2 Korinttilaisille 7
1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.
As these promises are ours, beloved, let us cleanse ourselves from every defilement of body and of spirit, and perfect our holiness in the fear of God.
2 Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet.
Make room for me in your hearts! I have wronged no man, I have ruined no man, I have defrauded no man.
3 Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää.
I am not saying this to blame you, for as I have already said, I hold you in my heart to live together and to die together.
4 Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme.
Great is my faith in you; great is my cheerful assurance in you. I am filled with comfort; in spite of all my troubles, my heart is overflowing with joy.
5 Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko.
For even after I reached Macedonia, my flesh had no rest, but I was troubled on every hand. Without were fights; within were, fears.
6 Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella,
But the God who comforts the down-hearted comforted me by the coming of Titus,
7 Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin.
and not alone by his coming, but also by the comfort you had been to him. For he told me of your eager longing, of your penitence, and of your zeal on my behalf, so that I was happier still.
8 Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.
Even if I caused you pain by my letter, I do not regret; though I did regret it when I saw that my letter had caused you pain, even for a time.
9 Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.
But now I am glad; not because you were pained; but because your pain led you to repentance.
10 Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
For your pain came from God, and so you took no harm from me. For the pain which is from God works repentance leading to salvation, a repentance never to be regretted. But the world’s pain works death.
11 Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.
Note the results of this pain which God permitted; what earnestness it has called forth in you, what explanations, what indignation, what alarm, what longing, what fervor, what punishment of wrong. In every way you have proved yourselves innocent in the matter.
12 Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis.
So then, even if I did write to you, it was not for the sake of the wrong-doer, or of him who had been wronged, but to make clear to yourselves in the sight of God your earnest care for me.
13 Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.
This is what comforts me. In addition to this comfort of mine, I have been made still happier by the happiness of Titus; because his spirit was refreshed by you all.
14 Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut.
Although I have been boasting a little to him about you, I have not been put to shame. But as in every matter I have spoken the truth to you, so also my boast to Titus has been proved to be the truth.
15 Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan.
And his tender affection is all the greater toward you, when he calls to mind the obedience of you all, and the fear and trembling with which you received him.
16 Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.
I rejoice that I have complete confidence in you.
