2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Og David talede Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham af alle hans Fjenders Haand og af Sauls Haand,
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
og han sagde: Herren er min Klippe og min Befæstning og den, som befrier mig.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Han er Gud, min Klippe, paa hvilken jeg tror, mit Skjold og min Frelses Horn, min Ophøjelse og min Tilflugt, min Frelser, fra Vold har du frelst mig.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Jeg vil paakalde Herren, som bør at loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Thi Dødens Bølger omspændte mig, Belials Bække forfærdede mig.
Helvedes Reb omgave mig, Dødens Snarer laa foran mig. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud, og han hørte min Røst af sit Tempel og mit Raab med sine Øren.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Og Jorden bævede og rystede, Himmelens Grundvolde bevægedes, og de bævede, thi han var vred.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Og der opgik en Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; gloende Kul brændte ud fra ham.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Og han for paa Keruben og fløj, og han blev set over Vejrets Vinger.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Og han satte Mørkhed til Dække trindt omkring sig; der var Vandenes Forsamling og tykke Skyer.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Fra Glansen, som var for ham, brændte gloende Kul.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Herren tordnede fra Himmelen, og den højeste udgav sin Røst.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Og han udskød Pile og adspredte dem; der kom Lyn, og han forfærdede dem.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Da saas Havets Leje, Jordens Grundvolde blottedes ved Herrens Trusel, ved hans Næses Aandes Pust.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig af mange Vande.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Han friede mig fra min stærke Fjende, fra mine Hadere, thi de vare mig for stærke.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Støtte.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Og han udførte mig i det vide Rum; han friede mig, thi han havde Lyst til mig.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Herren gengældte mig efter min Retfærdighed, han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg har ikke handlet ugudeligt imod min Gud.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Thi alle hans Domme ere mig for Øje, og hans Skikke, fra dem viger jeg ikke;
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
men jeg var fuldkommen for ham og vogtede mig for min Misgerning.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter min Renhed for hans Øjne.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Imod den fromme viser du dig from, imod den trofaste vældige viser du dig trofast.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig vrang.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Og du skal frelse det elendige Folk, og dine Øjne ere over de høje, dem fornedrer du.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Thi du, Herre, er min Lygte, og Herren skal gøre min Mørkhed klar.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Thi ved dig stormer jeg igennem Skaren, ved min Gud springer jeg over en Mur.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Guds Vej er fuldkommen, Herrens Tale er lutret; han er alle dem et Skjold, som haabe paa ham.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Thi hvo er en Gud foruden Herren? og hvo er en Klippe foruden vor Gud?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Gud er min Styrke og Kraft, og han letter min Vej fuldkomment.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Han gør mine Fødder som Hindernes og skal lade mig staa paa mine Høje.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Han lærer mine Hænder til Krigen, og en Kobberbue spændes med mine Arme.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Og du giver mig din Frelses Skjold; og idet du ydmyger mig, gør du mig stor.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Du gør mine Trin vide under mig, og mine Knokler snublede ikke.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Jeg forfølger mine Fjender og ødelægger dem og vender ikke tilbage, før jeg har gjort Ende paa dem.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Ja, jeg har gjort Ende paa dem og knuset dem, at de ikke skulle rejse sig; og de faldt under mine Fødder.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Og du har omgjordet mig med Kraft til Krigen, du skal nedbøje dem under mig, som staa op imod mig.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Og du har jaget mig mine Fjender paa Flugt, ja mine Hadere, og jeg udrydder dem.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
De saa sig om, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Og jeg støder dem smaa som Jordens Støv, som Dynd paa Gader knuser jeg dem og tramper dem ned.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Og du udfriede mig fra mit Folks Kiv; du bevarede mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Den fremmedes Børn smigre for mig; da deres Øre hørte om mig, adløde de mig.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Den fremmedes Børn visne hen, og de gaa omgjordede ud af deres Borge.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Herren lever, og lovet være min Klippe, og Gud, min Frelses Klippe, skal ophøjes!
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Den Gud, som giver mig Hævn, og som nedkaster Folkene under mig,
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
og som fører mig ud fra mine Fjender; du ophøjer mig over dem, som staa op imod mig, du redder mig fra Voldsmænd.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og synge dit Navn Lov.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Han gør sin Frelse stor for sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod David og imod hans Sæd, evindelig.
