2 Kuninkaiden 23

1 Ja kuningas lähetti, ja kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista kokoontuivat hänen tykönsä.

Kralj je poslal in k njemu so zbrali vse starešine iz Juda in iz Jeruzalema.

2 Ja kuningas meni ylös Herran huoneesen ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset hänen kanssansa, papit ja prophetat, ja kaikki kansa, pienet ja suuret; ja luettiin heidän korvainsa kuullen kaikki liittokirjan sanat, joka Herran huoneesta löydetty oli.

Kralj je šel gor v Gospodovo hišo in vsi Judovi možje in vsi prebivalci Jeruzalema z njim, duhovniki, preroki, vse ljudstvo, tako mali kakor veliki, in v njihova ušesa je bral vse besede knjige zaveze, ki je bila najdena v Gospodovi hiši.

3 Ja kuningas seisoi yhden patsaan tykönä, ja teki liiton Herran edessä, että heidän piti vaeltaman Herran jälkeen ja pitämän hänen käskynsä, todistuksensa ja säätynsä, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, että heidän piti pitämän nämät liiton sanat, jotka kirjoitetut olivat tässä kirjassa. Ja kaikki kansa mielistyi siihen liittoon.

Kralj je stal pri stebru in sklenil zavezo pred Gospodom, da hodijo za Gospodom in se držijo njegovih zapovedi, njegovih pričevanj in njegovih zakonov z vsem svojim srcem in vso svojo dušo, da izpolnjujejo besede te zaveze, ki so bile zapisane v tej knjigi. In vse ljudstvo je pristopilo k zavezi.

4 Ja kuningas käski Hilkiaa ylimmäistä pappia, ja pappeja toisesta vuorosta, ja ovenvartioita, ottaa Herran temppelistä kaikkinaiset kalut, jotka Baalille, metsistölle ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle tehdyt olivat; ja hän poltti ne ulkona Jerusalemin edessä Kidronin laaksossa, ja niitten tuhka kannettiin sieltä Beteliin.

Kralj je zapovedal vélikemu duhovniku Hilkijáju, duhovnikom drugega reda in čuvajem vrat, da iz Gospodovega templja prinesejo vse posode, ki so bile narejene za Báala, za ašero in za vso vojsko neba, in sežgal jih je zunaj Jeruzalema, na poljih Kidrona in njihov pepel odnesel v Betel.

5 Ja hän otti epäjumalain papit pois, jotka Juudan kuninkaat asettaneet olivat suitsuttamaan korkeuksissa Juudan kaupungeissa ja ympäri Jerusalemia, ja ne jotka suitsuttivat Baalille, auringolle ja kuulle ja planeteille, ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle,

Odstavil je malikovalske duhovnike, ki so jih Judovi kralji določili, da zažigajo kadilo na visokih krajih po Judovih mestih in v krajih naokoli Jeruzalema. Tudi tiste, ki so zažigali kadilo Báalu, soncu, luni, planetom in vsej vojski neba.

6 Ja antoi viedä Astarotin Herran huoneesta, ulos Jerusalemista, Kidronin ojan tykö, ja poltti sen Kidronin ojan tykönä, ja musersi sen tuhaksi, ja heitti sen tuhan kansan lasten hautoihin,

Iz Gospodove hiše je prinesel ašero, ven iz Jeruzalema, do potoka Kidron in jo sežgal pri potoku Kidronu in jo zdrobil v droben prah in njen prah vrgel na grobove otrok ljudstva.

7 Ja kukisti huorain huoneet, jotka olivat Herran huoneen tykönä, joissa vaimot kutoivat huoneita metsistölle.

Porušil je hiše posvečenih vlačugarjev, ki so bile pri Gospodovi hiši, kjer so ženske tkale tanke preproge za ašero.

8 Ja hän kokosi kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti korkeudet, joissa papit suitsuttivat, Gebasta Bersebaan asti. Ja hän kukisti porttein korkeudet, jotka olivat Josuan kaupungin päämiehen portin vajassa, joka oli vasemmalla puolella kaupungin porttia, sisälle mennessä.

Vse duhovnike je privedel iz Judovih mest in omadeževal visoke kraje, kjer so duhovniki zažigali kadilo od Gebe do Beeršébe in porušil visoke kraje velikih vrat, ki so bile pri vhodu velikih vrat mestnega voditelja Józueta, ki so bila na moževi levici pri velikih vratih mesta.

