2 Aikakirja 35
1 Ja Josia piti Jerusalemissa pääsiäistä Herralle ja he teurastivat pääsiäisen neljäntenä päivänä toistakymmentä, ensimmäisellä kuulla.
Now Josiah kept the Passover to the Lord in Jerusalem, and it was immolated on the fourteenth day of the first month.
2 Ja hän asetti papit vartioihinsa ja vahvisti heitä virkaansa Herran huoneessa.
And he appointed the priests in their offices, and he exhorted them to minister in the house of the Lord.
3 Ja hän sanoi Leviläisille, jotka koko Israelia opettivat ja Herran pyhitetyt olivat: pankaat pyhä arkki huoneesen, jonka Salomo Davidin poika Israelin kuningas on rakentaa antanut, ja ei teidän pidä sitä kantaman teidän olallanne. Niin palvelkaat nyt Herraa teidän Jumalaanne ja hänen kansaansa Israelia.
Also, he spoke with the Levites, by whose instruction all of Israel was sanctified to the Lord, saying: “Place the ark in the sanctuary of the temple, which Solomon, the son of David, the king of Israel, built. For never again shall you carry it. Instead, now you shall minister to the Lord your God, and to his people Israel.
4 Ja valmistakaat teitänne isäinne huoneen järjestyksen jälkeen, niinkuin se on kirjoitettu Davidilta Israelin kuninkaalta, ja niinkuin se on kirjoitettu hänen pojaltansa Salomolta.
And prepare yourselves by your houses and families, within each division, just as David, the king of Israel, instructed, and just as his son Solomon has written.
5 Ja seisokaat pyhässä, isäin huoneen järjestyksen jälkeen, teidän veljeinne seassa, jotka ovat kansasta syntyneet, ja Leviläisten isäin huoneen järjestyksen jälkeen.
And minister in the sanctuary, by the Levitical families and companies.
6 Teurastakaat pääsiäinen ja pyhittäkäät teitänne, valmistakaat myös veljenne, tekemään Herran sanan jälkeen Moseksen kautta.
And having been sanctified, immolate the Passover. And then prepare your brothers, so that they may be able to act in accord with the words which the Lord has spoken by the hand of Moses.”
7 Ja Josia antoi ylennysuhriksi yhteisen kansan edestä karitsoita ja vohlia, (kaikki pääsiäiseksi niille, jotka läsnä olivat, ) kolmekymmentä tuhatta, niin myös kolmetuhatta härkää. Ja nämät olivat kuninkaan hyvyydestä.
After this, Josiah gave to all the people, those who had been found there at the solemnity of the Passover, thirty thousand lambs and young goats from the flocks, and other kinds of small cattle, and also three thousand oxen. All these were from the substance of the king.
8 Ja hänen päämiehensä antoivat myös mielellänsä kansan edestä ylennykseksi papeille ja Leviläisille, (jotka olivat: Hilkia, Sakaria ja Jehiel päämiehet Jumalan huoneessa, papeille antoivat he) pääsiäisuhriksi, kaksituhatta ja kuusisataa (karitsaa ja vohlaa), niin myös kolmesataa härkää.
Also, his rulers offered what they had vowed freely, as much for the people as for the priests and Levites. Moreover, Hilkiah, and Zechariah, and Jehiel, rulers of the house of the Lord, gave to the priests, in order to observe the Passover, two thousand six hundred small cattle, and three hundred oxen.
9 Mutta Kanania ja Semaja, ja Netaneel hänen veljensä, ja Hasabia, Jejel ja Josabad Leviläisten ylimmäiset antoivat ylennyksen Leviläisille pääsiäisuhriksi, viisituhatta (karitsaa ja vohlaa), niin myös viisisataa härkää.
And Conaniah, with Shemaiah and Nethanel, his brothers, indeed also Hashabiah and Jeiel and Jozabad, rulers of the Levites, gave to the rest of the Levites, in order to celebrate the Passover, five thousand small cattle, and five hundred oxen.
10 Ja niin palvelus asetettiin; ja papit seisoivat siassansa ja Leviläiset järjestyksessänsä, kuninkaan käskyn jälkeen.
And the ministry was prepared. And the priests stood in their office, and the Levites also stood in their companies, according to the order of the king.
11 Ja he teurastivat pääsiäisen, ja papit priiskottivat niiden veren, ja Leviläiset ottivat pois nahan.
And the Passover was immolated. And the priests sprinkled the blood with their hand, and the Levites drew away the pelts of the holocausts.
12 Ja he eroittivat polttouhrin, antaaksensa isäin huonetten järjestyksen jälkeen yhteiselle joukolle, uhrattaa Herralle, niinkuin kirjoitettu on Moseksen kirjassa; niin tekivät he myös härkäin kanssa.
And they put these aside, so that they might give them to each one, by their houses and families, and so that they might be offered to the Lord, just as it was written in the book of Moses. And with the oxen, they acted similarly.
13 Ja he paistivat pääsiäislampaan tulella, lain jälkeen, mutta pyhitetyn keittivät he padoissa, kattiloissa ja pannuissa, ja tekivät sen kiiruusti tariten kaikelle kansalle.
And they roasted the Passover above fire, in accord with what was written in the law. Yet truly, the victims of peace offerings they boiled in cauldrons and kettles and pots. And they promptly distributed these to all the common people.
14 Sitte valmistivat he itsellensä ja papeille; sillä papeilla Aaronin pojilla oli tekemistä polttouhrin ja lihavuuden kanssa, hamaan yöhön asti; sentähden Leviläisten piti itsellensä ja papeille Aaronin pojille jotain valmistaman.
