1 Samuelin 7
1 Niin tulivat KirjatJearimin miehet, ja toivat sinne Herran arkin, ja veivät sen Amminadabin huoneesen Gibeaan, ja vihkivät hänen poikansa Eleatsarin ottamaan Herran arkista vaaria.
The men of Kiriath Jearim came and took up the ark of Jehovah and brought it into the house of Abinadab, which was on the hill, and sanctified Eleazar his son to keep the ark of Jehovah.
2 Ja siitä päivästä, jona arkki tuli KirjatJearimiin, kului paljon aikaa, kaksikymmentä ajastaikaa; ja koko Israelin huone itki Herran jälkeen.
It happened, from the day that the ark stayed in Kiriath Jearim, that the time was long; for it was twenty years: and all the house of Israel lamented after Jehovah.
3 Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle, sanoen: jos te käännätte teitänne kaikesta sydämestänne Herran tykö, niin heittäkäät teiltänne vieraat jumalat ja Astharot pois, ja valmistakaat teidän sydämenne Herran tykö, ja palvelkaat häntä ainoaa, niin hän pelastaa teidät Philistealaisten käsistä.
Samuel spoke to all the house of Israel, saying, "If you do return to Jehovah with all your heart, then put away the foreign gods and the Ashtaroth from among you, and direct your hearts to Jehovah, and serve him only; and he will deliver you out of the hand of the Philistines."
4 Niin heittivät Israelin lapset heiltänsä Baalin ja Astharotin pois, ja palvelivat ainoaa Herraa.
Then the children of Israel removed the Baals and the Ashtaroth, and served Jehovah only.
5 Ja Samuel sanoi: kootkaat kaikki Israel Mitspaan: ja minä rukoilen teidän edestänne Herraa.
Samuel said, "Gather all Israel to Mizpah, and I will pray for you to Jehovah."
6 Ja he tulivat Mitspaan kokoon, ammunsivat vettä ja kaasivat Herran eteen, paastosivat sen päivän, ja sanoivat siinä paikassa: me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan! Ja Samuel tuomitsi Israelin lapsia Mitspassa.
They gathered together to Mizpah, and drew water, and poured it out before Jehovah, and fasted on that day, and said, "We have sinned against Jehovah." Samuel judged the children of Israel in Mizpah.
7 Kuin Philistealaiset kuulivat Israelin lapset kokoontuneeksi Mitspaan, menivät Philistealaisten päämiehet Israelia vastaan. Kuin Israelin lapset sen kuulivat, pelkäsivät he Philistealaisia.
When the Philistines heard that the children of Israel were gathered together at Mizpah, the lords of the Philistines went up against Israel. When the children of Israel heard it, they were afraid of the Philistines.
8 Ja Israelin lapset sanoivat Samuelille: älä lakkaa huutamasta meidän edestämme Herran meidän Jumalamme tykö, että hän meidät pelastais Philistealaisten käsistä.
The children of Israel said to Samuel, "Do not cease to cry to Jehovah your God for us, that he will save us out of the hand of the Philistines."
9 Niin Samuel otti yhden imevän karitsan ja uhrasi sen kokonansa Herralle polttouhriksi; ja Samuel huusi Herran tykö Israelin edestä, ja Herra kuuli hänen rukouksensa.
Samuel took a suckling lamb, and offered it for a whole burnt offering to Jehovah: and Samuel cried to Jehovah for Israel; and Jehovah answered him.
10 Ja kuin Samuel uhrasi polttouhrin, lähestyivät Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan; mutta Herra jylisti sinä päivänä suurella pauhinalla Philistealaisten ylitse ja peljätti heidät, niin että he lyötiin Israelin edessä.
As Samuel was offering up the burnt offering, the Philistines drew near to battle against Israel; but Jehovah thundered with a great thunder on that day on the Philistines, and confused them; and they were struck down before Israel.
11 Niin Israelin miehet menivät ulos Mitspasta, ja ajoivat Philistealaisia takaa, ja löivät heidät aina BetKarin alle.
The men of Israel went out of Mizpah, and pursued the Philistines, and struck them, as far as below Beth Kar.
12 Ja Samuel otti kiven ja pani Mitspan ja Senin välille, ja kutsui sen nimen EbenEtser, ja sanoi: tähän asti on Herra auttanut meitä.
Then Samuel took a stone, and set it between Mizpah and Jashan, and called its name Ebenezer, saying, "Jehovah helped us until now."
13 Ja niin Philistealaiset poljettiin, eikä enää tulleet Israelin rajoille. Ja Herran käsi oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Samuel eli.
So the Philistines were subdued, and they came no more within the territory of Israel. The hand of Jehovah was against the Philistines all the days of Samuel.
14 Niin Israelin lapset saivat ne kaupungit jälleen, jotka Philistealaiset heiltä olivat ottaneet pois, Ekronista Gatiin saakka, rajoinensa. Ne vapahti Israel Philistealaisten käsistä; sillä Israelilla oli rauha Amorilaisten kanssa.
The cities which the Philistines had taken from Israel were restored to Israel, from Ekron even to Gath; and Israel recovered its territory out of the hand of the Philistines. There was peace between Israel and the Amorites.
15 Ja Samuel tuomitsi Israelia kaiken elinaikansa,
Samuel judged Israel all the days of his life.
16 Ja vaelsi joka vuosi ympäri BetElin ja Gilgalin ja Mitspan. Ja kuin hän oli tuominnut Israelia kaikissa näissä paikoissa,
He went from year to year in circuit to Bethel and Gilgal, and Mizpah; and he judged Israel in all those places.
17 Tuli hän Ramaan jälleen; sillä siellä oli hänen huoneensa ja siellä hän tuomitsi Israelia, ja rakensi Herralle siellä alttarin.
His return was to Ramah, for there was his house; and there he judged Israel: and he built there an altar to Jehovah.
