2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Und David redete zu dem HERRN die Worte dieses Liedes, am Tage, als der HERR ihn aus der Hand aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Er sprach: Der HERR ist meine Felsenkluft, meine Burg und meine Zuflucht;
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
mein Gott ist mein Fels, darin ich mich berge, mein Schild und das Horn meines Heils, meine Festung und meine Zuflucht, mein Erretter, der mich von Gewalttat befreit.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Den HERRN, den Hochgelobten, rief ich an und wurde von meinen Feinden errettet.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Todeswehen umfingen mich, Bäche Belials schreckten mich;
Stricke der Unterwelt umschlangen mich, Todesschlingen kamen mir entgegen. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
In meiner Angst rief ich den HERRN an und schrie zu meinem Gott; er hörte in seinem Tempel meine Stimme, mein Schreien kam vor ihn zu seinen Ohren.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Die Erde bebte und erzitterte, die Grundfesten des Himmels wurden erschüttert und bebten, weil er zornig war.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Rauch stieg auf von seiner Nase und verzehrendes Feuer aus seinem Mund, Feuerglut brannte daraus hervor.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Er neigte den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen;
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
er fuhr auf dem Cherub und flog daher, er schwebte auf den Fittichen des Windes.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Er machte Finsternis um sich her zu seinem Gezelt, dunkle Wasser, dichte Wolken.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Vom Glanz vor ihm brannte Feuerglut;
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
und der HERR donnerte vom Himmel, der Höchste ließ seine Stimme erschallen;
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
er schoß seine Pfeile und zerstreute sie, [schleuderte] Blitze und schreckte sie.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Da sah man die Betten des Meeres, und die Gründe des Erdbodens wurden aufgedeckt von des HERRN Schelten, von dem Schnauben seines grimmigen Zorns!
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Er langte herab aus der Höhe und ergriff mich, er zog mich aus großen Wassern;
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
er rettete mich von meinem mächtigen Feind und von meinen Hassern; denn sie waren mir zu stark;
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
sie hatten mich überfallen zur Zeit meines Unglücks; aber der HERR ward mir zur Stütze
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
und führte mich heraus in die Weite, er befreite mich; denn er hatte Wohlgefallen an mir.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Der HERR vergalt mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände lohnte er mir;
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
denn ich habe die Wege des HERRN bewahrt und bin nicht abgefallen von meinem Gott,
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
sondern ich hatte alle seine Rechte vor mir und stieß seine Satzungen nicht von mir,
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
und ich hielt es ganz mit ihm und hütete mich vor meiner Sünde.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Darum vergalt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Gegen den Frommen erzeigst du dich fromm, gegen den Redlichen redlich,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
gegen den Reinen erzeigst du dich rein, aber den Hinterlistigen überlistest du.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Denn du rettest alles elende Volk, aber du erniedrigst die Augen aller Stolzen.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Denn du, HERR, bist meine Leuchte; der HERR macht meine Finsternis licht;
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschmeißen und mit meinem Gott über die Mauern springen.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Dieser Gott! Sein Weg ist vollkommen, die Rede des HERRN ist geläutert; er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Denn wer ist Gott, außer dem HERRN, und wer ist ein Fels, außer unserm Gott?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Gott umgürtet mich mit Kraft und macht meinen Weg unsträflich,
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
er macht meine Füße den Hirschen gleich und stellt mich auf meine Höhen;
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
er lehrt meine Hände streiten und meine Arme den ehernen Bogen spannen;
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
du gabst mir den Schild deines Heils, und deine Herablassung machte mich groß;
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
du machtest mir Raum zum Gehen, daß meine Knöchel nicht wankten.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Ich jagte meinen Feinden nach und vertilgte sie und kehrte nicht um, bis sie aufgerieben waren;
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
ich rieb sie auf und zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstehen konnten; sie fielen unter meine Füße.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Du hast mich gegürtet mit Kraft zum Streit, du hast unter mich gebeugt, die sich wider mich setzten.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Du wandtest mir den Rücken meiner Feinde zu, und meine Hasser habe ich vertilgt.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Sie schrieen, aber da war kein Retter; zu dem HERRN, aber er antwortete ihnen nicht.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Und ich zerrieb sie wie Erdenstaub, zertrat sie wie Straßenkot und warf sie hinaus.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du rettetest mich aus den Zänkereien des Volkes und bewahrtest mich auf zum Haupt der Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir;
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
die Kinder der Fremden schmeicheln mir, sie folgen mir aufs Wort;
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
die Kinder der Fremden verzagen und kommen zitternd hervor aus ihren Schlössern.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Es lebt der HERR, und gepriesen sei mein Fels, und erhoben werde der Gott meines Heils!
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Der Gott, der mir Rache verlieh und mir die Völker unterwarf;
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
der mich meinen Feinden entrinnen ließ und mich trotz meiner Widersacher erhöhte, mich errettete von dem gewalttätigen Mann!
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Darum will ich dich, o HERR, loben unter den Heiden und deinem Namen singen,
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
der seinem Könige große Siege verliehen hat und seinem Gesalbten Gnade erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit!