9 Ei kuitenkaan korkeutten papit uhranneet koskaan Herran alttarilla Jerusalemissa, vaan söivät kaltiaista leipää veljeinsä keskellä.

Vendar duhovniki visokih krajev niso prišli gor h Gospodovemu oltarju v Jeruzalemu, temveč so med svojimi brati jedli nekvašen kruh.

10 Hän saastutti myös Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksikään käyttäisi poikaansa ja tytärtänsä tulessa Molokille;

In omadeževal je Tofet, ki je v dolini Hinómovih otrok, da noben človek ne bi mogel pripraviti svojega sina ali svoje hčere, da gre skozi ogenj k Molohu.

11 Ja otti pois hevoset, jotka Juudan kuninkaat auringolle asettaneet olivat Herran huoneen sisällekäymiseen, NetanMelekin kamaripalvelian majan tykönä, joka oli esikaupungissa; ja auringon rattaat poltti hän tulessa,

Odstranil je konje, ki so jih Judovi kralji podarili soncu ob vhodu v Gospodovo hišo, poleg sobe Netán Meleha, glavnega dvornega upravitelja, ki je bila v predmestjih in sončne bojne vozove sežgal z ognjem.

12 Niin myös alttarit, jotka kattoin päällä Ahaksen salissa olivat, jotka Juudan kuninkaat tehneet olivat. Ja ne alttarit, jotka Manasse tehnyt oli kahdessa Herran huoneen pihassa, särki kuningas, ja pakeni sieltä, ja heitti heidän tuhkansa Kidronin ojaan.

Oltarje, ki so bili na vrhu gornje Aházove sobe, ki so jih naredili Judovi kralji, in oltarje, ki jih je naredil Manáse v dveh dvorih Gospodove hiše, je kralj porušil, jih odstranil od tam in njihov prah vrgel v potok Kidron.

13 Ja ne korkeudet, jotka Jerusalemin edessä olivat, oikialla puolella Maskitin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astarotille Zidonin kauhistukselle, ja Kamokselle Moabin kauhistukselle, ja Milkomille Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti myös kuningas.

Visoke kraje, ki so bili pred Jeruzalemom, ki so bili na desni roki gore izprijenosti, ki jo je Salomon zgradil za Astarto, ogabnost Sidóncev in za Kemoša, ogabnost Moábcev in za Milkóma, gnusobo Amónovih otrok, je kralj omadeževal.

14 Ja särki patsaat, ja hävitti metsistöt, ja täytti heidän siansa ihmisten luilla,

Podobe je zlomil na koščke, posekal ašere in njihove kraje napolnil s človeškimi kostmi.

15 Niin myös Betelin alttarin, sen korkeuden, minkä Jerobeam Nebatin poika tehnyt oli, joka Israelin saatti syntiä tekemään; hän kukisti sen alttarin ja korkeuden, ja poltti myös metsistön.

Poleg tega oltar, ki je bil pri Betelu in visok kraj, ki ga je naredil Nebátov sin Jerobeám, ki je Izraela primoral grešiti, tako oltar kot visok kraj je porušil, požgal visok kraj, ga zdrobil v prah in sežgal ašero.

16 Ja Josia käänsi itsensä ja näki ne haudat, jotka olivat vuorella, lähetti ja antoi ottaa luut haudoista, ja poltti ne alttarilla ja saastutti sen, Herran sanan jälkeen, jonka Jumalan mies huutanut oli, joka nämät niin ennen puhunut oli.

Ko se je Jošíja obrnil, je ogledal mavzoleje, ki so bili na gori, poslal in iz mavzolejev vzel kosti in jih sežgal na oltarju, ga oskrunil, glede na Gospodovo besedo, ki jo je razglasil Božji mož, ki je razglasil te besede.

17 Ja hän sanoi: mikä haudan merkki tämä on, jonka minä näen? Ja kaupungin kansa sanoi hänelle: se on sen Jumalan miehen hauta, joka Juudasta tuli ja huusi näitä, joita sinä tehnyt olet alttarille Betelissä.

Potem je rekel: »Kakšen steber je to, kar vidim?« Ljudje iz mesta so mu rekli: » To je mavzolej Božjega moža, ki je prišel iz Juda in razglasil te stvari, ki si jih storil zoper betelski oltar.«

18 Ja hän sanoi: anna hänen maata, ja älkään yksikään liikuttako hänen luitansa. Näin tulivat hänen luunsa vapahdetuksi sen prophetan luiden kanssa, joka Samariasta tullut oli.

