2 Aikakirja 30
1 Ja Jehiskia lähetti kaiken Israelin ja Juudan tykö, ja kirjoitti kirjat Ephraimille ja Manasselle, että heidän piti tuleman Herran huoneesen Jerusalemiin, pitämään Herralle Israelin Jumalalle pääsiäistä.
Ⱨǝzǝkiya pütün Israilƣa wǝ Yǝⱨudaƣa adǝm ǝwǝtip ⱨǝmdǝ Əfraimlar bilǝn Manassǝⱨlǝrgǝ hǝt yezip, ularni Israilning Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigarni seƣinip «ɵtüp ketix ⱨeyti»ni ɵtküzüx üqün Yerusalemƣa, Pǝrwǝrdigarning ɵyigǝ yiƣilixni qaⱪirdi
2 Ja kuningas piti neuvoa ylimmäistensä kanssa ja koko seurakunnan kanssa Jerusalemissa, pääsiäisen pitämisestä toisena kuukautena.
(Padixaⱨ, ǝmǝldarliri wǝ Yerusalemdiki barliⱪ jamaǝt bilǝn billǝ mǝsliⱨǝtlixip, ikkinqi ayda ɵtüp ketix ⱨeytini ɵtküzǝyli dǝp ⱪararƣa kelixti.
3 Sillä ei he taitaneet sitä pitää siihen aikaan, sillä papit ei olleet vielä täydellisesti pyhittäneet itseänsä, eikä kansa ollut tullut kokoon Jerusalemiin.
Lekin paklanƣan kaⱨinlar yetixmigǝqkǝ, hǝlⱪmu Yerusalemƣa yiƣilip bolmiƣaqⱪa, ⱨeytni waⱪtida ɵtküzǝlmidi).
4 Ja tämä kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle.
Padixaⱨ wǝ pütkül jamaǝt bu pilanni naⱨayiti yahxi boptu, dǝp ⱪaridi.
5 Ja he toimittivat niin, että se kuulutettiin kaikessa Israelissa Bersebasta Daniin asti, tulemaan ja pitämään Herralle Israelin Jumalalle pääsiäistä Jerusalemissa; sillä ei se pidetty suureen aikaan, niinkuin kirjoitettu on.
Xuning bilǝn ular pütkül Israilning Bǝǝr-Xebadin Danƣiqǝ barliⱪ hǝlⱪini Yerusalemƣa kelip, Israilning Hudasi Pǝrwǝrdigarni seƣinip ɵtüp ketix ⱨeytini ɵtküzüxkǝ qaⱪiriⱪnamǝ ǝwǝtǝyli, dǝp bekitti; qünki ular ⱨeytni uzun waⱪitlardin buyan pütülgǝn bǝlgilimǝ boyiqǝ ɵtküzülmigǝnidi.
6 Ja sanansaattajat menivät kirjain kanssa, kuninkaan ja hänen päämiestensä kädestä, kaiken Israelin ja Juudan lävitse kuninkaan käskystä, ja sanoivat: te Israelin lapset, kääntäkäät teitänne Herran Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumalan tykö, niin hän kääntää itsensä päässeiden tykö, jotka vielä ovat jääneet Assyrian kuninkaan kädestä.
Qaparmǝnlǝr padixaⱨ bilǝn ǝmǝldarlarning hǝtlirini elip, pütün Israil wǝ Yǝⱨuda yurtini kezip, padixaⱨning yarliⱪi boyiqǝ mundaⱪ hǝwǝrni jakarlidi: «I Israillar, Ibraⱨim, Isⱨaⱪ wǝ Israilning Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigarƣa yenip kelinglar, xundaⱪ ⱪilsanglar U Asuriyǝ padixaⱨlirining qanggilidin ⱪutulƣan ⱪaldinglarning yeniƣa yenip kelidu.
7 Ja älkäät olko niinkuin isänne ja niinkuin veljenne, jotka väärin tekivät Herraa isäinsä Jumalaa vastaan; ja hän antoi heidät hävitykseksi, niinkuin te itse näette.
