1 Samuelin 4
1 Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edessä; ja Israel meni sotaan Philistealaisia vastaan, ja he sioittivat heitänsä EbenEtserin tykö, mutta Philistealaiset asettivat leirinsä Aphekiin.
Pea naʻe hoko ʻae lea ʻa Samuela ki ʻIsileli kotoa pē. Pea naʻe ʻalu ʻa ʻIsileli ke tauʻi ʻae kakai Filisitia, ʻonau nofoaki ʻo ofi ki Epenisa: pea naʻe nofoaki ʻae kau Filisitia ʻi ʻEfeki.
2 Ja Philistealaiset valmistivat itsensä Israelia vastaan, ja sota levitti itsensä pitkälle, ja Israel lyötiin Philistealaisilta; ja he löivät siinä tappeluksessa kedolla lähes neljätuhatta miestä.
Pea naʻe hiki ʻae tau ʻae kau Filisitia ke tau ki ʻIsileli: pea ʻi he fakahoko ʻae tau, naʻe teʻia leva ʻa ʻIsileli ʻi he ʻao ʻoe kau Filisitia: pea naʻa nau taaʻi ʻi he tau ʻi he ngoue ʻae kau tangata ʻe toko fā afe nai.
3 Kuin kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: minkätähden Herra antoi meidän tänäpänä lyötää Philistealaisilta? Ottakaamme Herran liitonarkki Silosta tykömme ja antakaamme sen tulla keskellemme vapahtamaan meitä vihollistemme kädestä.
Pea ʻi he hoko mai ʻae kakai ki he ʻapitanga, naʻe pehē ʻe he kau mātuʻa ʻo ʻIsileli, “Ko e hā kuo teʻia ai ʻe Sihova kitautolu he ʻaho ni ʻi he ʻao ʻoe kau Filisitia? Ke tau ʻomi kiate kitautolu ʻae puha ʻoe fuakava ʻo Sihova mei Sailo, koeʻuhi, ʻi heʻene hoko kiate kitautolu, ke ne fakamoʻui ʻakitautolu mei he nima ʻo hotau ngaahi fili.”
4 Ja kansa lähetti Siloon, ja he antoivat sieltä tuoda Herran Zebaotin liitonarkin, joka istuu Kerubimin päällä. Ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Jumalan liitonarkin kanssa.
Ko ia naʻe fekau ʻe he kakai ki Sailo, koeʻuhi kenau ʻomi mei ai ʻae puha ʻoe fuakava ʻo Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko ia ʻoku nofo ʻi he vahaʻa ʻoe ongo Selupi: pea naʻe haʻu ai ʻae ongo foha ʻo Ilai, ko Hofini mo Finiasi, mo e puha ʻoe fuakava ʻoe ʻOtua.
5 Ja Herran liitonarkin tultua leiriin, huusi kaikki Israel suurella ilohuudolla, niin että maa kajahti.
Pea ʻi he hoko ʻae puha ʻoe fuakava ʻo Sihova ki he ʻapitanga, naʻe mavava ʻa ʻIsileli kotoa pē ʻi he mavava lahi, ko ia naʻe ʻuʻulu ai ʻae fonua.
6 Kuin Philistealaiset kuulivat ilohuudon, sanoivat he: mikä suuri ilohuuto on Hebrealaisten leirissä? Ja kuin he ymmärsivät Herran arkin tulleen leiriin,
Pea ʻi he fanongo ʻae kakai Filisitia ki he longoaʻa ʻoe mavava, naʻa nau pehē, “Ko e hā hono ʻuhinga ʻoe fuʻu mavava lahi ni ʻi he ʻapitanga ʻoe kakai Hepelū? Pea naʻa nau ʻilo kuo hoko ʻae puha tapu ʻo Sihova ki he ʻapitanga.
7 Pelkäsivät Philistealaiset ja sanoivat: Jumala on tullut leiriin. Ja vielä sitte sanoivat: voi meitä! sillä ei se ole ennen niin ollut.
Pea naʻe manavahē ai ʻae kakai Filisitia, he naʻa nau pehē, Kuo hāʻele mai ʻae ʻOtua ki he ʻapitanga. Pea naʻa nau pehē, Malaʻia kiate kitautolu! He kuo ʻikai ha meʻa pehē talu mei muʻa.
8 Voi meitä! kuka pelastaa meitä näiden suurten jumalain käsistä? Nämät ovat ne jumalat, jotka löivät Egyptin korvessa kaikkinaisilla rangaistuksilla.
Malaʻia kiate kitautolu! Ko hai te ne fakamoʻui ʻakitautolu mei he nima ʻoe ngaahi ʻOtua māfimafi na? Ko e ngaahi ʻOtua eni naʻe taaʻi ʻae kakai ʻIsipite ʻi he ngaahi meʻa mamahi lahi ʻi he toafa.
9 Olkaat siis rohkiat sydämestä ja olkaat miehet, Philistealaiset, ettei teidän pitäisi palveleman Hebrealaisia, niinkuin he ovat teitä palvelleet: olkaat miehet ja sotilaat!
ʻAe kau Filisitia, mou mālohi, ʻo fai ʻo ngalingali tangata, telia naʻa mou hoko ko e kau hopoate ki he kakai Hepelū, ʻo hangē ko ʻenau hopoate kiate kimoutolu: fai ʻo ngali mo e kau tangata ʻo tau.”
