2 Kuninkaiden 3
1 Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta.
In yac aksingoul oalkosr ke pacl in leum lal Tokosra Jehoshaphat lun Judah, Joram wen natul Ahab, el tokosrala lun Israel, ac el leum in Samaria ke yac singoul luo.
2 Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli.
El oru ma koluk lain LEUM GOD, tuh tia oana lupan koluk lun papa tumal ku Jezebel, nina kial. El kunausla ma sruloala ma papa tumal ah orala mwe alu nu sel Baal.
3 Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä.
Tusruktu el oapana Tokosra Jeroboam wen natul Nebat, su tokosra meet lukel — el tiana tui in kolla mwet Israel in oru ma koluk.
4 Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.
Tokosra Mesha lun Moab el tohf sheep, ac ke yac nukewa el ac supu siofok tausin sheep fusr ac oayapa unen sheep matu tausin siofok nu sin tokosra lun Israel tuh in mwe takma lal nu sel.
5 Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.
Tusruktu ke Tokosra Ahab lun Israel el misa, Tokosra Mesha el tuyak lain acn Israel.
6 Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,
In pacl sacna, Tokosra Joram el som liki acn Samaria, ac orani un mwet mweun nukewa lal.
7 Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.
El supwala kas nu sel Tokosra Jehoshaphat lun Judah ac fahk, “Tokosra lun acn Moab el tuyak lainyu. Kom ku in tuku wiyu mweun lainul?” Tokosra Jehoshaphat el topuk, “Aok, nga ac wi kom! Nga filiyuwot nu sum, oayapa mwet luk ac horse nutik.
8 Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä.
Kut ac ut ya nu ke mweun uh?” Joram el topuk, “Kut ac ut ke inkanek loeloes, fahla sasla acn turangang uten acn Edom.”
9 Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat,
Ouinge Tokosra Joram ac tokosra lun Judah ac Edom elos mukuiyak. Tukun elos fahsr len itkosr, lisr kof ah, na wangin ma nimen mwet uh oayapa kosro in utuk natulos.
10 Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.
Tokosra Joram el fahk, “Kut ac lalna! LEUM GOD El asang tokosra tolu inge nu inpoun tokosra lun Moab!”
11 Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle.
Tokosra Jehoshaphat el siyuk, “Ku oasr sie mwet palu inge ma ac ku in tafwekut ac lolngok nu sin LEUM GOD?” Sie sin mwet leum lun mwet mweun lal Tokosra Joram el topuk, “Elisha wen natul Shaphat el oasr inge. El tuh mwet kasru lal Elijah.”
12 Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.
Tokosra Jehoshaphat el fahk, “El mwet palu na pwaye se.” Ouinge tokosra tolu ah som nu yorol Elisha.
13 Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.
Elisha el fahk nu sel tokosra lun Israel, “Efu ku ngan kasrekom? Fahla lolngok sin mwet palu ma papa tomom ac nina kiom ah muta lolngok nu se ah.” Joram el topuk, “Mo. LEUM GOD pa eiskutyang, tokosra tolu inge, nu inpoun tokosra lun acn Moab uh.”
14 Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua.
Elisha el topuk, “Inen LEUM GOD moul su nga kulansupu, nga fulahk lah nga lukun tiana kasrekom nga funu tia akfulatyal Tokosra Jehoshaphat lun Judah, su wi kom ingan.
15 Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä;
Inge, sap sie mwet orek on an in tuku nu yuruk.” Ke mwet sac srital ke harp natul ah, na ku lun LEUM GOD tuku nu facl Elisha.
16 Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan!
Na Elisha el fahk, “Pa inge ma LEUM GOD El fahk, ‘Pukanak laf pukanten yen nukewa ke infacl soko ma paola inge.
17 Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne.
Kowos finne tia liye af ku eng, a infacl soko inge ac sessesla ke kof, na kowos, ac kosro nutuwos nukewa, ac fah mut ke kof.’”
18 Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne;
Ac Elisha el sifilpa fahk, “Tuh ma inge ma na fisrasr sin LEUM GOD in oru. El ac fah oayapa sot tuh kowos in kutangla mwet Moab.
19 Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä.
Kowos fah kutangla fin siti oasku nukewa lalos ma potiyukla. Ac kowos fah pakiya sak nukewa sunalos ma oasr fahko, ac fonosya unon in kof nukewa lalos, ac kunausla acn in ima nukewa lalos ma infohk uh wo nu ke yok uh, ke kowos nwakla ke eot.”
20 Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä.
Lotu se tok ah, ke pacl in kisa in lotutang, kof uh sororma layen nu Edom me, ac afunla infohk uh.
21 Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille.
Ke mwet Moab elos lohngak lah tokosra tolu ah tuku in mweunelos, mukul nukewa ma ku in utuk mwe mweun, sin mwet matu emeet nwe ke mwet fusr emeet, elos pangonyukeni in som tu ke masrol uh.
22 Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri,
Ke elos tukakek ke lotu se tok ah faht ah sreya fin kof ah, oru kof uh srusrala oana srah.
23 Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!
Elos lut ac fahk, “Srah pa ngi! Kalem lah mwet mweun lun u tolu ah forani aacnwuki nwe sifacna onelosi. Kut som tella ma lalos liki nien aktuktuk lalos uh!”
24 Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin,
Tusruktu ke elos sun nien aktuktuk lun mwet Israel ah, mwet Israel elos sroang mweunelos ac folokunulosla. Mwet Israel elos ukwe na mwet Moab nwe onelosla,
25 Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen.
ac kunausla siti selos. Ke mwet Israel inge ac fahsr ke acn in ima wowo uh, kais sie selos ac srukak eot se ac sisang nu ke ima sac, nwe ke na eot ah afunla ima nukewa. Elos oayapa fonosya unon in kof uh, ac pakiya sak oasr fahko kac. Fahsr nwe siti sefanna lula, siti fulat selos su pangpang Kir Heres, na mwet utuk fuht elos kuhlasla ac mweuni.
26 Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet.
Ke pacl se tokosra lun acn Moab ah akilenak lah ac kutangyukla el, na el us mwet itfoko su mwet mweun ke cutlass in welul, ac el srike na elan sasla inmasrlon mwet lokoalok inge ac kaingla nu yurin tokosra lun Syria, tuh el tiana orala.
27 Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.
Ouinge el eis mukul matu se natul su ac aolul in tokosra, ac kisakunulla fin pot lun siti sac nu sin god lun acn Moab. Mwet Israel elos arulana rarla kac, na elos foloki liki siti sac ac folokla nu facl selos.
