2 Samuelin 14
1 Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan Absalomia vastaan;
Siangpahrang mah Absalom to dawn parai boeh, tiah Zeruiah capa Joab mah panoek.
2 Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;
To pongah Joab mah Tekoa vangpui ah kami maeto patoeh moe, palungha nongpata maeto kawksak. To nongpata khaeah, Palungsae parai baktiah angsah paeh loe, palungsethaih khukbuen to angkhuk ah; na tak ah situi angnok hmah; kadueh kami nuiah palungsae parai kami baktiah angsah ah;
3 Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.
siangpahrang khaeah caeh loe, hae tiah lokthui ah, tiah patuk.
4 Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.
Tekoa vangpui ih nongpata loe siangpahrang khaeah caeh moe, a hmaa ah azat paekhaih hoiah long ah akuep pacoengah, Aw siangpahrang, na bom ah, tiah a naa.
5 Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,
Siangpahrang mah to nongpata khaeah, Tih raihaih maw na tawnh, tiah a naa. Anih mah, Kai loe lamhmai ah ka oh; ka sava loe duek ving boeh.
6 Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen.
Na tamna kai loe ca nongpa hnetto ka tawnh; nihnik loe lawk ah oh hoi moe, angboh hoi, maeto hoi maeto angboh hoi naah tapraekkung midoeh om ai; to naah maeto mah kalah maeto to boh maat.
7 Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni, joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen jälkeensä oleman maan päällä.
To pongah khenah, a imthung takoh boih na tamna kai khaeah angzoh o moe, Amya hum kami to tacawtsak ah, anih to amya hum zuengah ka hum o han; qawktoep kami doeh om ai ah ka hum o han, tiah ang naa o. To tiah sah o nahaeloe kanghmat kai ih hmaisa-ae doeh nihcae mah paduek o tih; ka sava ih ahmin hoi ka caa maeto doeh long ah om o sak mak ai, tiah a naa.
8 Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas.
Siangpahrang mah nongpata khaeah, Im ah amlaem ah; nang kawng to ka thuih han hmang, tiah a naa.
9 Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa olkoon viatoin.
Tekoa vangpui ih nongpata mah siangpahrang khaeah, Ka angraeng siangpahrang, Ahmin sethaih loe kaimah hoi kampa imthung takoh nuiah om nasoe, siangpahrang hoi siangpahrang ih angraeng tangkhang nuiah zaehaih om hmah nasoe, tiah a naa.
10 Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen pidä enää rupeeman sinuun.
Siangpahrang mah, Mi kawbaktih doeh nang khaeah lokthui nahaeloe, anih to kai khaeah angzo haih ah, anih mah raihaih na paek let mak ai boeh, tiah a naa.
11 Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas Herransa Jumalansa päälle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle.
To nongpata mah, To tiah nahaeloe athii tho pongah athii hnih kaminawk mah ka capa hum o han ai ah, siangpahrang mah Angraeng khaeah lokkamhaih sah pae nasoe, tiah a naa. To naah anih mah, Angraeng loe hing baktih toengah, na capa ih sam maeto mataeng doeh long ah angmuen mak ai, tiah a naa.
12 Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! Hän sanoi: sano.
To naah nongpata mah, na tamna kai hae siangpahrang khaeah lok vaito mah na thuisak raeh, tiah a naa. Anih mah thui khae, tiah a naa.
13 Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen:
To naah to nongpata mah, To tiah nahaeloe tipongah Sithaw kaminawk nuiah hae baktih hmuen na sak loe? Siangpahrang mah haek ih a capa to kawk let ai pongah, siangpahrang mah hae lokthuih naah, a sak ih zaehaih to panoek ai maw?
14 Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä: Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä syöstäisi ulos.
Long ah bawh ih tui loe la let thai ai baktih toengah, aicae loe a duek o boih han oh; Sithaw loe kami mikhmai khethaih tawn ai; toe Anih loe a haek ih kami kawk lethaih loklam to a poek.
15 Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen.
Kaminawk mah kai ang pazih o pongah, ka angraeng siangpahrang khaeah hae lokthuih hanah vaihi kang zoh. Na tamna kai mah, siangpahrang khaeah lok ka thuih han vop, a tamna mah thuih ih lok to siangpahrang mah na sah pae khoe doeh om tih.
16 Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat.
Sithaw mah paek ih qawktoephaih long hoiah paduek hanah patoem kami ih ban thung hoiah kaimah hoi ka capa, angmah ih tamna nongpata to pahlong khoe doeh om tih.
17 Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan; sentähden myös Herra sinun Jumalas on sinun kanssas.
