2 Korinttilaisille 1
1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:
Paul, the apostle of Jesus Christ through the will of God, and brother Timothy, to the church of God which is at Corinth, along with all the saints who are in all Achaia:
2 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
Grace to you and peace from God our Father and our Lord Jesus Christ.
3 Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
Blessed is the God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of mercies and the God of all consolation;
4 Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.
the one comforting us in all our tribulation, in order that we may be able to comfort those in all tribulation, through the consolation with which we ourselves are comforted of God,
5 Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
because as the sufferings of Christ abound in us, so our consolation through Christ also abounds.
6 Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:
But if we are troubled it is in behalf of your consolation and salvation; if we are comforted, it is in behalf of your consolation, working in you through the endurance of the same sufferings which we also suffer.
7 Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
And our hope is stedfast in your behalf; knowing that, as you are the partakers of the sufferings, so you are also of the consolation.
8 Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
For we do not wish you to be ignorant, brethren, concerning our affliction taking place in Asia, because we were burthened exceedingly, above our power, so that we despaired even of living:
9 Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,
but we had the answer of death in ourselves, in order that we might not trust in ourselves, but in God who raised the dead:
10 Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
who delivered us from so great a death, and will deliver: in whom he have hope that he will also yet deliver;
11 Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.
you also cooperating in our behalf in prayer; in order that, the gift which is bestowed upon us from many persons, may through many be a source of thanks given in our behalf.
12 Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.
For our boasting is this, the testimony of our conscience, that in holiness and purity of God, not in carnal wisdom, but in the grace of God, we have sojourned in the world, and especially towards you.
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
For we do not write other things to you, but those things which you read and know, and I hope that you will know them perfectly:
14 Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
as you have also known us in part, because we are your glorying, as you ours in the day of the Lord Jesus.
15 Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,
And in this confidence I wished to come unto you sooner, that you may have a second grace;
16 Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.
and through you to go unto Macedonia, and again from Macedonia to come to you, and by you to be sent forward into Judea.
17 Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.
Then wishing this, whether did I use lightness of purpose? or the things which I counsel, do I counsel according to the flesh, in order that it may be with me yes yes and no no?
18 Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.
But God is faithful, that our word which is to you is not yes and no.
19 Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.
For Christ Jesus, the Son of God, the one being preached by us, through me and Silvanus and Timothy, was not yes and no, but it was yes in him.
20 Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.
For so many promises of God, in Him are yes; therefore indeed through him they are Amen unto the glory to God through us.
21 Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,
But the one confirming us along with you unto Christ, and having anointed us, is God.
22 Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.
Who also having sealed us, and given us the earnest of the Spirit in our hearts.
23 Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.
But I call God to witness to my soul, that sparing you I did not yet come into Corinth:
24 Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.
not that we domineer over your faith, but we are fellow-workers of your joy: for by faith you stand.
