2 Korinttilaisille 1

1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:

Ko au Paula, ko e ʻaposetolo ʻa Sisu Kalaisi ʻi he finangalo ʻoe ʻOtua, pea mo Timote ko hotau kāinga, ki he siasi ʻoe ʻOtua ʻoku ʻi Kolinitō, fakataha mo e kāinga māʻoniʻoni fulipē ʻoku ʻi ʻAkeia kotoa pē:

2 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

Ke ʻiate kimoutolu ʻae ʻofa mo e melino mei he ʻOtua ko ʻetau Tamai, pea mei he ʻEiki ko Sisu Kalaisi.

3 Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!

Fakafetaʻi ki he ʻOtua, mo e Tamai ʻa hotau ʻEiki ko Sisu Kalaisi, ko e Tamai ʻae ngaahi ʻaloʻofa, mo e ʻOtua ʻoe fiemālie kotoa pē;

4 Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.

‌ʻAia ʻoku ne fakafiemālieʻi ʻakimautolu ʻi heʻemau mamahi kotoa pē, koeʻuhi ke mau faʻa fai ai ke fakafiemālieʻi ʻakinautolu ʻoku mamahiʻia, ʻaki ʻae fakafiemālie ko ia ʻaia ʻoku fakafiemālieʻi ʻaki ʻakimautolu ʻe he ʻOtua.

5 Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.

He ʻoku hangē ʻae tupulekina ʻoe ngaahi mamahi ʻa Kalaisi ʻiate kimautolu, ʻoku pehē, ʻoku tupulekina foki ʻemau fiemālie ʻia Kalaisi.

6 Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:

Pea kapau ʻoku mau mamahi, ko e meʻa ia ki hoʻomou fiemālie mo e fakamoʻui, ʻaia ʻoku ngāue lelei ke mou faʻa kātaki ʻae ngaahi mamahi ko ia ʻoku mau kātaki foki: pea kapau kuo fakafiemālieʻi ʻakimautolu, ko hoʻomou fakafiemālie ia mo e fakamoʻui.

7 Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.

Pea ʻoku tuʻumaʻu pe ʻemau ʻamanaki lelei kiate kimoutolu, ko ʻemau ʻilo, ko e meʻa ʻi hoʻomou kau ʻi he ngaahi mamahi, te mou kau foki ʻi he fiemālie.

8 Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.

He ʻoku ʻikai ko homau loto ke mou taʻeʻilo, ʻe kāinga, ki heʻemau ngaahi mamahi naʻe hoko kiate kimautolu ʻi ʻEsia, koeʻuhi naʻe taʻomia lahi hake ʻaupito ia ʻi heʻemau mālohi, ko ia naʻe ʻikai ai te mau ʻamanaki ki he moʻui:

9 Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,

Ka naʻa mau ongoʻi kuo tukupau ʻakimautolu ki he mate, koeʻuhi ke ʻoua naʻa mau falala kiate kimautolu, ka ki he ʻOtua ʻaia ʻoku ne fokotuʻu hake ʻae mate:

10 Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,

‌ʻAia naʻa ne fakamoʻui ʻakimautolu mei he mate lahi ko ia, pea ʻoku ne kei fakamoʻui: pea ʻoku mau falala te ne kei fakamoʻui pe;

11 Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.

‌ʻI he tokoni fakataha ʻakimoutolu foki ʻi he lotua ʻakimautolu, koeʻuhi ko e foaki [kuo tuku ]kiate kimautolu ʻi he kau ʻae tokolahi, ʻe ʻatu ai ʻae fakafetaʻi ʻe he tokolahi koeʻuhi ko kimautolu.

12 Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

He ko ʻemau fiefiaʻanga eni, ko e fakamoʻoni ʻo homau loto, koeʻuhi ʻi he loto taha, mo e moʻoni fakaʻotua, kae ʻikai ʻi he poto fakakakano, kae ʻi he ʻofa ʻae ʻOtua, kuo mau fai homau lakanga ʻi he māmani, kae lahi taha pe kiate kimoutolu.

13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.

He ʻoku ʻikai te mau tohi ha meʻa kehe kiate kimoutolu, ka ko ia pe ʻoku mou ʻilo mo tui ki ai; pea ʻoku ou ʻamanaki ke mou tui ʻo aʻu ki he ngataʻanga;

14 Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.

‌ʻO hangē ko e ʻilo ʻakimautolu foki ʻe homou niʻihi, ko homou fiefiaʻanga ʻakimautolu, ʻio, ʻo hangē ʻoku ʻamautolu ʻakimoutolu ʻi he ʻaho ʻoe ʻEiki ko Sisu.

15 Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,

Pea ʻi he tui ni naʻaku loto ke ʻalu atu kiate kimoutolu ʻi muʻa, koeʻuhi ke mou maʻu hono ua ʻoe meʻaʻofa;

16 Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.

Pea ke u ʻalu atu ʻiate kimoutolu ki Masitōnia, pea ke u toe haʻu mei Masitōnia kiate kimoutolu, pea ke ʻiate kimoutolu ke moimoiʻi au ʻi hoku fononga ki Siutea.

17 Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.

Pea ʻi heʻeku loto ki ai, naʻaku vaʻivaʻinga ʻaki? Pe ko e ngaahi meʻa ʻoku ou tuʻutuʻuni, ʻoku ou tuʻutuʻuni ʻo fakatatau ki he kakano, koeʻuhi ke ʻiate au ʻae “ʻIo ʻio,” mo “ʻIkai ʻikai?”

18 Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.

Ka ʻoku moʻoni ʻae ʻOtua, ko ʻemau lea atu kiate kimoutolu naʻe ʻikai ko e “ʻIo” mo “ʻIkai.”

19 Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.

He ko e ʻAlo ʻoe ʻOtua, ko Sisu Kalaisi, ʻaia naʻe malangaʻaki kiate kimoutolu ʻekimautolu, [ʻio], ʻe au mo Silivenusi mo Timote, naʻe ʻikai ko e “ʻIo” mo “ʻIkai,” ka naʻe “ʻIo” pe ʻiate ia.

20 Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.

He ko e ngaahi talaʻofa kotoa pē ʻae ʻOtua ʻoku “ʻIo” pe ʻiate ia, pea “ʻEmeni” ʻiate ia, ki he ongoongolelei ʻoe ʻOtua ʻiate kimautolu.

21 Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,

Pea ko e ʻOtua ia, ʻaia ʻoku ne fakatuʻumaʻu ʻakimautolu fakataha mo kimoutolu ʻia Kalaisi, pea ko ia ia ne ne pani ʻakitautolu;

22 Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.

‌ʻAia kuo ne fakaʻilonga foki ʻakitautolu, ʻo ne foaki mai ʻae fakamoʻoni, ko e Laumālie ʻi hotau loto.

23 Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.

Ka ʻoku ou ui ki he ʻOtua ke ne fakamoʻoni ki hoku laumālie, ko e meʻa ʻi heʻeku ʻofa kiate kimoutolu, ʻoku teʻeki te u ʻalu atu ai ki Kolinitō.

24 Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.

Ka ʻoku ʻikai ko e meʻa ke mau puleʻi hoʻomou tui, ka ko e kau tokoni ki hoʻomou fiefia: he ʻoku mou tuʻu ʻi he tui.