Rekel je: »Pustite ga pri miru. Naj noben človek ne premakne njegovih kosti.« Tako so pustili pri miru njegove kosti, s kostmi preroka, ki je prišel iz Samarije.

19 Ja Josia pani myös kaikki korkeutten huoneet Samarian kaupungista pois, jotka Israelin kuninkaat tehneet olivat vihaa kehoittaaksensa, ja teki heidän kanssansa peräti niinkuin hän Betelissä tehnyt oli.

Tudi vse hiše visokih krajev, ki so bile v samarijskih mestih, ki so jih naredili Izraelovi kralji, da bi Gospoda izzivali k jezi, je Jošíja odstranil in jim storil glede na vsa dejanja, ki jih je storil v Betelu.

20 Ja hän tappoi kaikki korkeutten papit, jotka siellä olivat alttareilla, ja poltti ihmisten luut niiden päällä, ja palasi Jerusalemiin.

Vse duhovnike visokih krajev, ki so bili tam, je usmrtil na oltarjih in na njih sežgal človeške kosti in se vrnil v Jeruzalem.

21 Ja kuningas käski kaikkea kansaa ja sanoi: pitäkäät Herralle Jumalallenne pääsiäistä, niinkuin kirjoitettu on tämän liiton kirjassa,

Kralj je vsemu ljudstvu zapovedal, rekoč: »Praznujte pasho Gospodu, svojemu Bogu, kakor je to zapisano v knjigi te zaveze.«

22 Sillä ei yhtään pääsiäistä ollut niin pidetty kuin tämä, tuomarien ajasta, jotka olivat tuominneet Israelia, ja kaikkein Israelin kuningasten ja Juudan kuningasten aikana.

Zagotovo tam ni bilo takšne pashe od dni sodnikov, ki so sodili Izraelu, niti v vseh dneh Izraelovih kraljev, niti Judovih kraljev,

23 Mutta kahdeksantenatoistakymmenentenä kuningas Josian vuonna pidettiin tämä pääsiäinen Herralle Jerusalemissa.

kot [je bila ta] v osemnajstem letu kralja Jošíja, v katerem se je praznovala ta pasha Gospodu v Jeruzalemu.

24 Ja Josia perkasi kaikki noidat, merkkein tulkitsiat, kuvat ja epäjumalat, ja kaikki kauhistukset, jotka nähtiin Juudan maalla ja Jerusalemissa; että hän pitäis lain sanat, jotka kirjassa kirjoitetut olivat, jonka pappi Hilkia löysi Herran huoneesta.

Poleg tega je Jošíja odstranil delavce z osebnimi duhovi, čarovnike, podobe, malike in vse ogabnosti, ki so bile ogledane v Judovi deželi in v Jeruzalemu, da bi lahko izpolnil besede postave, ki so bile zapisane v knjigi, ki jo je duhovnik Hilkijá našel v Gospodovi hiši.

25 Hänen vertaisensa ei ollut yksikään kuningas ennen häntä, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa itsensä käänsi Herran tykö, kaiken Moseksen lain jälkeen; ja hänen jälkeensä ei tullut myöskään hänen kaltaistansa.

Pred njim ni bilo nobenega kralja, ki bi bil podoben njemu, ki bi se z vsem svojim srcem obrnil h Gospodu, z vso svojo dušo in z vso svojo močjo, glede na vso Mojzesovo postavo niti za njim ni vstal nihče, ki bi mu bil podoben.

26 Ei kuitenkaan kääntynyt Herra vihansa suuresta julmuudesta, jolla hän Juudan päälle vihoitettu oli, kaikkein kehoitusten tähden, joilla Manasse hänen kehoittanut oli.

Vendar Gospod ni odvrnil okrutnosti svojega velikega besa, s čimer je bila vneta njegova velika jeza zoper Juda zaradi vseh izzivanj, s katerimi ga je izzival Manáse.

27 Ja Herra sanoi: minä heitän myös Juudan pois minun kasvoini edestä, niinkuin minä Israelin heittänyt olen, ja hylkään tämän kaupungin, jonka minä valinnut olen, Jerusalemin, ja sen huoneen, josta minä puhunut olen: minun nimeni on oleva siellä.

