2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Daudi nĩainĩire Jehova na ciugo cia rwĩmbo rũrũ rĩrĩa Jehova aamũhonokirie kuuma guoko-inĩ gwa thũ ciake ciothe na kuuma guoko-inĩ gwa Saũlũ.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Akiuga atĩrĩ:
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Ngai wakwa nĩwe rwaro rwakwa rwa ihiga, na nĩwe rĩũrĩro rĩakwa,
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Ngayagĩra Jehova, ũrĩa wagĩrĩire kũgoocagwo,
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
“Ndiihũ cia gĩkuũ nĩciathiũrũrũkĩirie;
Mĩhĩndo ya mbĩrĩra ĩgĩĩthiororokeria; (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Mĩnyamaro-inĩ yakwa ndakaĩire Jehova;
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
“Thĩ ĩkĩinaina na ĩgĩthingitha;
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Ndogo ĩkiuma maniũrũ-inĩ make ĩkĩambata na igũrũ;
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Aahingũrire igũrũ agĩikũrũka thĩ;
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Ombũkire akuuĩtwo nĩ ikerubi;
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Ehumbĩrire na nduma,
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Kuuma ũkengi ũrĩa warĩ harĩ we,
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Jehova akĩruruma arĩ kũu igũrũ;
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Aikirie mĩguĩ, akĩharagania thũ,
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Hĩndĩ ĩyo mĩkuru ya iria ĩkĩonekana,
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
“Agĩtambũrũkia guoko gwake kuuma o kũu igũrũ akĩnyiita;
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Andeithũrire thũ yakwa ĩrĩ hinya,
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Maanjĩhotoreire mũthenya ũrĩa ndaarĩ na mũtino,
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Andutire na nja akĩndwara handũ haariĩ,
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
“Jehova anjĩkĩire maũndũ kũringana na ũthingu wakwa,
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Nĩgũkorwo nĩnũmĩtie njĩra cia Jehova;
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Mawatho make mothe marĩ mbere yakwa;
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Ngoretwo itarĩ na ũcuuke ndĩ mbere yake,
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Jehova andĩhĩte kũringana na ũthingu wakwa,
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
“Ũrĩ mwĩhokeku harĩ arĩa makwĩhokete,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
kũrĩ ũrĩa wĩtheragia wĩonanagia ũrĩ mũtheru,
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Wee ũhonokagia andũ arĩa enyiihia,
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Wee Jehova, nĩwe tawa wakwa,
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Ndĩ na ũteithio waku no hote gũtharĩkĩra mbũtũ ya ita;
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
“Mũrungu-rĩ, njĩra ciake nĩnginyanĩru;
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Nĩ ũndũ-rĩ, nũũ Mũrungu tiga Jehova?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Nĩ Mũrungu ũũhotoraga hinya na ũhoti,
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Atũmaga magũrũ makwa matengʼere o ta ma thwariga;
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
We nĩwe wonagia moko makwa mũrũĩre wa mbaara;
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Ũũheaga ngo yaku ya ũhootani;
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Ũnjaramagĩria njĩra ya kũrĩa thiiagĩra,
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
“Ndaingatithirie thũ ciakwa na ngĩcihehenja;
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Ndacihehenjire biũ, ikĩremwo nĩ gũũkĩra,
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Wee ũũheaga hinya wa kũrũa mbaara,
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Watũmire thũ ciakwa ihũndũke ciũre,
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Maakaire mateithio, no hatiarĩ na wa kũmahonokia,
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Ndaamahũũrire makĩhaana ta rũkũngũ rũhinyu rwa thĩ;
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
“Nĩũũhonoketie ngaaga gũtharĩkĩrwo nĩ andũ akwa;
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
andũ a kũngĩ mokaga kũrĩ niĩ menyiihĩtie;
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Othe makuuaga ngoro;
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
“Jehova atũũraga muoyo! O we Rwaro rwakwa rwa Ihiga arogoocwo!
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
We nĩwe Mũrungu ũrĩa ũndĩhagĩria,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
nĩwe ũũhonokagia kuuma kũrĩ thũ ciakwa.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Nĩ ũndũ ũcio, Wee Jehova, nĩndĩkũgoocaga ndĩ gatagatĩ ka ndũrĩrĩ,
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Aheaga mũthamaki wake ũhootani mũnene;
