2 Aikakirja 30

1 Ja Jehiskia lähetti kaiken Israelin ja Juudan tykö, ja kirjoitti kirjat Ephraimille ja Manasselle, että heidän piti tuleman Herran huoneesen Jerusalemiin, pitämään Herralle Israelin Jumalalle pääsiäistä.

Le nampañitrik’ am’ Isra­ele naho Iehoda iaby t’Iekizkia, nanokitse taratasy amy Efraime naho i Menasè, hañaveloa’ iareo mb’ añ’ anjomba’ Iehovà e Ierosalaime ao, hañambeñe ty fihelañ’ ambone’ Iehovà, Andrianañahare’ Israele.

2 Ja kuningas piti neuvoa ylimmäistensä kanssa ja koko seurakunnan kanssa Jerusalemissa, pääsiäisen pitämisestä toisena kuukautena.

Fa nilahatse amo roandriañeo naho amy fivoribei’ Ierosalaime iabiy t’Iekizkia te hambenañe ami’ty volam-paha-roe’ i fihelañ’ amboney,

3 Sillä ei he taitaneet sitä pitää siihen aikaan, sillä papit ei olleet vielä täydellisesti pyhittäneet itseänsä, eikä kansa ollut tullut kokoon Jerusalemiin.

amy t’ie tsy nilefe amy andro’e, mbore tsy niampe o mpisoroñe nampiavahem-batañeo vaho mbe tsy nifanontoñe e Ierosalaime ao ondatio.

4 Ja tämä kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle.

Nahity am-pihaino’ i mpanjakay naho amy fivory iabiy izay.

5 Ja he toimittivat niin, että se kuulutettiin kaikessa Israelissa Bersebasta Daniin asti, tulemaan ja pitämään Herralle Israelin Jumalalle pääsiäistä Jerusalemissa; sillä ei se pidetty suureen aikaan, niinkuin kirjoitettu on.

Aa le nafe’ iereo te ho tsitsifen-koike t’Israele, boake Beer-Sevà pake Dane, hampihovañe mb’e Ierosalaime ao hañambeñe i fihelañ’ ambone am’ Iehovà, Andrianañahare’ Isra­eley, amy t’ie mboe tsy nambenañe am-pivondronañe manahake i pinatetsey.

6 Ja sanansaattajat menivät kirjain kanssa, kuninkaan ja hänen päämiestensä kädestä, kaiken Israelin ja Juudan lävitse kuninkaan käskystä, ja sanoivat: te Israelin lapset, kääntäkäät teitänne Herran Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumalan tykö, niin hän kääntää itsensä päässeiden tykö, jotka vielä ovat jääneet Assyrian kuninkaan kädestä.

Aa le nimb’ eo o mpihitrikeo rekets’ i taratasi’ i mpanjakay naho o roandria’eoy, nanitsike Israele naho Iehoda, ty amy nandilia’ i mpanjakay, nanao ty hoe: Ry ana’ Israele, mimpolia am’ Iehovà, Andrianañahare’ i Avrahame, Ietsake naho Israele, hibaliha’e ama’ areo nahapolititse am-pità’ o mpanjaka’ i Asoreo.

7 Ja älkäät olko niinkuin isänne ja niinkuin veljenne, jotka väärin tekivät Herraa isäinsä Jumalaa vastaan; ja hän antoi heidät hävitykseksi, niinkuin te itse näette.

Ko mitsikombe an-droae’ areo naho an-droahalahi’ areo niola am’ Iehovà, Andrianañaharen-droae’ iareo, kanao natolo’e ho rotsaheñe; ie o isa’ areo henaneo.

8 Niin älkäät nyt olko uppiniskaiset, niinkuin teidän isänne, mutta antakaat kättä Herralle ja tulkaat hänen pyhäänsä, jonka hän on pyhittänyt ijankaikkisesti, ja palvelkaat Herraa Jumalaanne, niin hänen vihansa julmuus kääntyy teistä pois.

Aa le ko mihagàn-katoke manahak’ an-droae’ areo; fe mamoea vatañe am’ Iehovà, le mimoaha amy to­e­-miavake nampiavaheñe ho nainai’ey vaho toroño t’Iehovà Andrianañahare’ areo soa te hitolike ty haviñera’e miforoforo.

