2 Korinttilaisille 1
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:
Paul, an Apostle of Christ Jesus by the will of God--and our brother Timothy: To the Church of God in Corinth, with all God's people throughout Greece.
2 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
May grace and peace be granted to you from God our Father and the Lord Jesus Christ.
3 Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
Heartfelt thanks be to the God and Father of our Lord Jesus Christ--the Father who is full of compassion and the God who gives all comfort.
4 Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.
He comforts us in our every affliction so that we may be able to comfort those who are in any kind of affliction by means of the comfort with which we ourselves are comforted by God.
5 Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
For just as we have more than our share of suffering for the Christ, so also through the Christ we have more than our share of comfort.
6 Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:
But if, on the one hand, we are enduring affliction, it is for your comfort and salvation; and if, on the other hand, we are receiving comfort, it is for your comfort which is produced within you through your patient fortitude under the same sufferings as those which we also are enduring.
7 Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
And our hope for you is stedfast; for we know that as you are partners with us in the sufferings, so you are also partners in the comfort.
8 Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
For as for our troubles which came upon us in the province of Asia, we would have you know, brethren, that we were exceedingly weighed down, and felt overwhelmed, so that we renounced all hope even of life.
9 Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,
Nay, we had, as we still have, the sentence of death within our own selves, in order that our confidence may repose, not on ourselves, but on God who raised the dead to life.
10 Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
He it is who rescued us from so imminent a death, and will do so again; and we have a firm hope in Him that He will also rescue us in all the future,
11 Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.
while you on your part lend us your aid in entreaty for us, so that from many lips thanksgivings may rise on our behalf for the boon granted to us at the intercession of many.
12 Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.
For the reason for our boasting is this--the testimony of our own conscience that it was in holiness and with pure motives before God, and in reliance not on worldly wisdom but on the gracious help of God, that we have conducted ourselves in the world, and above all in our relations with you.
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
For we are writing to you nothing different from what we have written before, or from what indeed you already recognize as truth and will, I trust, recognize as such to the very end;
14 Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
just as some few of you have recognized us as your reason for boasting, even as you will be ours, on the day of Jesus our Lord.
15 Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,
It was because I entertained this confidence that I intended to visit you before going elsewhere--so that you might receive a twofold proof of God's favour--
16 Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.
and to pass by way of Corinth into Macedonia. Then my plan was to return from Macedonia to you, and be helped forward by you to Judaea.
17 Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.
Did I display any vacillation or caprice in this? Or the purposes which I form--do I form them on worldly principles, now crying "Yes, yes," and now "No, no"?
18 Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.
As certainly as God is faithful, our language to you is not now "Yes" and now "No."
19 Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.
For Jesus Christ the Son of God--He who was proclaimed among you by us, that is by Silas and Timothy and myself--did not show Himself a waverer between "Yes" and "No." But it was and always is "Yes" with Him.
20 Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.
For all the promises of God, whatever their number, have their confirmation in Him; and for this reason through Him also our "Amen" acknowledges their truth and promotes the glory of God through our faith.
21 Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,
But He who is making us as well as you stedfast through union with the Anointed One, and has anointed us, is God,
22 Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.
and He has also set His seal upon us, and has put His Spirit into our hearts as a pledge and foretaste of future blessing.
23 Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.
But as for me, as my soul shall answer for it, I appeal to God as my witness, that it was to spare you pain that I gave up my visit to Corinth.
24 Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.
Not that we want to lord it over you in respect of your faith--we do, however, desire to help your joy--for in the matter of your faith you are standing firm.