Gospod je rekel: »Prav tako bom iz svojega pogleda odstranil Juda, kakor sem odstranil Izraela in zavrgel bom to mesto Jeruzalem, ki sem ga izbral in hišo, o kateri sem rekel: ›Tam bo moje ime.‹«

28 Mitä enempi Josiasta sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?

Torej preostala izmed Jošíjevih dejanj in vse, kar je storil, mar niso zapisana v kroniški knjigi Judovih kraljev?

29 Hänen ajallansa matkusti Pharao Neko, Egyptin kuningas, Assyrian kuningasta vastaan Phratin virran tykö; mutta kuningas Josia meni häntä vastaan, ja se tappoi hänen Megiddossa, sittekuin hän oli nähnyt hänen.

V njegovih dneh je faraon Neho, egiptovski kralj, odšel gor zoper asirskega kralja, k reki Evfrat, in kralj Jošíja je odšel zoper njega, in ko ga je [faraon] zagledal ga je usmrtil pri Megídu.

30 Ja hänen palveliansa veivät hänen kuolleena pois Megiddosta, ja veivät hänen Jerusalemiin ja hautasivat hänen omaan hautaansa. Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, voitelivat ja tekivät hänen kuninkaaksi isänsä siaan.

Njegovi služabniki so ga na bojnem vozu odnesli mrtvega od Megíde, ga prinesli v Jeruzalem in ga pokopali v njegovem lastnem mavzoleju. Ljudstvo dežele pa je vzelo Jošíjevega sina Joaháza, ga mazililo in ga postavilo [za] kralja namesto njegovega očeta.

31 Kolmen ajastajan vanha kolmattakymmentä oli Joahas, kuin hän tuli kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Hamutal, Jeremian tytär Libnasta.

Joaház je bil star triindvajset let, ko je začel kraljevati, in v Jeruzalemu je kraljeval tri mesece. Ime njegove matere je bilo Hamutála, hči Jeremija iz Libne.

32 Ja hän teki pahaa Herran edessä, niinkuin hänen esi-isänsä tehneet olivat.

Počel je to, kar je bilo zlo v Gospodovih očeh, glede na vse, kar so počeli njegovi očetje.

33 Mutta Pharao Neko sitoi hänen kiinni Riblatissa Hamatin maalla, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja pani sakkoveron maan päälle, sata leiviskää hopiaa ja leiviskän kultaa.

Faraon Neho ga je vklenil v Ribli, v Hamovi deželi, da ne bi mogel kraljevati v Jeruzalemu in deželo je podvrgel davku stotih talentov srebra in talenta zlata.

34 Ja Pharao Neko teki Eliakimin Josian pojan kuninkaaksi, hänen isänsä Josian siaan, ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi; mutta Joahaksen hän otti ja vei Egyptiin, siellä hän kuoli.

Faraon Neho je postavil Jošíjevega sina Eljakíma za kralja namesto njegovega očeta Jošíja in njegovo ime spremenil v Jojakím in odstranil Joaháza. Ta je prišel v Egipt in tam umrl.

35 Ja Jojakim antoi Pharaolle hopian ja kullan; kuitenkin laski hän maan verolliseksi, antamaan hopiaa Pharaon käskyn jälkeen: itsekunkin maakunnan kansan teki hän verolliseksi voimansa perästä hopiaan ja kultaan, Pharao Nekolle antaaksensa.

Jojakím je dal faraonu srebro in zlato, toda obdavčil je deželo, da izroča denar glede na faraonovo zapoved. Od ljudstva dežele je zahteval srebro in zlato, od vsakogar glede na njegovo obdavčitev, da to izroči faraonu Nehu.

36 Viidenkolmattakymmenen ajastajan vanha oli Jojakim, kuin hän kuninkaaksi tuli, ja hallitsi yksitoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa: hänen äitinsä nimi oli Zebuda, Pedajan tytär Rumasta.

Jojakím je bil petindvajset let star, ko je začel kraljevati in v Jeruzalemu je kraljeval enajst let. Ime njegove matere je bilo Zebúda; hči Pedajája iz Rume.

37 Ja hän teki pahaa Herran edessä, niinkuin hänen isänsäkin tehneet olivat.

Počel je to, kar je bilo zlo v Gospodovih očeh, glede na vse, kar so počeli njegovi očetje.