2 Korinttilaisille 7
1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.
Moi bisi morom kora khan, etu kosom khan thaka nimite, amikhan laga mangso aru atma laga letera khan pora nije ke sapha kori lobo, aru Isor laga bhoi te thik pora pobitrota kori lobo.
2 Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet.
Amikhan nimite jaga bonabi! Kilekoile amikhan kun manu ke bhi galti kora nai, amikhan kun manu ke bhi misa-misi kora nai, amikhan kun manu ke bhi thoga baji kora nai.
3 Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää.
Ami apuni khan ke golti janabole nimite etu kowa nohoi; kele koile ami poila pora koise, amikhan laga mon bhitor te apnikhan ase, aru eke logote he moribo aru jinda thakibo.
4 Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme.
Ami bhoi nakorikena apnikhan logote kotha koi ase, ami apnikhan laga naam untcha kori bole bisi ase: ami mon aram hoi kene ase, amikhan laga sob dukh aru digdar te ami bisi khushi paikena ase.
5 Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko.
Kilekoile, jitia amikhan Macedonia jagate ahise, amikhan bisi dukh te thakise. Aru sob phale digdar paise- bahar te lorai khan asele, aru bhitor te bhoi.
6 Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella,
Eneka hoile bhi Isor, jun mon chutu hoi kene thaka khan ke aram diye, Titus aha pora amikhan ke anondo dangor kori dise,
7 Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin.
Aru khali tai aha nimite he nohoi, kintu apnikhan pora taike mon dangor kori diya te amikhan bhi anondo hoise, aru moike lok kori bole itcha pora mon bhorta thaka, kandikena mon ghurai aha, moi logote milikena modot kori bole itcha thaka, eitu khan sob khobor huni kene moi arubi bisi khushi paise.
8 Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.
Kilekoile moi laga ekta chithi pora apnikhan ke mon dukh kori bole dise, hoile bhi ami golti bhabona nai, -olop homoi nimite golti lagise, jitia moi dikhise apnikhan etu chithi nimite mon dukh hoise, khali ek ghanta nimite hoile bhi.-
9 Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.
Etiya ami khushi ase, apnikhan mon dukh huwa nimite nohoi, hoilebi apnikhan mon dukh lagi kene paap pora mon ghura nimite. Kilekoile apuni khan ke bhal nimite mon dukh lagi bole dise, apnikhan mon ghura bole tak mon dukh hoise. Kilekoile, Isor laga itcha te apnikhan mon dukh hoise, aru etu nimite apnikhan to amikhan karone eku te nuksan nohobole nimite.
10 Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
Kilekoile Isor pora lagi thaka mon dukh to paap pora mon ghura bole diye juntu pora mon chinta nathaki kene poritran pai. Hoilebi etu prithibi laga mon dukh to mora he ane.
11 Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.
Kilekoile sabi, juntu bhal nimite apuni khan ke Isor pora mon dukh kori bole dise, etu pora apnikhan bhitor te kiman kaam korise. Kiman mon bhorta huwa, kiman nijor nimite safai koribo dise, kiman khong, kiman bhoi, kiman mon pora lagi thaka bhabona, kiman biya laga bodla lobole mon laga bhabona! Eitu khan sob bhitor te apnikhan eku golti nathaka nijor pora dikhai dise.
12 Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis.
Etu nimite, ami apuni khan ke poila likha bhi, ami tai nimite likha nohoi jun golti korise, tai nimite bhi likha nohoi jun galti nimite dukh paise, hoilebi Isor age te apuni khan laga mon kiman bhorta ase etu apnikhan ke buja bole nimite hoise.
13 Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.
Etu nimite apnikhan laga mon aram te amikhan bhi aram paise. Amikhan aru bhi bisi mon aram pa-a to, Titus laga khushi nimite, kele koile apnikhan sob pora tai laga atma ke aru bhi notun takot kori dise.
14 Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut.
Kilekoile apnikhan nimite ami tai usorte kiba phutani korile bhi, ami sorom laga nai; hoilebi jineka amikhan apuni khan ke sob hosa khan koi dise, eneka amikhan laga phutani bhi, juntu ami Titus usorte korisile, etu hosa paise.
15 Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan.
Aru tai laga bhitor te apnikhan nimite aru bhi morom bisi hoise, apnikhan sob pora kotha mana nimite tai apuni khan ke bhabona kori thake, jineka bhoi aru kapi kene apnikhan taike mani loise.
16 Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.
Etu nimite ami khushi ase kele koile sob te ami apnikhan uporte mon dangor kori bole pare.
