2 Kuninkaiden 22
1 Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhden ajastajan neljättäkymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Jedida Adajan tytär Botskatista.
Naʻe valu taʻu ʻae motuʻa ʻo Sosaia ʻi heʻene kamata ʻene pule, pea naʻe pule ia ʻi he taʻu ʻe tolungofulu ma taha ʻi Selūsalema. Pea ko e hingoa ʻo ʻene faʻē ko Sitita, ko e ʻofefine ʻo ʻAtaaia ʻo Posikate.
2 Ja hän teki sitä, mikä Herran edessä oli kelvollinen, ja vaelsi kaikella isänsä Davidin tiellä, ja ei poikennut oikialle eli vasemmalle puolelle.
Pea naʻe fai lelei ia, ʻi he ʻao ʻo Sihova, pea naʻa ne ʻalu ʻi he ngaahi hala kotoa pē ʻo Tevita ko ʻene tamai, pea naʻe ʻikai tafoki ia mei ai ki he nima toʻomataʻu pe ki he toʻohema.
3 Mutta kuningas Josian kahdeksantena vuonna toistakymmentä, lähetti kuningas Saphanin Atsalian pojan Mesullamin pojan, kirjoittajansa, Herran huoneesen, sanoen:
Pea ʻi hono hongofulu ma valu ʻoe taʻu ʻoe tuʻi ko Sosaia, naʻe fekau ai ʻe he tuʻi ʻa Safani ko e foha ʻo ʻAsalia, ko e foha ʻo Mesulami, ko e tangata tohi, ki he fale ʻo Sihova ʻo pehē,
4 Mene ylimmäisen papin Hilkian tykö, ja anna hänen lukea se raha, mikä Herran huoneesen tuotu on, jonka ovenvartiat kansalta koonneet ovat,
“ʻAlu hake kia Hilikia ko e taulaʻeiki lahi, koeʻuhi ke ne lau ʻae siliva ʻaia kuo ʻomi ki he fale ʻo Sihova, ʻaia kuo tānaki ʻe he kau leʻo matapā mei he kakai:
5 Että ne annettaisiin teettäjille, jotka Herran huoneesen asetetut ovat, ja he antaisivat työväelle, jotka työtä tekevät Herran huoneessa ja parantavat mitä Herran huoneessa rauvennut on,
Pea tuku ke nau ʻatu ia ki he nima ʻokinautolu ʻoku fai ʻae ngāue, ʻakinautolu ʻoku ekinaki ʻi he tauhi fale ʻo Sihova: pea tuku ke nau ʻatu ia ki he kau ngāue ʻoku ngāue ʻi he fale ʻo Sihova, ke nau ngaohi ke lelei ʻae ngaahi potu maumau ʻoe fale,
6 Sepille, rakentajille, muuraajille ja niille, jotka hirsiä ja vuoltuja kiviä ostaman pitää, huoneen parannukseksi;
Ki he kau tufunga ʻakau, mo e kau langa fale, mo e kau tufunga maka, pea ke fakatau ʻae ngaahi ʻakau, mo e ngaahi maka kuo tātā ke ngaohi ʻaki ʻae fale.
7 Vaan ei kuitenkaan yhtään lukua pidä heiltä vaadittaman niistä rahoista, jotka heidän käsiinsä ovat annetut; vaan heidän pitää uskollisesti niitä toimittaman.
Ka naʻe ʻikai ha ʻeke ʻe fai kiate kinautolu ʻi he ngaahi paʻanga naʻe ʻatu ki honau nima, koeʻuhi naʻa nau fai angatonu pe.”
8 Ja ylimmäinen pappi Hilkia sanoi Saphanille kirjoittajalle: minä löysin lakikirjan Herran huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille, ja hän luki sen.
Pea naʻe pehē ʻe Hilikia ko e taulaʻeiki lahi kia Safani ko e tangata tohi, “Kuo u ʻilo ʻae tohi ʻoe fono ʻi he fale ʻo Sihova.” Pea naʻe ʻatu ʻe Hilikia ʻae tohi kia Safani, pea naʻa ne lau ia.
9 Ja Saphan kirjoittaja tuli kuninkaan tykö, ja ilmoitti kuninkaalle asian ja sanoi: sinun palvelias ovat koonneet ne rahat, jotka Herran huoneessa löydetyt ovat, ja ovat ne jakaneet työväelle, jotka asetetut ovat Herran huoneesen.
Pea naʻe haʻu ʻa Safani ko e tangata tohi ki he tuʻi, pea ne toe ʻomi ʻae lea ki he tuʻi, ʻo pehē, “Kuo tānaki ʻe hoʻo kau tamaioʻeiki ʻae ngaahi paʻanga naʻe ʻilo ʻi he fale, pea kuo ʻatu ia ki he nima ʻokinautolu ʻoku fai ʻae ngāue, ʻakinautolu ʻoku ekinaki ʻi he fale ʻo Sihova.”
10 Ja Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: Hilkia pappi antoi minulle kirjan; ja Saphan luki sen kuninkaan edessä.
Pea naʻe fakahā ʻe Safani ko e tangata tohi ki he tuʻi, ʻo pehē, “Kuo tuku kiate au ʻe Hilikia ko e taulaʻeiki ha tohi.” Pea naʻe lau ia ʻe Safani ʻi he ʻao ʻoe tuʻi.
11 Kuin kuningas kuuli lakikirjan sanat, repäisi hän vaatteensa.
Pea ʻi he fanongo ʻae tuʻi ki he ngaahi lea ʻi he tohi ʻoe fono, naʻa ne haehae hono ngaahi kofu.
