2 Korinttilaisille 7
1 Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa.
Therefore having these promises, beloved, let us cleanse ourselves from all the filthiness of the flesh and spirit, perfecting holiness in the fear of God.
2 Ottakaat meitä vastaan: emme kellenkään vääryyttä tehneet, emme ketään turmelleet, emme keneltäkään mitään vaatineet.
Receive us: we have injured no one, we have corrupted no one, we have defrauded no one.
3 Senkaltaista en sano minä teille kadotukseksi; sillä minä olen ennen sanonut, että te olette meidän sydämessämme ynnä kuolla ja ynnä elää.
I do not speak for castigation: for I have said before, that you are in our hearts to die with you and to live with you.
4 Minä puhun teille suurella rohkeudella, minä kerskaan paljon teistä, minä olen lohdutuksella täytetty, minä olen ylönpalttisessa ilossa kaikessa meidän vaivassamme.
My boldness to you is great, my rejoicing over you is much: I have been filled with consolation, I superabound with joy in all our tribulation.
5 Sillä kuin me Makedoniaan tulimme, ei meidän lihallamme ollut yhtään lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sisällä pelko.
For we having come into Macedonia, our flesh had no rest, but in everything being troubled; fightings without, fears within.
6 Mutta Jumala, joka nöyriä lohduttaa, hän lohdutti meitä Tituksen tulemisella,
But God, the one comforting the humble, comforted us by the coming of Titus;
7 Vaan ei ainoastaan hänen tulemisellansa, mutta myös sillä lohdutuksella, jonka hän teiltä saanut oli, ja ilmoitti meille teidän halunne, teidän itkunne ja teidän kiivautenne minusta, niin että minä vielä enemmin ihastuin.
and not only by his coming, but also by the consolation with which he was comforted by you, proclaiming unto us your longing, your mourning, your zeal for me; so that I rejoiced the more.
8 Sillä jos minä lähetyskirjallani saatinkin teitä murheesen, enpä minä sitä kadu, ehkä minä olisin katunut; sillä minä näen sen lähetyskirjan teitä hetken aikaa murheessa pitäneen.
But if I grieved you in the letter, I do not regret it, if indeed I did regret it; for I see that, if that letter indeed grieved you for an hour,
9 Nyt minä iloitsen, en siitä, että te murheissa olitte, vaan että te olitte murheissa parannukseksi; sillä te olitte murheelliset Jumalan mielen jälkeen, ettei teillä meistä missään vahinkoa olis.
now I rejoice, not because you grieved, but because you grieved unto repentance: for you grieved toward God, in order that you may receive damage by us in nothing.
10 Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
For a godly sorrow works repentance unto salvation not to be regretted; but the sorrow of the world works out death.
11 Sillä katso, että te olitte Jumalan mielen jälkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teissä vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, närkästyksen, pelvon, ikävöitsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teitänne puhtaiksi osoittaneet tässä asiassa.
For behold, how great enthusiasm, yes, how great apology, yes, how great clearing up, yes, how great fear, yes, how great longing, yes, how great zeal, yes, how great avenging, this same godly sorrow did work in you! In everything you have established yourselves to be pure in the matter.
12 Sentähden vaikka minä teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen tähden tapahtunut, joka rikkonut oli, eikä sen tähden, jolle vääryys tehtiin, mutta sentähden, että teidän ahkeruutenne meidän kohtaamme Jumalan edessä julkiseksi tulis.
Since then indeed I wrote to you, not on account of the one having done the wrong, nor on account of the one having suffered the wrong, but in order that your zeal, which is in our behalf to you before God, might be made manifest.
13 Sentähden me olemme saaneet lohdutuksen, että tekin olette lohdutetut. Mutta vielä enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sillä hänen henkensä oli teiltä kaikilta virvoitettu.
Therefore we have been comforted. But we rejoiced the more exceedingly in our consolation over the joy of Titus, because his spirit was refreshed by you all:
14 Ja mitä minä hänen edessänsä teistä kerskannut olen, en minä sitä häpee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitkä minä teille puhunut olen, niin on myös meidän kerskauksemme Tituksen edessä todeksi tullut.
because if I have gloried with him in anything over you, I wag not made ashamed; but as I spoke all things to you in truth, so our rejoicing over Titus was true.
15 Ja hänellä on sangen suuri sydämellinen halu teidän puoleenne, kuin hän kaikkein teidän kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella häntä otitte vastaan.
And the affections of him, remembering the obedience of you all, how you received him with fear and trembling, are the more abundantly towards you.
16 Minä siis iloitsen, että minä kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.
I rejoice because in everything I have confidence in you.
