2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
David sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Hånd.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Han sang: "HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier,
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn, min Tilflugt, min Frelser, som frelser mig fra Vold!
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Dødens Brændinger omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig; (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Da rystede Jorden og skjalv, Himlens Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder ud.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst;
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
han udslynged Pile, adsplittede dem, lod Lynene funkle og skræmmede dem.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Havets Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved HERRENs Trusel, for hans Vredes Pust.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig et Værn.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
hans Bud stod mig alle for Øje, jeg veg ikke fra hans Love.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som var ham for Øje!
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Ja, du er min Lampe, HERRE! HERREN opklarer mit Mørke.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højne,
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen?
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Du gav mig din Frelses Skjold, din Nedladelse gjorde mig stor;
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
du slog mine Fjender på Flugt mine Avindsmænd ryddede jeg af Vejen.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Jeg knuste dem som Jordens Støv, som Gadeskarn tramped jeg på dem.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Udlandets Sønner kryber for mig; blot de hører om mig, lyder de mig:
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Udlandets Sønner vansmægter, kommer skælvende frem af deres Skjul.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
den Gud, som giver mig Hævn, lægger Folkeslag under min Fod
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
og frier mig fra mine Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed. David og hans Æt evindelig.
