2 Korinttilaisille 4
1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Rumal waꞌ, man kujqꞌiꞌtaj taj chubꞌanik we chak we yaꞌtal chaqe rumal xtoqꞌobꞌax qawach.
2 Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.
Xane qatzaqom kanoq ri kꞌixibꞌal ubꞌanik ri xaq chaꞌwal kabꞌanik. Man kaqasubꞌ ta winaq xuqujeꞌ man kaqakꞌex ta ri kubꞌij ri utzij ri Dios. Xane are kaqatzijoj ri qas tzij chike ri winaq, retaꞌm ri Dios.
3 Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
We ri utz laj taq tzij ri kaqatzijoj awatalik, awatal riꞌ chikiwach ri winaq ri kasach kiwach.
4 Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva. (aiōn g165)
Ri dios rech we uwachulew riꞌ utzꞌapim ri kichomabꞌal ri man e kojonelabꞌ taj rech jeriꞌ man kakil taj ri tunal ri katunanik rech ri utz laj tzij rech ri Cristo are waꞌ ri ukaꞌyibꞌal ri Dios. (aiōn g165)
5 Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne Jesuksen tähden.
Man are ta kaqatzijoj qibꞌ uj xane are kaqatzijoj ri Jesucristo ri Ajawxel. Ri uj xaq uj patanil taq iwe rumal rech ri Jesús.
6 Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
Rumal cher ri Dios ri xutaq ri tunal ri katunanik xtunan pa ri qꞌequꞌmal, Areꞌ xtunan ri tunal pa taq qanimaꞌ rech jeriꞌ xqetaꞌmaj ri ujuluwem ri Dios ri karepqꞌunik pa ri Cristo.
7 Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa, että se ylönpalttinen voima pitää oleman Jumalalta ja ei meistä.
We qꞌinomal riꞌ kꞌo pa taq kꞌolibꞌal bꞌantal che ulew rech jeriꞌ kilitajik chi ri ujeꞌlal ri kwinem man qukꞌ ta uj kape wi, xane rukꞌ ri Dios.
8 Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile.
Kꞌax kaqarik pa ronojel ri kaqabꞌano, pune jeriꞌ, man kujbꞌison taj, xane kujmayijanik xuqujeꞌ man kakꞌis taj ta kꞌu qakꞌuꞌx.
9 Me kärsimme vainoa, mutta ei meitä anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.
Kujtzukuxik rech kabꞌan kꞌax chaqe, man uj tzaqsatal ta kꞌu kanoq, pune ujtzaqinaq pa ri ulew xa kꞌu man kꞌistal ta tzij pa qawiꞌ.
10 Me viemme ympäri aina Herran Jesuksen kuoleman meidän ruumiissamme, että Herran Jesuksen elämäkin meidän ruumiissamme ilmoitettaisiin.
Xapawjeꞌ kujeꞌ wi, qakꞌamom bꞌik ri ukamikal ri Jesús pa ri qatyoꞌjal rech jeriꞌ ri ukꞌaslemal kukꞌut ribꞌ pa ri qatyoꞌjal.
11 Sillä me, jotka elämme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tähden, että Jesuksen elämäkin meidän kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.
Ri uj ri uj kꞌaslik, uj jachtal wi pa ri kamikal xa rumal rech ri Jesús, rech jeriꞌ ri ukꞌaslemal kukꞌut na ribꞌ pa ri qatyoꞌjal.
12 Sentähden on kuolema meissä voimallinen, mutta teissä elämä.
Xaq jeriꞌ are kachakun ri kamikal chaqe uj chiꞌwe ix kꞌut are kachakun ri jun alik kꞌaslemal.
13 Mutta että meillä on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minä uskoin, sentähden minä puhuin; niin me myös uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
Ri Tzꞌibꞌatalik kubꞌij: Xinkoj pa wanimaꞌ rumal riꞌ xinbꞌij rukꞌ ri nuchiꞌ. Rukꞌ ri uxlabꞌal rech ri kojobꞌal riꞌ kujkojonik, rumal riꞌ jeriꞌ xuqujeꞌ kaqabꞌij.
14 Ja tiedämme sen, että joka Herran Jesuksen herätti, hän meidätkin Jesuksen kautta herättää ja asettaa meitä teidän kanssanne.
Qetaꞌm chi ri xukꞌastajisaj uwach ri Ajawxel Jesús, kujukꞌastajisaj xuqujeꞌ na uj rukꞌ Areꞌ xuqujeꞌ kujukꞌam bꞌik rukꞌ.
15 Sillä kaikki teidän tähtenne tapahtuu, että se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.
Kaqarik we kꞌax riꞌ, xa rumal iwe, rech ri loqꞌanik ri tajin kuꞌkꞌam apanoq sibꞌalaj e kꞌi winaq, kanimar ri utyoxinik rech kuya uqꞌij riꞌ Dios.
16 Sentähden emme väsy; sillä vaikka meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan;
Xaq jeriꞌ, mujqꞌitaj bꞌa pune tajin kariꞌjobꞌ ri qatyoꞌjal, ri qanimaꞌ tajin kukꞌam uchuqꞌabꞌ qꞌij chi qꞌij.
17 Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian: (aiōnios g166)
Rumal cher ri kꞌaxkꞌolal ri kaqarik kamik xaq kikꞌowik xuqujeꞌ kukꞌam loq jun juluwem ri man kꞌo taj ukꞌisik ri nim na uqꞌij cho ri kꞌaxkꞌolal. (aiōnios g166)
18 Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset. (aiōnios g166)
Rumal cher man are ta kajeqiꞌ qakꞌuꞌx chirij ri kilitaj uwach, xane jeqel qakꞌuꞌx chirij ri man kilitaj ta uwach, ri kilitaj uwach xaq ikꞌowel are kꞌu ri man kilitaj ta uwach kajeqiꞌ chibꞌe qꞌij saq. (aiōnios g166)
