2 Kuninkaiden 7
1 Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: näin sanoo Herra: huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.
Elixa: Pǝrwǝrdigarning sɵzini anglanglar! Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Ətǝ muxu waⱪitlarda Samariyǝning dǝrwazisida bir halta aⱪ un bir xǝkǝlgǝ wǝ ikki halta arpa bir xǝkǝlgǝ setilidu, — dedi.
2 Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.
Əmma padixaⱨ belikini tutup mangƣan ⱪoxun ǝmǝldari bolsa, Hudaning adimigǝ: Mana, ⱨǝtta Pǝrwǝrdigar asmanƣa tünglük aqsimu, undaⱪ ixning boluxi mumkinmu?! dedi. U: — Sǝn ɵz kɵzüng bilǝn kɵrisǝn, lekin xuningdin yemǝysǝn, dedi.
3 Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?
Əmdi dǝrwazining tüwidǝ tɵt mahaw kesili bar adǝm olturatti. Ular bir-birigǝ: Nemǝ üqün muxu yǝrdǝ ɵlümni kütüp olturimiz?
4 Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.
Xǝⱨǝrgǝ kirǝyli desǝk, xǝⱨǝrdǝ aqarqiliⱪ bolƣaqⱪa, u yǝrdǝ ɵlimiz; bu yǝrdǝ oltursaⱪmu ɵlimiz. Ⱪopup Suriylǝrning lǝxkǝrgaⱨiƣa ketǝyli. Ular bizni ayisa tirik ⱪalimiz; bizni ɵltürǝyli desǝ ɵlimiz, halas, — deyixti.
5 Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.
Xuni dǝp ular kǝqⱪurun Suriylǝrning lǝxkǝrgaⱨiƣa barƣili ⱪopti. Lǝxkǝrgaⱨining ⱪexiƣa yetip kǝlgǝndǝ, mana ⱨeq kixi yoⱪ idi.
6 Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.
Qünki Pǝrwǝrdigar Suriylǝrning lǝxkǝrgaⱨiƣa jǝng ⱨarwiliri, atlar wǝ zor qong ⱪoxunning sadasini anglatⱪanidi. Xuni anglap ular bir-birigǝ: Mana, Israilning padixaⱨi bixǝk Ⱨittiylarning padixaⱨlirini wǝ Misirliⱪlarning padixaⱨlirini üstimizgǝ ⱨujum ⱪilƣili yalliwaptu, deyixti;
7 Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.
kǝqⱪurun ⱪozƣilip qedirlirini, at bilǝn exǝklirini taxlap lǝxkǝrgaⱨni xu peti ⱪoyup, ɵz janlirini ⱪutⱪuzux üqün bǝdǝr ⱪaqⱪanidi.
8 Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät pois ja kätkivät sen.
Mahaw kesili bar adǝmlǝr lǝxkǝrgaⱨning yeniƣa kelip, bir qedirƣa kirip, yǝp-iqip uningdin kümüx bilǝn altunni wǝ kiyimlǝrni elip yoxurup ⱪoyuxti. Andin ular yenip kelip, yǝnǝ bir qedirƣa kirip u yǝrdiki oljinimu elip yoxurup ⱪoyuxti.
9 Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tämä on hyvän sanoman päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän pahatekomme tulee tiettäväksi: käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan huoneelle.
Andin ular bir-birigǝ: Bizning bundaⱪ ⱪilƣinimiz durus ǝmǝs. Bügün ⱪutluⱪ hǝwǝr bar kündur, lekin biz tinmay turuwatimiz. Sǝⱨǝrgiqǝ ⱪalsaⱪ bu yamanliⱪ beximizƣa qüxidu. Uning üqün ǝmdi berip padixaⱨning ordisidikilǝrgǝ bu hǝwǝrni yǝtküzǝyli, dedi.
10 Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.
Xuning bilǝn ular berip xǝⱨǝrning dǝrwazisidiki pasibanlarni qaⱪirip ularƣa: Biz Suriylǝrning lǝxkǝrgaⱨiƣa qiⱪsaⱪ, mana ⱨeqkim yoⱪ ikǝn, ⱨǝtta adǝmning xǝpǝsimu yoⱪtur; bǝlki atlar baƣlaⱪliⱪ, exǝklǝr baƣlaⱪliⱪ bolup, qedirlar ǝyni peti turidu, dedi.
11 Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.
