncstalanul;
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
megtisztulttal tisztán bánsz, fonákkal ferdén.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
S a szegény népet megsegíted, szemeid a büszkék ellen, hogy lealázzad.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Mert te vagy mécsesem, Örökkévaló, s az Örökkévaló fénnyé teszi sötétségemet.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Mert veled rohanok meg csapatot, Istenemmel ugrok föl falra.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Az Isten – gáncstalan az útja, az Örökkévaló szava salaktalan, pajzsa ő mind a hozzá menekülőknek.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Mert ki Isten az Örökkévalón kívül, és ki a szikla Istenünkön kívül?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Az Isten az én váram, erőm, fölszabadította akadálytól utamat.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Olyanná teszi lábaimat mint az őzök, állnom enged magaslataimon.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Harcra tanítja kezeimet, hogy ércíjat fogjanak karjaim.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Adtad nekem üdvödnek pajzsát, naggyá tesz a nyájasságod.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Kitágítod léptemet én alattam, hogy meg ne tántorodjanak a bokáim.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Üldözöm ellenségeimet és megsemmisítem, vissza se térek, míg el nem pusztítottam őket.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Elpusztítottam, szétzúztam, hogy föl nem kelnek, elhulltak lábaim alatt.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Felöveztél erővel a harcra, legörnyeszted támadóimat alattam.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Ellenségeimet háttal fordítottad felém, gyűlölőimet, hogy kiirtsam.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Felnéznek, de nincs segítő, az Örökkévalóhoz, de nem hallgatta meg őket.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Szétmorzsolom őket, mint földnek porát, mint utcák sarát, letaposom, ellapítom.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Megszabadítottál népek küzdelmeitől, megtartasz nemzetek fejének, nem ismertem nép szolgál engem.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Külföldnek fiai hízelegnek énnekem, fülhallásra engednek nekem.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Külföldnek fiai ellankadnak, remegve jönnek zárt helyeikből.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Él az Örökkévaló, áldva legyen a sziklám, magasztaltassék Isten, üdvöm sziklája;
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
az Isten, ki nekem megtorlást enged és népeket ledönt alattam,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
kiszabadít ellenségeim közül, és támadóim közül fölemelsz, erőszaknak emberétől megmentesz.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Azért dicsőítlek, Örökkévaló, a nemzetek között és dallok a nevednek.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Segítség tornya a királyának és kegyet mivel fölkentjével Dáviddal, meg magzatjával örökké.
