2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Ook heeft David tot Jahweh de woorden van dit lied gericht, toen Jahweh hem verlost had uit de hand van al zijn vijanden en ook uit de hand van Saul.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
En hij sprak:
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Jahweh, mijn toevlucht, mijn burcht en mijn veste; Mijn God, mijn rots, waarop ik kan schuilen. Mijn schild, de hoorn van mijn heil, mijn schutse en mijn toevlucht, Mijn redder heeft mij uit de verdrukking verlost.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Ik roep: Geprezen zij Jahweh! En ben van mijn vijand verlost.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
De branding van de dood had mij al gegrepen, De golven van de onderwereld sloegen over mij heen;
De strikken van het dodenrijk hielden mij vast, De klemmen van de dood lagen voor mij gereed: (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Maar ik riep tot Jahweh in mijn nood, En tot God verhief ik mijn stem. En Hij hoorde mijn stem in zijn vorstelijke woning, Mijn hulpgeroep drong door tot zijn oren:
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Daar schudde en beefde de aarde, Rilden en dreunden de fundamenten des hemels; Want Hij was in woede ontstoken.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Rook steeg op uit zijn neus, Verslindend vuur spoot uit zijn mond, En gloeiende kolen spatten er uit.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Hij boog de hemel, en daalde neer, Grauwe wolken onder zijn voeten.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Hij besteeg den cherub en vloog in het rond, Zwevend op de windewieken.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Hij sloeg de duisternis als een dek om zich heen, Donkere nevels, dreigende wolken waren zijn tent.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
En door de gloed, die voor Hem uitging, Braakten zijn wolken vurige kolen.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
En in de hemel donderde Jahweh, Verhief de Allerhoogste zijn stem;
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Hij schoot zijn pijlen en strooide ze rond, Slingerde bliksems en joeg ze uiteen:
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Open lag de bedding der zee, Het fundament van de aarde kwam bloot; Door het dreigen van Jahweh, Door het snuivend gebries van zijn neus.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Van boven boog Hij Zich neer, greep mij vast, En trok mij weg uit de onstuimige wateren;
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Hij verloste mij van mijn grimmigen vijand En van mijn haters, want ze waren te machtig.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ze waren uitgetrokken op de dag van mijn rampspoed, Maar Jahweh was mijn beschermer;
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Hij beveiligde mij, En bracht mij redding, omdat Hij mij liefhad.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Toen werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, Mijn reinheid van handen vergolden:
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Want ik had de wegen van Jahweh bewandeld, Niet gezondigd tegen mijn God;
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Ik had al zijn geboden voor ogen gehouden, Niet zijn wetten ontweken;
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Ik was voor Hem zonder smet, Had mij zuiver van zonde bewaard.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Daarom werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, En mijn reinheid in zijn ogen.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Want voor getrouwen toont Gij U trouw, Voor rechtschapenen rechtschapen,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Rein voor den reine, Maar voor de listigaards listig;
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Want Gij redt het deemoedige volk, Maar vernedert hovaardige blikken.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Gij zijt, o Jahweh, mijn lamp, Mijn God, die licht in mijn duisternis straalt;
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Met U durf ik de stormloop beginnen, Met mijn God de wallen bespringen.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
God! Volmaakt zijn Zijn wegen, Jahweh’s woord is gelouterd. Hij is voor allen een schild, Die vluchten tot Hem.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Wie toch is God, dan Jahweh alleen; Wie een rots, dan alleen onze God!
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
God! Hij omgordt mij met kracht, En baant mij een veilige weg;
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Hij maakt mijn voeten vlug als hinden, En doet mij de hoogste toppen beklimmen;
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Hij oefent mijn handen ten strijde, Mijn armen tot het spannen van de koperen boog.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Zo hebt Gij mij het schild van uw heil gereikt; Uw goedheid maakte mij groot.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Gij hebt een weg voor mijn stappen gebaand, En mijn voeten wankelden niet.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Ik vervolgde mijn vijanden, haalde ze in, En keerde niet terug, eer ik ze had verslagen.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Ik heb ze verslagen, verpletterd, zodat ze niet opstaan, Maar onder mijn voet blijven liggen.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Gij hebt mij met kracht omgord tot de strijd, Mijn tegenstanders voor mij doen bukken;
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Gij liet mij de rug van mijn vijanden zien. Mijn haters heb ik verdelgd.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Nu huilen ze, maar niemand helpt: Tot Jahweh zelfs, maar Hij antwoordt hun niet;
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Ik vermaal ze als stof der aarde, Vertrap en vertreed ze als slijk op de straten.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Gij hebt mij gered uit de strijd met de volkeren. En mij aan het hoofd van de naties gesteld: Volkeren, die ik niet kende, werden mij dienstbaar,
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Vreemden brachten mij hulde; Nauwelijks hadden ze van mij gehoord, Of ze gehoorzaamden mij;
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Anderen lagen uitgeput neer, En kropen sidderend uit hun burchten.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Leve Jahweh! Gezegend mijn Rots; Hoogverheven de God, de Rots van mijn heil!
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Gij hebt mij gewroken, o God, Volkeren aan mij onderworpen;
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Mij van mijn grimmigen vijand verlost, Zege over mijn bestrijders verleend, mij van geweldenaars bevrijd.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Daarom wil ik U prijzen, o Jahweh, Uw naam verheerlijken onder de volken!
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Machtige hulp verleent Hij zijn koning, En genade aan zijn Gezalfde, Aan David en zijn geslacht Voor altijd!