Ata-bowanglar wǝ ⱪerindixinglarƣa ohxax bolmanglar; ular ɵz ata-bowilirining Hudasi Pǝrwǝrdigarƣa asiyliⱪ ⱪilƣaqⱪa, U huddi silǝr kɵrgǝndǝk ularni harabiqilikkǝ tapxurƣan.
8 Niin älkäät nyt olko uppiniskaiset, niinkuin teidän isänne, mutta antakaat kättä Herralle ja tulkaat hänen pyhäänsä, jonka hän on pyhittänyt ijankaikkisesti, ja palvelkaat Herraa Jumalaanne, niin hänen vihansa julmuus kääntyy teistä pois.
Ata-bowanglarƣa ohxax boynunglarni ⱪattiⱪ ⱪilmanglar; Pǝrwǝrdigarning otluⱪ ƣǝzipining silǝrdin kɵtürülüp ketixi üqün, ǝmdi silǝr Pǝrwǝrdigarƣa beⱪininglar, U mǝnggügǝ Ɵzigǝ has dǝp atiƣan muⱪǝddǝshaniƣa kelip, Hudayinglar bolƣan Pǝrwǝrdigarning hizmitidǝ bolunglar.
9 Sillä jos te käännytte Herran tykö, niin veljenne ja lapsenne saavat armon niiden edessä, jotka heitä vankina pitävät, että he tulevat tähän maahan jälleen; sillä Herra teidän Jumalanne on armollinen ja laupias, ja ei käännä kasvojansa pois teistä, jos te käännytte hänen tykönsä.
Əgǝr silǝr Pǝrwǝrdigarƣa ⱪaytsanglar, ⱪerindaxliringlar wǝ bala-qaⱪiliringlar ɵzlirini tutⱪun ⱪilƣanlarning aldida rǝⱨim-iltipatⱪa erixip, bu yurtⱪa ⱪaytip kelidu; qünki Hudayinglar bolƣan Pǝrwǝrdigar xapaǝtlik wǝ rǝⱨimliktur; silǝr Uning tǝripigǝ ɵtsǝnglar, U silǝrdin yüz ɵrümǝydu».
10 Ja sanansaattajat menivät yhdestä kaupungista niin toiseen Ephraimin ja Manassen maalla Sebuloniin asti; mutta ne nauroivat ja pilkkasivat heitä.
Qaparmǝnlǝr xǝⱨǝrmu-xǝⱨǝr berip, taki Zǝbulunƣiqǝ Əfraim wǝ Manassǝⱨning yurtlirini kezip qiⱪti; lekin u yǝrdikilǝr ularni zangliⱪ ⱪilip mǝshirǝ ⱪilatti.
11 Kuitenkin muutamat Asserista, Manassesta ja Sebulonista nöyryyttivät itsensä ja tulivat Jerusalemiin.
Ⱨalbuki, Axir, Manassǝⱨ wǝ Zǝbulunlardin bǝziliri ɵzlirini tɵwǝn tutup Yerusalemƣa kǝldi.
12 Ja Jumalan käsi tuli myös Juudaan, että hän antoi heille yksimielisen sydämen, tekemään kuninkaan ja ylimmäisten käskyä, Herran sanan jälkeen.
Uning üstigǝ, Hudaning ⱪoli Yǝⱨudalarning üstidǝ bolup, ularni bir niyǝttǝ padixaⱨning wǝ ǝmǝldarlarning Pǝrwǝrdigarning sɵzigǝ asasǝn qiⱪarƣan ǝmrini ixⱪa axuruxⱪa bir jan bir dil ⱪildi.
13 Ja paljo kansaa tuli Jerusalemiin kokoon, pitämään happamattoman leivän juhlapäivää, toisena kuukautena, sangen suuri kokous.
Xuning bilǝn ikkinqi ayda nurƣun kixilǝr petir nan ⱨeytini ɵtküzüx üqün Yerusalemƣa yiƣilƣanidi; toplanƣan hǝlⱪ zor bir türküm adǝm idi.
