2 Aikakirja 10
1 Ja Rehabeam meni Sikemiin; sillä kaikki Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.
And Rehoboam went to Shechem. For all Israel came to Shechem to make him king.
2 Ja kuin Jerobeam, Nebatin poika sen kuuli joka oli Egyptissä, johonka hän oli paennut kuningas Salomon edestä, niin hän tuli Egyptistä jälleen.
And it came to pass, when Jeroboam the son of Nebat heard of it, (for he was in Egypt, from where he had fled from the presence of king Solomon), that Jeroboam returned out of Egypt.
3 Sillä he lähettivät ja antoivat hänen kutsuttaa. Ja Jerobeam tuli ja kaikki Israel; ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
And they sent and called him. And Jeroboam and all Israel came, and they spoke to Rehoboam, saying,
4 Sinun isäs teki meidän ikeemme ylen kovaksi; niin huojenna nyt isäs kova palvelus ja se raskas ijes, jonka hän laski meidän päällemme, niin me olemme sinun alamaises.
Thy father made our yoke grievous. Now therefore make thou the grievous service of thy father, and his heavy yoke which he put upon us, lighter, and we will serve thee.
5 Ja hän sanoi heille: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä; ja kansa meni pois.
And he said to them, Come again to me after three days. And the people departed.
6 Ja kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka seisoivat hänen isänsä Salomon edessä hänen eläissänsä, ja sanoi: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?
And king Rehoboam took counsel with the old men that had stood before Solomon his father while he yet lived, saying, What counsel do ye give me to return an answer to this people?
7 He puhuivat hänen kanssansa ja sanoivat: jos olet tälle kansalle ystävällinen ja suosittelet heitä, puhutellen heitä hyvillä sanoilla, niin he ovat aina sinulle alamaiset.
And they spoke to him, saying, If thou be kind to this people, and please them, and speak good words to them, then they will be thy servants forever.
8 Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he antoivat hänelle, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja seisoivat hänen edessänsä,
But he forsook the counsel of the old men which they had given him, and took counsel with the young men that grew up with him, who stood before him.
9 Ja sanoi heille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minun kanssani puhui ja sanoi: huojenna se ijes, jonka isäs laski meidän päällemme?
And he said to them, What counsel do ye give, that we may return an answer to this people who have spoken to me, saying, Make the yoke that thy father put upon us lighter?
10 Ja nuorukaiset, jotka olivat kasvaneet hänen kanssansa, puhuivat hänelle ja sanoivat: sano näin kansalle, joka puhui kanssas ja sanoi: isäs teki meidän ikeemme ylen raskaaksi, huojenna sinä se; ja sano heille: minun pienin sormeni pitää oleman paksumpi isäni kupeita.
And the young men that grew up with him spoke to him, saying, Thus shall thou say to the people who spoke to thee, saying, Thy father made our yoke heavy, but make thou it lighter to us. Thus shall thou say to them, My little finger is thicker than my father's loins.
11 Jos minun isäni on laskenut raskaan ikeen teidän päällenne, niin minä vielä lisään teidän ikeesenne: minun isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
And now whereas my father burdened you with a heavy yoke, I will add to your yoke. My father chastised you with whips, but I with scorpions.
12 Kuin Jerobeam ja kaikki kansa tulivat jälleen Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut oli, sanoen: tulkaat minun tyköni kolmantena päivänä jälleen;
So Jeroboam and all the people came to Rehoboam the third day, as the king bade, saying, Come to me again the third day.
13 Niin kuningas vastasi heitä kovasti; ja kuningas Rehabeam hylkäsi vanhimpain neuvon,
And the king answered them roughly. And king Rehoboam forsook the counsel of the old men,
14 Ja puhui heidän kanssansa nuorukaisten neuvon jälkeen ja sanoi: isäni on teidän ikeenne raskaaksi tehnyt, mutta minä lisään siihen: isäni on rangaissut teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
and spoke to them after the counsel of the young men, saying, My father made your yoke heavy, but I will add thereto. My father chastised you with whips, but I with scorpions.
15 Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä se oli niin asetettu Jumalalta, että Herra tahtoi vahvistaa sanansa, jonka hän puhui Ahian Silonilaisen kautta Jerobeamille Nebatin pojalle.
So the king did not hearken to the people. For it was brought about by God, that Jehovah might establish his word, which he spoke by Ahijah the Shilonite to Jeroboam the son of Nebat.
16 Ja kuin kaikki Israel näki, ettei kuningas kuullut heitä, niin vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? Ei meillä ole yhtään perimystä Isain pojassa: kukin majaansa, Israel! niin katso nyt David huonettas! Ja kaikki Israel meni majoillensa.
And when all Israel saw that the king did not hearken to them, the people answered the king, saying, What portion have we in David? Neither have we inheritance in the son of Jesse. Every man to your tents, O Israel. Now see to thine own house, David. So all Israel departed to their tents.
17 Ja Rehabeam hallitsi ainoastaan niitä Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.
But as for the sons of Israel who dwelt in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.
18 Ja kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin matkaan, joka oli veron päällä; mutta Israelin lapset kivittivät hänen kuoliaaksi. Ja kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuun pakenemaan Jerusalemiin.
Then king Rehoboam sent Hadoram, who was over the men subject to task work. And the sons of Israel stoned him to death with stones. And king Rehoboam made speed to get him up to his chariot, to flee to Jerusalem.
19 Niin luopui Israel Davidin huoneesta tähän päivään asti.
So Israel rebelled against the house of David to this day.