9 Sillä jos te käännytte Herran tykö, niin veljenne ja lapsenne saavat armon niiden edessä, jotka heitä vankina pitävät, että he tulevat tähän maahan jälleen; sillä Herra teidän Jumalanne on armollinen ja laupias, ja ei käännä kasvojansa pois teistä, jos te käännytte hänen tykönsä.

Aa naho mimpoly amy Iehovà nahareo le ho tendreke fitretrezañe o longo naho ana’ areo nikozozoteñe añe an-drohio, naho himpoly mb’an-tane atoy; fa matarike naho mpiferenaiñe t’Iehovà Andrianañahare’ areo vaho tsy hampitolihe’e ty lahara’e naho impolia’areo.

10 Ja sanansaattajat menivät yhdestä kaupungista niin toiseen Ephraimin ja Manassen maalla Sebuloniin asti; mutta ne nauroivat ja pilkkasivat heitä.

Aa le nitoañeñe t’i Efraime naho i Menasè pake Zebolone mb’an-drova an-drova o mpañitrikeo; fe nitohafañe amañ-inje naho kizake.

11 Kuitenkin muutamat Asserista, Manassesta ja Sebulonista nöyryyttivät itsensä ja tulivat Jerusalemiin.

Fe eo ty nirè-batañe am’ondati’ i Asere naho i Menasè vaho i Zeboloneo, le nimb’e Ierosalaime mb’eo.

12 Ja Jumalan käsi tuli myös Juudaan, että hän antoi heille yksimielisen sydämen, tekemään kuninkaan ja ylimmäisten käskyä, Herran sanan jälkeen.

Le tam’ Iehoda ka ty fitàn’ Añahare nanolots’ arofo raike ama’e hañorike ty lili’ i mpanjakay naho o roandriañeo ty amy tsara’ Iehovày.

13 Ja paljo kansaa tuli Jerusalemiin kokoon, pitämään happamattoman leivän juhlapäivää, toisena kuukautena, sangen suuri kokous.

Aa le tsifotofoto t’indaty nifanontoñe e Ierosalaime ao hañambeñe ty sabadidak’ i mofo-tsi-aman-dalivaey amy volam-paha-roey, valobohòke nitozantoza.

14 Ja he nousivat ja kukistivat alttarit, jotka olivat Jerusalemissa, ja ottivat kaikki suitsutukset pois ja heittivät Kidronin ojaan,

Niongake le nafaha’ iareo o kitrely e Ierosalaime ao naho nendese’ iereo añe ka ze hene kitrelim-pañembohañe vaho navokovoko’ iareo an-torahan-Kidrone ao.

15 Ja teurastivat pääsiäisen neljäntenä päivänä toisena kuukautena. Ja papit ja Leviläiset häpesivät, ja pyhittivät itsensä, ja kantoivat polttouhria Herran huoneesen,

Linenta’ iareo amy andro faha-folo-efats’ambi’ i volam-paharoey i vik’ añondri’ i fihelañ’amboney, ie nisalatse o mpisoroñeo naho o nte-Levio naho nañamasim-batañe vaho nanese engan-koroañe añ’ anjomba’ Iehovà ao,

16 Ja seisoivat järjestyksessänsä niinkuin pitikin, Moseksen Jumalan miehen lain jälkeen. Ja papit priiskottivat Leviläisten kädestä.

le nijohañe amo toetse nalahatse ho a iareoo, ty amy Tsara’ i Mosè ‘ndatin’ Añaharey; nafetsa’ o mpisoroñeo ty lio rinambe’ iareo am-pità’ o nte-Levio;

17 Sillä monta oli seurakunnassa, jotka ei olleet pyhittäneet itsiänsä; sentähden teurastivat Leviläiset pääsiäisen kaikkein niiden edestä, jotka ei olleet puhtaat, pyhittääksensä heitä Herralle.

amy te nimaro amy fivoriy ty tsy nañefe-batañe, le tamo nte-Levio ty lily handentàñe o vi’ i fihelañ’ amboneio hasolo ze hene tsy nalio, hañeferañe iareo amy Iehovà.

18 Sillä paljo kansaa oli, suuri joukko Ephraimista, Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, jotka ei itsiänsä puhdistaneet, vaan söivät pääsiäislampaan, ei niinkuin kirjoitettu on. Mutta Jehiskia rukoili heidän edestänsä ja sanoi: Herra, joka on hyvä, hän olkoon armollinen heille.

