2 Aikakirja 1
1 Ja Salomo Davidin poika vahvisti itsensä valtakuntaansa; ja Herra hänen Jumalansa oli hänen kanssansa ja teki hänen aina suuremmaksi.
Napatibker ti panagturay ni Solomon a putot a lalaki ni David, ken adda kenkuana ni Yahweh a Diosna ket pinabilegna isuna iti kasta unay.
2 Ja Salomo puhui koko Israelin kanssa tuhanten ja satain päämiesten kanssa, tuomarein ja kaikkien esimiesten kanssa Israelissa, ja ylimmäisten isäin kanssa.
Nakisarita ni Solomon iti entero nga Israel, kadagiti pangulo dagiti rinibu ken ginasut a soldado, kadagiti ukom, ken iti tunggal prinsipe iti entero nga Israel, kadagiti ulo dagiti balay dagiti amma.
3 Ja he menivät, sekä Salomo että koko joukko korkeudelle, joka oli Gibeonissa; sillä siellä oli Jumalan seurakunnan maja, jonka Moses Herran palvelia teki korvessa.
Isu a napan ni Solomon ken ti amin a taripnong a kaduana iti pagdaydayawan nga adda idiay Gabaon ta adda sadiay ti tolda a pakiumanan iti Dios, nga inaramid ti adipen ni Yahweh a ni Moises, idiay let-ang.
4 Mutta Jumalan arkin oli David vienyt Kirjatjearimista sinne, johon David oli sille sian valmistanut; sillä hän oli rakentanut sille majan Jerusalemissa.
Ngem ti lakasa ti Dios nga adda idiay Kiriat Jearim ket impan ni David iti lugar nga insagana para iti daytoy, ta nangibangon isuna iti maysa a tolda para iti daytoy idiay Jerusalem.
5 Ja vaskialttari, jonka Betsaleel Urin poika Hurin pojan poika rakentanut oli, oli siellä Herran asuinsian edessä. Ja Salomo ja koko joukko etsivät sitä.
Kasta met, ti bronse nga altar nga inaramid ni Bezalel a lalaki a putot ni Uri a lalaki a putot ni Hur, ket adda iti sangoanan ti tabernakulo ni Yahweh; napan sadiay ni Solomon ken ti taripnong.
6 Ja Salomo nousi sinne ylös vaskialttarin tykö Herran eteen, joka siellä seurakunnan majassa oli, ja uhrasi sen päällä tuhannen polttouhria.
Simmang-at ni Solomon iti ayan ti bronse nga altar iti sangoanan ni Yahweh, nga adda iti tolda a pakiumanan, ket nangidatag iti sangaribu a daton a maipuor iti rabaw daytoy.
7 Sinä yönä ilmestyi Jumala Salomolle ja sanoi hänelle: ano, mitä minä sinulle antaisin.
Nagparang ti Dios kenni Solomon iti dayta a rabii ket kinunana kenkuana, “Agkiddawka! Ania ti rumbeng nga itedko kenka?”
8 Ja Salomo sanoi Jumalalle: sinä olet tehnyt suuren armon isälleni Davidille, ja olet tehnyt minun hänen siaansa kuninkaaksi:
Kinuna ni Solomon iti Dios, “Impakitam ti naindaklan a kinapudnom iti tulagmo kenni David nga amak, ket pinagbalinnak nga ari a kasukatna.
9 Olkoon nyt, Herra Jumala, sanas totinen minun isälleni Davidille; sillä sinä olet tehnyt minun niin paljon kansan kuninkaaksi, kuin tomua on maan päällä;
Ita, O Yahweh a Dios, tungpalem koma dagiti karim iti amak a ni David, ta pinagbalinnak nga ari dagiti tattao a kas iti tapok iti daga ti kaaduda.
10 Niin anna minulle nyt taito ja ymmärrys, käydäkseni tämän kansan edessä ulos ja sisälle; sillä kuka voi tuomita tätä suurta kansaas?