14 Ja he nousivat ja kukistivat alttarit, jotka olivat Jerusalemissa, ja ottivat kaikki suitsutukset pois ja heittivät Kidronin ojaan,
Ular ⱪozƣilip Yerusalem xǝⱨiridiki ⱪurbangaⱨlarni buzup yoⱪitip, isriⱪgaⱨlarnimu elip qiⱪip, Kidron jilƣisiƣa apirip taxlidi.
15 Ja teurastivat pääsiäisen neljäntenä päivänä toisena kuukautena. Ja papit ja Leviläiset häpesivät, ja pyhittivät itsensä, ja kantoivat polttouhria Herran huoneesen,
Ular ikkinqi ayning on tɵtinqi küni ɵtüp ketix ⱨeytiƣa atalƣan [ⱪozilarni] soydi. Kaⱨinlar bilǝn Lawiylar buningƣa ⱪarap hijil bolup, ɵzlirini [Hudaƣa] muⱪǝddǝs boluxⱪa paklap, kɵydürmǝ ⱪurbanliⱪlarni Pǝrwǝrdigarning ɵyigǝ elip kelixti.
16 Ja seisoivat järjestyksessänsä niinkuin pitikin, Moseksen Jumalan miehen lain jälkeen. Ja papit priiskottivat Leviläisten kädestä.
Ular Hudaning adimi bolƣan Musaƣa qüxürülgǝn Tǝwrat ⱪanuniƣa asasǝn, bǝlgilimǝ boyiqǝ ɵz orunliriƣa kelip turuxti. Kaⱨinlar Lawiylarning ⱪolidin ⱪanni elip [ⱪurbangaⱨⱪa] sǝpti.
17 Sillä monta oli seurakunnassa, jotka ei olleet pyhittäneet itsiänsä; sentähden teurastivat Leviläiset pääsiäisen kaikkein niiden edestä, jotka ei olleet puhtaat, pyhittääksensä heitä Herralle.
Jamaǝt iqidǝ paklinip bolmiƣanlar heli bolƣaqⱪa, Lawiylar paklanmiƣan barliⱪ kixilǝrning ornida ɵtüp ketix ⱨeytiƣa beƣixlanƣan ⱪozilarni Pǝrwǝrdigarƣa atax üqün soyuxⱪa mǝs’ul idi.
18 Sillä paljo kansaa oli, suuri joukko Ephraimista, Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, jotka ei itsiänsä puhdistaneet, vaan söivät pääsiäislampaan, ei niinkuin kirjoitettu on. Mutta Jehiskia rukoili heidän edestänsä ja sanoi: Herra, joka on hyvä, hän olkoon armollinen heille.
Qünki Əfraim wǝ Manassǝⱨ, Issakar wǝ Zǝbulundin kǝlgǝn kɵpinqisi, heli kɵp bir türküm kixilǝr paklanmay turupla, Tǝwrat bǝlgilimisigǝ hilap ⱨalda ɵtüp ketix ⱨeytiƣa atap soyulƣan ⱪoza gɵxlirini yeyixkǝ kirixti; biraⱪ Ⱨǝzǝkiya ular ⱨǝⱪⱪidǝ dua ⱪilip: — Kimki ɵz ata-bowisining Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigarni qin kɵnglidin izlǝx niyitigǝ kǝlgǝn bolsa, gǝrqǝ ular muⱪǝddǝshaniƣa ait paklinix bǝlgilimisigǝ muwapiⱪ pak ⱪilinmisimu, meⱨriban Pǝrwǝrdigar ularni ǝpu ⱪilƣay, dedi.
19 Kaikille, jotka sydämensä asettivat etsimään Herraa isäinsä Jumalaa, vaikka ei he ole pyhän puhtauden jälkeen.
20 Ja Herra kuuli Jehiskian rukouksen ja paransi kansan.
Pǝrwǝrdigar Ⱨǝzǝkiyaning duasiƣa ⱪulaⱪ selip hǝlⱪni ǝpu ⱪildi.