Toe maro t’indaty, àntsake o boak’ Efraime naho e Menasè naho e Isakare vaho e Zeboloneo ty tsy nahaefe-batañe, fe nikama’ iareo avao i fihelañ’ amboney ndra t’ie tsy do’e amy pinatetsey, amy te nihalaly ho a iareo t’Iekizkia ami’ty hoe: Hapò Iehovà, abey

19 Kaikille, jotka sydämensä asettivat etsimään Herraa isäinsä Jumalaa, vaikka ei he ole pyhän puhtauden jälkeen.

ze mamahatse ty arofo’e hipay an’ Andrianañahare; t’Iehovà, Andrianañaharen-droae’e ndra t’ie tsy do’e ty amy fañefera­ñe amy miavakey.

20 Ja Herra kuuli Jehiskian rukouksen ja paransi kansan.

Hinao’ Iehovà t’Iekizkia le nijangañe’e ondatio.

21 Niin Israelin lapset, jotka olivat Jerusalemissa, pitivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää suurella ilolla. Ja papit ja Leviläiset kiittivät Herraa joka päivä Herran väkevillä kanteleilla.

Nanao i sabadida-mofo-tsi-amandali­vaey fito andro an-kafaleam-bey o ana’ Israeleo e Ierosa­laimeo vaho nandrenge Iehovà handro an-kandro o mpisoroñeo naho o nte-Levio, nisabo reketse fititihañe mangatsìñe amy Iehovà.

22 Ja Jehiskia puhui ystävällisesti kaikkein Leviläisten kanssa, joilla oli hyvä ymmärrys Herrasta; ja söivät juhlaa koko seitsemän päivää, ja uhrasivat kiitosuhria, ja kiittivät Herraa isäinsä Jumalaa.

Le nosihe’ Iekizkia an-tsaon­tsy o nte-Levy nahimbañe amy fitoroñañe Iehovàio. Aa le songa nikama amy andro fito namantañañe rey ondatio naho nañenga sorom-pañanintsiñe vaho nañandriañe Iehovà, Andrianañaharen-droae’ iareo.

23 Ja koko seurakunta mielistyi pitämään vielä toiset seitsemän päivää, ja he pitivät myös ne seitsemän päivää ilolla.

Nilahare’ i valobohòkey amy zao t’ie mbe hambenañe andro fito ka; le nitana’ iareo an-kafa­leañe i andro fito tovo’e rey.

24 Sillä Jehiskia Juudan kuningas antoi ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja seitsemäntuhatta lammasta. Ja ylimmäiset antoivat ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja kymmenentuhatta lammasta; ja monta pappia pyhitti itsensä.

Fa natolo’ Iekizkia mpanjaka’ Iehoda amy fivoriy ty añombe arivo naho añondry fito arivo le nanolotse añombe arivo naho añondry rai-ale amy fivoriy ka o roandriañeo; vaho maro bey ty mpisoroñe nañefe-batañe.

25 Ja koko Juudan seurakunta iloitsi ja papit ja Leviläiset, ja koko seurakunta, joka oli tullut Israelista, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maalta, ja ne kuin asuivat Juudassa.

Le nirebeke iaby ty valobohò’ Iehoda, miharo amo mpi­soroñeo naho o nte-Levio naho i valobohòke boake Israeley naho o renetane boak’ an-tane’ Israeleo vaho o mpimoneñe e Iehodào.

26 Ja silloin oli suuri ilo Jerusalemissa, että Salomon Davidin pojan Israelin kuninkaan ajasta ei ole senkaltaista ollut Jerusalemissa.

Aa le nitoabotse ty hafaleañe e Ierosalaime ao; amy te sikal’ amy andro’ i Selomò ana’ i Davide mpanjaka’ Israeley tsy tama’ Ierosa­laime ty nanahake izay.

27 Ja papit ja Leviläiset nousivat ja siunasivat kansaa, ja heidän äänensä kuultiin, ja heidän rukouksensa tuli hänen pyhään asumiseensa taivaasen.

Niongak’ amy zao o mpisoroñe nte-Levio, nitata ondatio, le jinanjiñe ty fiarañanaña’ iareo; vaho nahatakatse i fimoneña’e masiñe añ’abo andindiñe añe, ty halali’ iareo.