2 Aikakirja 5
1 Ja kuin kaikki työ täytettiin minkä Salomo teki Herran huoneesen, niin antoi Salomo sinne tuottaa kaikki, mitä hänen isänsä David pyhittänyt oli: hopian, kullan, ja kaikki astiat, ja pani ne Jumalan huoneen tavarain sekaan.
Xuning bilǝn Sulayman Pǝrwǝrdigarning ɵyi üqün ⱪilidiƣan barliⱪ ⱪuruluxlar tamam bolƣanda, u atisi Dawut [Hudaƣa] atap beƣixliƣan nǝrsilǝrni (yǝni kümüx, altun wǝ ⱨǝmmǝ baxⱪa buyumlarni) elip kelip, Pǝrwǝrdigarning ɵyining hǝzinilirigǝ ⱪoydurdi.
2 Silloin kutsui Salomo kaikki vanhimmat Israelissa kokoon, ja kaikki sukukuntain päämiehet, Israelin lasten isäin esimiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.
Xu qaƣda Sulayman Pǝrwǝrdigarning ǝⱨdǝ sanduⱪini «Dawut xǝⱨiri»din, yǝni Ziondin yɵtkǝp kelix üqün Israil aⱪsaⱪallirini, ⱪǝbilǝ bǝglirini wǝ Israil jǝmǝtlirining bǝglirini Yerusalemƣa yiƣilixⱪa qaⱪirdi.
3 Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuninkaan tykö juhlapäivinä, joka oli seitsemäntenä kuukautena.
Buning üqün Israilning ⱨǝmmǝ adǝmliri Etanim eyida, yǝni yǝttinqi ayda, bekitilgǝn ⱨeytta padixaⱨning ⱪexiƣa yiƣildi
4 Ja kaikki vanhimmat Israelista tulivat; ja Leviläiset nostivat arkin ylös,
Israilning ⱨǝmmǝ aⱪsaⱪalliri yetip kǝlgǝndǝ Lawiylar ǝⱨdǝ sanduⱪini kɵtürüp [mangdi].
5 Ja kantoivat arkin ylös ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhät astiat, jotka majassa olivat: ne kantoivat papit ja Leviläiset ylös.
Ular ǝⱨdǝ sanduⱪini, jamaǝt qediri bilǝn uning iqidiki barliⱪ muⱪǝddǝs buyumlarni kɵtürüp elip qiⱪti. Kaⱨinlar bolƣan Lawiylar muxularni elip qiⱪti.
6 Mutta kuningas Salomo ja kaikki Israelin kokous, joka oli tullut kokoon hänen tykönsä arkin eteen, uhrasivat lampaita ja härkiä niin monta, ettei yksikään lukea eli laskea taitanut.
Sulayman padixaⱨ wǝ barliⱪ Israil jamaiti ǝⱨdǝ sanduⱪining aldida mengip, kɵplikidin sanini elip bolmaydiƣan san-sanaⱪsiz ⱪoy bilǝn kalini ⱪurbanliⱪ ⱪiliwatatti.
7 Ja papit kantoivat Herran liitonarkin siallensa huoneen kuoriin, kaikkein pyhimpään, Kerubimein siipein alle.
Kaⱨinlar Pǝrwǝrdigarning ǝⱨdǝ sanduⱪini ɵz jayiƣa, ibadǝthanining iqki «kalamhana»siƣa, yǝni ǝng muⱪǝddǝs jayƣa elip kirip kerublarning ⱪanatlirining astiƣa ⱪoydi.
8 Niin että Kerubimit levittivät siipensä arkin paikan päälle. Ja Kerubimit peittivät arkin korentoinensa ylhäältä päin.
Kerublarning yeyilip turƣan ⱪaniti ǝⱨdǝ sanduⱪining orni üstidǝ bolƣaqⱪa, ǝⱨdǝ sanduⱪi bilǝn uni kɵtürüp turidiƣan baldaⱪlarni yepip turatti.
9 Mutta korennot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät kuorin eteen arkista, mutta ei heitä ulkoiselta puolelta näkynyt; ja ne ovat siellä tähän päivään asti.