12 Ja kuningas käski pappi Hilkiaa, ja Ahikamia Saphanin poikaa, ja Aboria Mikajan poijaa, ja Saphania kirjoittajaa, ja Asajaa kuninkaan palveliaa, sanoen:
Pea naʻe fekau ʻe he tuʻi kia Hilikia ko e taulaʻeiki, mo ʻAhikami ko e foha ʻo Safani, mo ʻAkipoa ko e foha ʻo Mikaia, mo Safani ko e tangata tohi, mo ʻAsahia ko e tamaioʻeiki ʻae tuʻi, ʻo pehē,
13 Menkäät ja kysykäät Herralta minun puolestani, kansan ja koko Juudan puolesta, tämän kirjan sanoista, joka löydetty on; sillä se on suuri Herran viha, joka meidän päällemme syttynyt on, ettei meidän isämme ole kuuliaiset olleet tämän kirjan sanoille, että he olisivat tehneet niitä kaikkia, mitkä siinä meille kirjoitetut olivat.
“Mou ʻalu, pea fehuʻi kia Sihova koeʻuhi ko au, pea mo e kakai pea mo Siuta, ʻi he ngaahi lea ʻae tohi kuo ʻilo ni: he kuo lahi ʻae houhau ʻa Sihova ʻaia kuo tupu kiate kitautolu, ko e meʻa ʻi he ʻikai tokanga ʻa ʻetau ngaahi tamai ki he ngaahi lea ʻoe tohi, ke fai ʻo fakatatau ki he meʻa kotoa pē kuo tohi kiate kitautolu.”
14 Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan tykö, Sallumin Tikuan pojan emännän, Harhamin pojan, vaatetten vartian (ja hän asui Jerusalemissa toisella puolella); ja he puhuivat hänelle.
Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Hilikia ko e taulaʻeiki, mo ʻAhikami, mo ʻAkipoa, mo Safani, mo ʻAsahia kia Hulita ko e fefine palōfita, ko e uaifi ʻo Salumi, ko e foha ʻo Tikiva, ko e foha ʻo Hahasi, ko e tauhi ʻoe fale tukunga kofu: (pea naʻe nofo ia ʻi Selūsalema ʻi he fale ako: ) pea naʻa nau alea mo ia.
15 Mutta hän sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala: sanokaat sille miehelle, joka teidät minun tyköni lähettänyt on:
Pea naʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, Tala ki he tangata naʻa ne fekauʻi ʻakimoutolu kiate au,
16 Näin sanoo Herra: katso, minä saatan onnettomuuden tähän siaan ja hänen asuvaisillensa, kaikki lain sanat, jotka Juudan kuningas lukenut on:
ʻOku pehē mai ʻe Sihova, Vakai te u ʻomi ʻae kovi ki he potu ni, pea ki hono kakai, ʻio, ʻae ngaahi lea kotoa pē ʻae tohi ʻaia kuo lau ʻe he tuʻi ʻo Siuta:
17 Että he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain minua kaikilla kättensä töillä, sentähden syttyy minun vihani tätä siaa vastaan, ja ei pidä sammutettaman.
Ko e meʻa ʻi heʻenau liʻaki au, pea kuo nau tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ngaahi ʻotua kehe, koeʻuhi ke nau fakatupu ʻeku houhau ʻaki ʻae ngaahi ngāue kotoa pē ʻa honau nima: ko ia ʻe tupu ai ʻeku houhau ki he potu ni, pea ʻe ʻikai fuʻifuʻiʻi.
18 Mutta Juudan kuninkaalle, joka teidät lähettänyt on kysymään Herralta, pitää teidän näin sanoman: näin sanoo Herra Israelin Jumala niistä sanoista, joita sinä kuullut olet:
Ka te mou lea ki he tuʻi ʻo Siuta ʻaia naʻa ne fekauʻi ʻakimoutolu ke fehuʻi kia Sihova, ʻo pehē, ʻOku pehē mai ʻe Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, Ko e meʻa ʻi he ngaahi lea ʻaia kuo ke ongoʻi:
19 Että sinun sydämes on pehminnyt ja olet sinus nöyryyttänyt Herran edessä, koskas kuulit, mitä minä sanoin tätä siaa ja hänen asuvaisiansa vastaan, että heidän pitää tuleman hävitetyksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaattees, ja olet itkenyt minun edessäni: niin olen minä myös kuullut sen, sanoo Herra.
Koeʻuhi naʻe ongongofua ho loto, pea kuo ke fakavaivaiʻi koe ʻi he ʻao ʻo Sihova, ʻi hoʻo fanongo ʻaia naʻaku lea ki ai ki he potu ni, pea ki hono kakai, koeʻuhi ke nau hoko ko e ʻauhia, mo e malaʻia, pea kuo ke haehae ho ngaahi kofu, pea tangi ʻi hoku ʻao; ʻoku pehē ʻe Sihova, Kuo u ongoʻi koe foki.”
20 Sentähden, katso, kokoon minä sinua isäis tykö, ettäs kootaan rauhassa hautaas, ettei sinun silmäs näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä tälle sialle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle jälleen.
Ko ia, vakai, Te u fakataha koe mo hoʻo ngaahi tamai, pea ʻe tānaki koe ki ho tanuʻanga ʻi he melino; pea ʻe ʻikai mamata ʻe ho mata ki he kovi kotoa pē ʻaia te u ʻomi ki he potu ni. Pea naʻa nau toe ʻomi mo e lea ki he tuʻi.