Vaihi na tamna kai hae, Ka angraeng siangpahrang ih lok mah monghaih na paek nasoe; ka angraeng siangpahrang loe, kasae kahoih poekthaih Sithaw ih van kami baktiah ni oh. To pongah na Angraeng Sithaw loe nang hoi nawnto om nasoe, tiah a naa.
18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.
To naah siangpahrang mah nongpata khaeah, Kang dueng ih lok to angphat hmah, tiah a naa. To naah nongpata mah, Ka angraeng siangpahrang, vaihi na thui ah, tiah a naa.
19 Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut.
To naah siangpahrang mah, Hae hmuen sak hanah Joab mah maw ang thuisak? tiah a dueng. Nongpata mah, Ka angraeng siangpahrang, nang na hing baktih toengah, ka angraeng siangpahrang mah thuih ih lok loe, mi mah doeh banqoi bantang pathui thai mak ai; Ue, na tamna Joab mah hae hmuennawk hae sak hanah ang pacae moe, na tamna mah thuih han koi loknawk doeh ang patuk.
20 Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä.
Vaihi kaom hmuen baktiah sak hanah na tamna Joab mah ang thuih; ka angraeng nang loe Sithaw ih van kaminawk baktiah palunghahaih na tawnh pongah, long nuiah kaom hmuennawk to na panoek boih, tiah a naa.
21 Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jälleen.
To naah Joab khaeah, Khenah, hae hmuennawk ka paek boih boeh; Caeh loe, thendoeng Absalom to kawk let ah, tiah a naa.
22 Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo.
Joab mah khingyahaih hoiah long ah akuep moe, Ka angraeng siangpahrang, na tamna hnikhaih nang paroi pae pongah, na tamna loe ka angraeng siangpahrang hmaa ah mikcuk naakrak ah ka oh, tiah ka panoek, tiah anghoehaih lok to a thuih.
23 Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.
To pacoengah Joab loe Geshur ah caeh moe, Absalom to Jerusalem ah amlaem haih let.
24 Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja.
Toe siangpahrang angmah, Ka mikhmai hnu ai ah, angmah ih im ah caeh poe nasoe, tiah a naa. To pongah Absalom loe siangpahrang mikhmai hnu ai ah, angmah im ah caeh poe.
25 Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut yhtäkään virhettä hänessä.
Israel prae thung boih ah Absalom baktiah minawk mah pakoeh ih, kranghoih kami midoeh om ai. A khokpadae hoi a lu khoek to coek koi om ai.
26 Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen.
Lu nui ih sam azit hmoek pongah, saning kruek sam to aah, a sam to tah naah siangpahrang im ih kazit tahhaih shekel cumvai hnetto oh.
27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja hän oli kaunis vaimo näöstä.
Absalom mah capa thumto hoi canu maeto sak; a canu loe Tamar, tiah ahmin phui moe, kranghoih parai.
28 Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan kasvoja nähnyt.
Absalom loe siangpahrang mikhmai hnu ai ah saning hnetto thung Jerusalem vangpui ah oh.
29 Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän tahtonut tulla.
To pongah anih to siangpahrang khaeah caeh haih hanah, Absalom mah Joab khaeah kami patoeh; toe Joab mah anih khae caeh han angmak pae. Absalom mah anih kawk hanah kami patoeh let, toe caeh pae ai.
30 Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen.
To pongah Absalom mah a tamnanawk khaeah, Khenah, Joab ih lawk loe kai ih lawk taengah oh, a lawk ah Barli cang to patit; caeh oh loe hmai hoi thlaek pae oh, tiah a naa. To pongah Absalom ih tamnanawk mah lawk to hmai hoiah thlaek pae o.
31 Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani?
To naah Joab loe angthawk moe, Absalom im ah caeh pacoengah anih khaeah, Tipongah na tamnanawk mah kai ih lawk hmai hoiah thlaek o loe? tiah a dueng.
32 Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.
Absalom mah Joab khaeah, Khenah, Tipongah maw Geshur vangpui hoiah hae ah kang zoh? To vangpui ah vaihi khoek to ka oh vop hahaeloe hoi tih, tiah siangpahrang khaeah nang thuih pae hanah kang kawk. Vaihi siangpahrang ih mikhmai hnuk hanah ka koeh, ka sakpazaehaih om nahaeloe, na hum nasoe, tiah a naa.
33 Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille.
To pongah Joab loe siangpahrang khaeah caeh moe, to lok to a thuih pae. To naah siangpahrang mah Absalom to kawk, anih loe siangpahrang khaeah caeh moe, a hmaa ah long ah akuep; to pacoengah siangpahrang mah Absalom to mok.