Bu baldaⱪlar sanduⱪning tutⱪuqliridin naⱨayiti uzun qiⱪip turƣaqⱪa, kalamhanining aldida turup ǝⱨdǝ sanduⱪining yenidiki ikki baldaⱪning uqlirini kɵrgili bolatti, biraⱪ ɵyning sirtida ularni kɵrgili bolmaytti; bu baldaⱪlar taki bügüngǝ ⱪǝdǝr xu yǝrdǝ turmaⱪta.
10 Ja arkissa ei ollut muuta mitään, vaan kaksi taulua, jotka Moses oli sinne pannut Horebissa, Herran tehdessä liittoa Israelin lasten kanssa, kuin he Egyptistä läksivät.
Əⱨdǝ sanduⱪining iqidǝ Musa pǝyƣǝmbǝr Ⱨorǝb teƣida turƣanda iqigǝ salƣan ikki tahtaydin baxⱪa ⱨeqnǝrsǝ yoⱪ idi (Israillar Misir zeminidin qiⱪⱪandin keyin Pǝrwǝrdigar ular bilǝn Ⱨorǝbdǝ ǝⱨdǝ tüzgǝnidi).
11 Ja tapahtui, kuin papit tulivat pyhästä ulos; (sillä kaikki papit, jotka silloin läsnä olivat, pyhittivät itsensä, niin ettei heidän järjestyksestänsä eroitusta pitänyt pidettämän.
Kaⱨinlar muⱪǝddǝs jaydin qiⱪixti (xu yǝrdǝ ⱨazir bolƣan barliⱪ kaⱨinlar, ɵz nɵwitigǝ ⱪarimay ɵzlirini Hudaƣa atap pakizliƣanidi;
12 Ja Leviläiset veisaajat kaikki Asaphin, Hemanin, Jedutunin, ja heidän lapsensa ja veljensä, olivat puetetut kalliilla liinavaatteella, soittivat symbaleilla, psaltareilla, harpuilla, ja seisoivat itään päin alttaria, ja heidän tykönänsä sata ja kaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat vaskitorviin).
nǝƣmǝ-nawaqi barliⱪ Lawiylar, jümlidin Asaf, Ⱨeman, Yǝdutun wǝ ularning oƣulliri ⱨǝm ⱪerindaxliri qǝkmǝn tonlirini kiyixip, ⱪurbangaⱨning xǝrⱪidǝ turup qang, tǝmbur wǝ qiltarlar qelixiwatⱪanidi; ular bilǝn billǝ kanay qeliwatⱪan yǝnǝ bir yüz yigirmǝ kaⱨin bar idi)
13 Ja soittajain ja veisaajain ääni kuului soveliaasti yhteen niinkuin yhden ääni, kiittäin ja kunnioittain Herraa; ja kuin vaskitorven, symbalein ja muiden harppuin ääni hänensä korotti, kiittäissä Herraa, että hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkiseen, silloin Herran huone täytettiin pilvellä,
wǝ xundaⱪ bolduki, kanayqilar bilǝn nǝƣmǝ-nawaqilar ⱨǝmmisi birdǝk qelip, bir awaz bilǝn Pǝrwǝrdigarƣa tǝxǝkkür-ⱨǝmdusana eytiwatⱪanda, yǝni kanaylar, janglar wǝ ⱨǝrhil sazlarni qelip, yuⱪiri awaz bilǝn «Pǝrwǝrdigar meⱨribandur, ɵzgǝrmǝs muⱨǝbbiti ǝbǝdil’ǝbǝdgiqidur» dǝp Pǝrwǝrdigarni mǝdⱨiyǝlǝwatⱪanda — xu ⱨaman ibadǝthana, yǝni Pǝrwǝrdigarning ɵyi bir bulut bilǝn tolduruldi;
14 Niin ettei papit saaneet seisoa ja palvella pilven tähden; sillä Herran kunnia täytti Jumalan huoneen.
kaⱨinlar ǝxu bulut tüpǝylidin wǝzipilirini ɵtüxkǝ turalmaytti, qünki Pǝrwǝrdigarning julasi Hudaning ɵyini toldurƣanidi.