21 Niin Israelin lapset, jotka olivat Jerusalemissa, pitivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää suurella ilolla. Ja papit ja Leviläiset kiittivät Herraa joka päivä Herran väkevillä kanteleilla.
Yerusalemda turuwatⱪan Israillar petir nan ⱨeytini yǝttǝ kün xundaⱪ huxalliⱪ iqidǝ ɵtküzdi; Lawiylar bilǝn kaⱨinlar ⱨǝr küni Pǝrwǝrdigarƣa atalƣan mǝdⱨiyǝ sazliri bilǝn Pǝrwǝrdigarƣa ⱨǝmdusana oⱪuxti.
22 Ja Jehiskia puhui ystävällisesti kaikkein Leviläisten kanssa, joilla oli hyvä ymmärrys Herrasta; ja söivät juhlaa koko seitsemän päivää, ja uhrasivat kiitosuhria, ja kiittivät Herraa isäinsä Jumalaa.
Ⱨǝzǝkiya Pǝrwǝrdigarning wǝⱨiylirini qüxǝndürüxkǝ maⱨir Lawiylarƣa ilⱨam berip turdi; hǝlⱪ yǝttǝ kün ⱨeyt ⱪurbanliⱪlirini yedi; ular inaⱪliⱪ ⱪurbanliⱪlirini sunup, ata-bowilirining Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigarni mǝdⱨiyilidi.
23 Ja koko seurakunta mielistyi pitämään vielä toiset seitsemän päivää, ja he pitivät myös ne seitsemän päivää ilolla.
Barliⱪ jamaǝt yǝnǝ yǝttǝ kün ⱨeyt ɵtküzüx toƣruluⱪ mǝsliⱨǝtlixip, yǝnǝ huxal-huramliⱪⱪa qɵmgǝn ⱨalda yǝttǝ kün ⱨeyt ɵtküzdi.
24 Sillä Jehiskia Juudan kuningas antoi ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja seitsemäntuhatta lammasta. Ja ylimmäiset antoivat ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja kymmenentuhatta lammasta; ja monta pappia pyhitti itsensä.
Qünki Yǝⱨudaning padixaⱨi Ⱨǝzǝkiya jamaǝtkǝ ming buⱪa wǝ yǝttǝ ming ⱪoy ⱨǝdiyǝ ⱪildi; ǝmǝldarlarmu jamaǝtkǝ ming buⱪa, on ming ⱪoy ⱨǝdiyǝ ⱪildi. Nurƣun kaⱨinlar ɵzlirini [Hudaƣa] atap paklidi.
25 Ja koko Juudan seurakunta iloitsi ja papit ja Leviläiset, ja koko seurakunta, joka oli tullut Israelista, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maalta, ja ne kuin asuivat Juudassa.
Pütkül Yǝⱨuda jamaiti, kaⱨinlar, Lawiylar, Israildin qiⱪⱪan barliⱪ jamaǝt, jümlidin Israilda turuwatⱪan musapirlar ⱨǝmdǝ Yǝⱨudada turuwatⱪan musapirlarning ⱨǝmmisi alamǝt huxal boluxti.
26 Ja silloin oli suuri ilo Jerusalemissa, että Salomon Davidin pojan Israelin kuninkaan ajasta ei ole senkaltaista ollut Jerusalemissa.
Yerusalemni ƣayǝt zor huxalliⱪ kǝypiyat ⱪaplidi; qünki Israilning padixaⱨi Dawutning oƣli Sulaymanning zamanidin buyan, Yerusalemda mundaⱪ tǝntǝnǝ bolup baⱪmiƣanidi.
27 Ja papit ja Leviläiset nousivat ja siunasivat kansaa, ja heidän äänensä kuultiin, ja heidän rukouksensa tuli hänen pyhään asumiseensa taivaasen.
Ahirida Lawiylardin bolƣan kaⱨinlar ornidin ⱪopup, hǝlⱪⱪǝ bǝht-bǝrikǝt tilidi; ularning sadasi Hudaƣa anglandi, duasi asmanlarƣa, Uning muⱪǝddǝs turalƣusiƣa yǝtti.