Dǝrwazidiki pasibanlar xu hǝwǝrni towlap elan ⱪilip, padixaⱨning ordisiƣa hǝwǝr yǝtküzdi.
12 Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa: minä sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevät meidän kanssamme: he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle: ja ajattelevat: kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä, ja pääsemme kaupunkiin.
Padixaⱨ keqisi ⱪopup hizmǝtkarliriƣa: — Mǝn Suriylǝrning bizgǝ nemǝ ⱪilmaⱪqi bolƣinini silǝrgǝ dǝp berǝy. Ular bizning aqarqiliⱪta ⱪalƣinimizni bilip, lǝxkǝrgaⱨdin qiⱪip dalada mɵkünüwelip: — Israillar xǝⱨǝrdin qiⱪsa, biz ularni tirik tutup, andin xǝⱨǝrgǝ kirǝlǝymiz, deyixkǝn gǝp, dedi.
13 Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat: katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lähettäkäämme nämät ulos katsomaan.
Hizmǝtkarliridin biri jawab berip: — Birnǝqqǝ kixini xǝⱨǝrdǝ ⱪalƣan atlardin bǝxni elip (ularning aⱪiwiti bu yǝrdǝ ⱪalƣan Israilning barliⱪ kixiliriningkidin, ⱨǝtta ⱨalak bolƣanlarningkidin bǝttǝr bolmaydu!), ularni kɵrüp kelixkǝ ǝwǝtǝyli, dedi.
14 Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menkäät ja katsokaat!
Xuning bilǝn ular ikki jǝng ⱨarwisi bilǝn ularƣa ⱪatidiƣan atlarni tǝyyar ⱪildi. Padixaⱨ ularni Suriylǝrning ⱪoxunining kǝynidin ǝwǝtip: — Berip ǝⱨwalni kɵrüp kelinglar, dǝp buyrudi.
15 Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.
Bular ularning izidin Iordan dǝryasiƣiqǝ ⱪoƣlap bardi; wǝ mana, pütkül yol boyi Suriylǝr aldirap ⱪaqⱪanda taxliwǝtkǝn kiyim-keqǝk wǝ ⱨǝrhil ǝswab-üskünilǝr bilǝn tolƣanidi. Əlqilǝr yenip kelip padixaⱨⱪa xuni hǝwǝr ⱪildi.
16 Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, Herran sanan jälkeen.
U waⱪitta hǝlⱪ qiⱪip Suriylǝrning lǝxkǝrgaⱨidin oljilarni talidi; xuning bilǝn Pǝrwǝrdigarning eytⱪan sɵzidǝk, bir halta aⱪ un bir xǝkǝlgǝ, ikki halta arpa bir xǝkǝlgǝ setildi.
17 Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.
Əmdi padixaⱨ bilikini tutup mangƣan ⱨeliⱪi ǝmǝldarni dǝrwazini baxⱪuruxⱪa tǝyinlǝp ⱪoyƣanidi. Əmdi halayiⱪ dǝrwazidin [etilip qiⱪⱪanda] uni dǝssǝp-qǝyliwǝtti wǝ xuning bilǝn u ɵldi. Bu ix padixaⱨ Hudaning adimini tutmaⱪqi bolup, uning aldiƣa barƣanda, dǝl Elixa eytⱪandǝk boldi.
18 Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi: huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja siklin, Samarian portissa.
Xuning bilǝn Hudaning adimi padixaⱨⱪa eytⱪan xu sɵz ǝmǝlgǝ axuruldi: «Ətǝ muxu waⱪitlarda Samariyǝning dǝrwazisida ikki halta arpa bir xǝkǝlgǝ wǝ bir halta aⱪ un bir xǝkǝlgǝ setilidu».
19 Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekee vielä akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi: katso, sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.
Əmma ⱨeliⱪi ǝmǝldar Hudaning adimigǝ: — «Mana, ⱨǝtta Pǝrwǝrdigar asmanƣa tünglük aqsimu, undaⱪ bir ixning boluxi mumkinmu?!» degǝnidi. U: — «Sǝn ɵz kɵzüng bilǝn kɵrisǝn, lekin xuningdin yemǝysǝn», degǝnidi.
20 Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.
Uningƣa ⱨǝm dǝl xundaⱪ boldi; qünki hǝlⱪ uni dǝrwazida dǝssǝp ɵltürgǝnidi.