Ita, ikkannak koma iti kinasirib ken pannakaammo, tapno maidauloak dagitoy a tattao, ta siasino ti makabael a mangukom kadagiti tattaom a nakaad-adu unay?”
11 Niin sanoi Jumala Salomolle: että se on sinun mielessäs, ja et anonut rikkautta, tavaraa eli kunniaa, eli vihamiestes sieluja, etkä anonut pitkää ikää, vaan anoit taitoa ja ymmärrystä, tuomitakses minun kansaani, joiden kuninkaaksi minä olen sinun pannut;
Kinuna ti Dios kenni Solomon, “Gapu ta dayta ti adda iti pusom, ken saanka a dimmawat iti kinabaknang, sanikua, wenno dayaw, wenno ti biag dagiti manggurgura kenka, wenno atiddog a panagbiagmo—ngem gapu ta nagkiddawka iti kinasirib ken pannakaammo, tapno maiturayam dagiti tattaok, a nangisaadak kenka a kas ari—
12 Niin olkoon sinulle taito ja ymmärrys annettu: vielä sitte annan minä sinulle rikkautta, ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei sinun vertaistas kuningasten seassa ennen sinua ole ollut, eikä myös sinun jälkees tule.
Maiteden kenka ti kinasirib ken pannakaammo; ikkanka pay iti kinabaknang, sanikua, ken dayaw, a nalablabes ngem iti adda iti siasinoman kadagiti ari sakbay kenka, ken nalablabes ngem kadagiti ari a sumarunonto kenka.”
13 Ja Salomo tuli korkeudelta, joka oli Gibeonissa, Jerusalemiin, seurakunnan majasta, ja hallitsi Israelia.
Isu a napan ni Solomon iti Jerusalem manipud iti pagdaydayawan nga adda idiay Gabaon, manipud iti sangoanan ti tolda a pakiumanan; inturayanna ti Israel.
14 Ja Salomo kokosi itsellensä rattaita ja hevosmiehiä, niin että hänellä oli neljäsataa toistatuhatta ratasta ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, ja antoi heidän olla rataskaupungeissa ja kuninkaan tykönä Jerusalemissa.
Inummong ni Solomon dagiti karuahe ken kumakabalio: ket addaan isuna iti 1, 400 a karuahe ken 12, 000 a kumakabalio nga inkabilna kadagiti siudad a pakaikabkabilan dagiti karuahe, ken iti ayanna, ti ari ti Jerusalem.
15 Ja kuningas toimitti niin että hopiaa ja kultaa oli Jerusalemissa niin paljo kuin kiviäkin, ja sedripuita kuin metsäfikunapuitakin laaksoissa.
Pinagbalin ti ari dagiti pirak ken balitok a gagangay laeng idiay Jerusalem a kas iti bato, ken pinagbalinna dagiti kayo a sedro a gagangay laeng a kas kadagiti kayo ti sikamoro nga adda kadagiti nababa a daga.
16 Ja Salomolle vietiin hevosia Egyptistä ja kudotuskaluja. Ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kudotuskalut.
Maipanggep iti panagangkat kadagiti kabalio manipud iti Egipto ken Kue para kenni Solomon, gatgatangen dagitoy dagiti agtagtagilakona manipud iti Kue iti nangina a gatad.
17 Ja he menivät ylös ja veivät ne Egyptistä, ja jokainen ratas maksoi kuusisataa hopiapenninkiä, ja hevonen sata ja viisikymmentä. Ja niin vietiin niitä myös kaikkein Hetiläisten ja Syrian kuninkaiden tykö heidän kättensä kautta.
Innem a gasut a siklo a pirak ti panaggatangda iti maysa a karuahe manipud iti Egipto, ken 150 a siklo met ti panaggatangda iti maysa a kabalio. Inlakoda met dagitoy kadagiti ari ti Heteo ken kadagiti Arameo.