Then afterward, they made preparations for themselves and for the priests. Indeed, the priests had been occupied in the oblations of the holocausts and the fat offerings, even until night. Therefore, the Levites made preparations for themselves and for the priests, the sons of Aaron, last.
15 Ja viesaajat Asaphin lapset seisoivat siassansa Davidin käskyn jälkeen, ja Asaphin ja Hemanin ja Jedutunin kuninkaan näkiän, ja ovenvartiat jokaisen oven tykönä, eikä lähteneet virastansa, sillä Leviläiset heidän veljensä valmistivat heidän eteensä.
Now the singers, the sons of Asaph, were standing in their order, according to the instruction of David, and of Asaph and Heman and Jeduthun, the prophets of the king. Truly, the porters kept watch at each gate, so as not to depart from their ministry even for one moment. And for this reason, their brothers, the Levites, prepared foods for them.
16 Niin oli kaikki Herran palvelus toimitettu sinä päivänä, pidettää pääsiäistä ja uhrata polttouhria Herran alttarilla, kuningas Josian käskyn jälkeen.
And so, the entire worship ritual of the Lord was completed on that day, so that they observed the Passover and offered holocausts upon the altar of the Lord, in accord with the precept of king Josiah.
17 Niin pitivät Israelin lapset, jotka siinä läsnä olivat, pääsiäistä siihen aikaan, ja happamattoman leivän juhlaa, seitsemän päivää.
And the sons of Israel, who had been found there, kept the Passover at that time, with the solemnity of unleavened bread, for seven days.
18 Ei yhtään senkaltaista pääsiäistä ollut Israelissa pidetty, niinkuin tämä, hamasta Samuel prophetan ajasta. Ja ei yksikään kuningas Israelissa ollut senkaltaista pääsiäistä pitänyt, kuin Josia piti, ja papit, Leviläiset ja koko Juuda, ne jotka läsnä olivat Israelista ja asuivat Jerusalemissa.
There was no Passover similar to this one in Israel, from the days of Samuel the prophet. And neither did anyone, out of all the kings of Israel, keep such a Passover as did Josiah, the priests and Levites, and all those of Judah and Israel who had been found, and the inhabitants of Jerusalem.
19 Josian valtakunnan kahdeksantena vuonna toistakymmentä pidettiin tämä pääsiäinen.
In the eighteenth year of the reign of Josiah, this Passover was celebrated.
20 Kaikkein näiden jälkeen, kuin Josia oli valmistanut huoneen, meni Neko Egyptin kuningas sotimaan Karkemesta vastaan Phratin tykönä, ja Josia meni häntä vastaan.
After Josiah had repaired the temple, Neco, the king of Egypt, ascended to fight at Carchemish, beside the Euphrates. And Josiah went out to meet him.
21 Mutta hän lähetti sanan hänen tykönsä ja käski hänelle sanoa: mitä minun on sinun kanssas tekemistä, Juudan kuningas? En minä tule sinua vastaan tänäpänä, mutta sitä huonetta, joka sotii minua vastaan. Ja Jumala on sanonut, että minun pitää rientämän: lakkaa tekemästä Jumalaa vastaan, joka minun kanssani on, ettei hän sinua hukuttaisi.
But he sent messengers to him, saying: “What is there between me and you, O king of Judah? I have not come against you today. Instead, I am fighting against another house, to which God instructed me to go promptly. Refrain from acting against God, who is with me, otherwise he may kill you.”
22 Mutta ei Josia kääntänyt kasvojansa hänestä, vaan asetti itsensä sotimaan häntä vastaan, ja ei totellut Nekon sanoja Jumalan suusta, vaan tuli sotimaan Megiddon kedolle.
Josiah was not willing to return. Instead, he prepared for war against him. Neither would he agree to the words of Neco from the mouth of God. In truth, he traveled so that he might do battle in the field of Megiddo.
23 Ja ampujat ampuivat kuningas Josiaa. Ja kuningas sanoi palvelioillensa: viekäät minut tästä pois, sillä minä olen sangen pahoin haavoitettu.
And there, having been wounded by archers, he said to his servants: “Lead me away from the battle. For I have been severely wounded.”
24 Ja hänen palveliansa ottivat hänen vaunusta ja panivat hänen toiseen vaunuunsa, ja veivät hänen Jerusalemiin. Ja hän kuoli ja haudattiin isäinsä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem itkivät Josiaa.
And they took him from the chariot, into another chariot which was following him, as was the custom of kings. And they transported him to Jerusalem. And he died, and he was buried in the mausoleum of his fathers. And all of Judah and Jerusalem mourned for him,
25 Ja Jeremia itki Josiaa, ja kaikki laulajat, miehet ja vaimot, murehtivat häntä itkuvirsillä hamaan tähän päivään asti. Ja he tekivät siitä tavan Israelissa; katso, se on kirjoitettu valitusvirsissä.
most of all Jeremiah. All the singing men and women repeat his lamentations over Josiah, even to the present day. And this has become like a law in Israel. Behold, it is found written in the Lamentations.
26 Mitä enempää Josiasta sanomista on ja hänen laupiudestansa kirjoituksen jälkeen Herran laissa,
Now the rest of the words of Josiah, and his mercies, which were instructed by the law of the Lord,
27 Ja hänen teoistansa, ensimäisistä ja viimeisistä: katso, se on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.
and also his works, the first and the last, have been written in the book of the kings of Judah and Israel.
