< 2 Korinttilaisille 7 >

1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.
Hinu, valongo vangu, tikavya tipewili gala goha getalaganili, ndi tijinyambisa na chindu chochoha chechihotola kutihakasa higa na mipungu yitu, tivya vamsopi neju na kutama kumtopesa neju Chapanga.
2 Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet.
Tiyupa mtipela fwasi mumitima yinu! Timuhokili lepi mundu yoyoha kumyoka amala kumkonga mundu yoyoha.
3 Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää.
Nijova lepi lijambu lenili ndava ya kumuhamla mundu. Muni ngati cha nakalongolili kujova, nyenye muvi mumitima yitu, tifwai pamonga na kutama pamonga.
4 Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme.
Nene nikuvasadika neju na kumeka panani yinu! Mumang'ahiso gitu goha, nipoliswi mtima na luheku neju.
5 Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko.
Hati patahikili mulima wa Makedonia nakuhotola kupumulila. Tapatili mang'ahiso, kuhuma kila upandi, patavi na mhutanu na vandu vangi mewawa tavi na wogohi mumitima yitu.
6 Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella,
Nambu Chapanga, mwakuvapolesa mtima vangolongondi, avapolisi mtima mukubwela kwa Tito.
7 Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin.
Lepi ndu mukubwela kwaki Tito, nambu ndava ya kujova pemwamkangamalisi mtima. Mwene atijovili chamwinogela kunilola na chamvii ngolongondi na chamwigana kunikengelela. Lijambu lenili litihekesa neju.
8 Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.
Hati ngati kwa balua yangu yila yavaletili ungolongondi, nambu hinu niviniswa lepi mtima. Ena naviniswi mtima panamanyili balua yila yivapeli ungolongondi pamonga yavi mulukumbi ndu.
9 Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.
Hinu nivii na luheku, lepi ndava mngolongoniswi, nambu ndava ngolongondi yinu yivakiti muleka matendu gahakau na kumuwuyila Chapanga. Mngolongoniswa ngati cheaganili Chapanga, ndava yeniyo tete tavavinisi lepi nyenye kwa loloha.
10 Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
Kuvya na ungolongondi cheigana Chapanga kukuvahenga vandu vang'anamuka mumtima yavi na kunang'amuka kwenuko ndi kuleta usangula. Ndava yeniyo kawaka lijambu la kuvinisa mtima penapo, nambu ungolongondi wa vandu va pamulima wewileta lifwa.
11 Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.
Hinu mlola chechihengiwi muungolongondi winu ngati Chapanga cheaganili, hinu nyenye yevakiti mkangamalayi neju, kulangisa kuvya mubudili lepi. Mwaviniswi mtima na kukenyemuka, chemvii na mnogo uvaha wa kunilola, na mukumlekela Chapanga ahukumwayi. Nyenye mulangisi mukila njila kuvya mubudili lepi mulijambu lenili.
12 Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis.
Hinu, pamonga nayandiki balua yila yavili lepi ndava ya mundu mweabudili, amala ndava ya mundu mweabudiwi. Nayandiki muni yilolekana hotohoto palongolo ya Chapanga, nyenye chemujiwusili ndava yitu.
13 Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.
Ndava yeniyi tete tapoliswi mtima neju. Lepi tapoliswi mtima ndu, ndi mewa Tito atisangalwisu kwa kusangalusa wa avili nawu muni nyenye chemwamsangalwisi mtima.
14 Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut.
Nene nivalumbalili neju palongolo yaki, na mu lijambu lenilo nakunikola soni. Tivajovili uchakaka magono goha, na kula kuvalumbalila nyenye palongolo ya Tito kuvi lijambu la chakaka.
15 Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan.
Hinu uganu waki wa mtima kwinu nyenye uyonjokesa neju akakumbukayi, ndi mwavoha nyenye chagayidakila malagizu gaki, na chamwampokili mumtima na utopesa neju.
16 Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.
Nina luheku neju kuvya nihotola kuvahuvalila nyenye mukila lijambu loloha.

< 2 Korinttilaisille 7 >