10 Niin Philistealaiset sotivat, ja Israel lyöttiin, ja jokainen pakeni majaansa, ja se oli sangen suuri tappo, niin että Israelista kaatui kolmekymmentä tuhatta jalkamiestä.
Pea naʻe tau ʻae kau Filisitia, pea naʻe toe teʻia ʻa ʻIsileli, pea naʻa nau hola ʻae tangata taki taha ki hono fale fehikitaki: pea naʻe mate ai ʻae tokolahi ʻaupito he naʻe tō ai ʻae toko tolu mano ʻoe kau tangata ʻIsileli naʻe ʻalu ʻi lalo.
11 Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, kuolivat.
Pea naʻe moʻua ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua; pea naʻe tāmateʻi ʻae ongo foha ʻo Ilai ko Hofini mo Finiasi.
12 Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sinä päivänä Siloon; ja hän oli reväissyt vaatteensa ja viskonut multaa päänsä päälle.
Pea naʻe lele ʻae tangata Penisimani mei he tau, ʻo hoko ki Sailo ʻi he ʻaho ko ia, kuo mahaehae hono kofu, pea pani kelekele hono ʻulu.
13 Ja katso, kuin hän sinne tuli, istui Eli istuimella, tielle katselemaan; sillä hänen sydämensä oli peljästyksissä Jumalan arkin tähden. Ja kuin mies tuli kaupunkiin, ilmoitti hän sen, ja koko kaupunki parkui.
Pea ʻi heʻene hoko ki ai vakai naʻe nofo leʻo pe ʻa Ilai ʻi he nofoʻa ʻi he veʻehala: he naʻe tetetete hono loto telia ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua. Pea ʻi he hoko ʻae tangata ki he kolo, ʻo fakahā ia, naʻe tangi kalanga ʻae kolo kotoa pē.
14 Ja kuin Eli kuuli korkian huudon äänen, kysyi hän: mikä kapina tämä on? Niin tuli mies nopiasti ja ilmoitti sen Elille.
Pea ʻi heʻene ongoʻi ʻe Ilai ʻae leʻo ʻoe tangi, naʻe pehē ʻe ia, “Ko e hā hono ʻuhinga ʻoe maveuveu ni?” Pea naʻe haʻu fakatoʻotoʻo ʻae tangata ʻo tala kia Ilai.
15 Ja Eli oli yhdeksänkymmenen ja kahdeksan ajastaikainen, ja hänen silmänsä olivat jo niin pimenneet, ettei hän nähnyt.
Pea naʻe hivangofulu taʻu mo e taʻu ʻe valu ʻae motuʻa ʻo Ilai; pea kuo poʻuli hono mata, naʻe ʻikai faʻa mamata.
16 Ja mies sanoi Elille: minä olen tullut ja paennut tänäpänä sotajoukosta. Mutta hän sanoi: kuinka käy, poikani?
Pea naʻe pehē ʻe he tangata kia Ilai, “Ko au ia kuo u haʻu mei he tau, pea u hola mei he tau he ʻaho ni. Pea pehē ʻe ia, “ʻE hoku foha, Ko e hā kuo fai?”
17 Silloin vastasi sanansaattaja ja sanoi: Israel on paennut Philistealaisten edellä, ja suuri tappo on kansassa tapahtunut, ja molemmat sinun poikas, Hophni ja Pinehas, ovat myös kuolleet, ja Jumalan arkki on otettu pois.
Pea talaange ʻe he tangata fekau, “Kuo hola ʻa ʻIsileli mei he ʻao ʻoe kakai Filisitia, pea kuo tō ʻae tokolahi ʻi he kakai, pea kuo mate ʻa ho ongo foha ko Hofini mo Finiasi, pea kuo moʻua ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua.”
18 Ja kuin hän kuuli mainittavan Jumalan arkkia, lankesi hän maahan taapäin istuimelta portin tykönä, ja mursi niskansa ja kuoli; sillä hän oli vanha ja raskas mies. Ja hän tuomitsi Israelia neljäkymmentä ajastaikaa.
Pea ʻi heʻene lea ki he puha tapu ʻoe ʻOtua, naʻe hoko ʻo pehē, naʻe tō fakaholomui ia mei he nofoʻa ʻi he potu ʻoe matapā, pea mafesi ai hono kia, pea pekia ai: he ko e tangata motuʻa ia pea mamafa. Pea naʻe fakamaauʻi ʻe ia ʻa ʻIsileli ʻi he taʻu ʻe fāngofulu.
19 Ja hänen miniänsä Pinehaan emäntä oli viimeisellensä raskas; kuin hän sen sanoman kuuli, että Jumalan arkki oli otettu pois ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, kumarsi hän itsensä ja synnytti; sillä hänen kipunsa kävi hänen päällensä.
Pea naʻe feitama hono ʻofefine ʻi he fono, ko e uaifi ʻo Finiasi, kuo kakato hono māhina ke fāʻele: pea ʻi heʻene ongoʻi ʻae ongoongo kuo moʻua ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua, pea kuo pekia ʻa ʻene tamai ʻi he fono, mo hono husepāniti, naʻe punou hifo ʻe ia ia pea langā; he naʻe hoko leva ʻae langā kiate ia.
20 Ja kuin hän oli kuolemallansa, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hänen tykönänsä: älä pelkää, sillä sinulle on poika syntynyt. Mutta ei hän mitään vastannut eikä sitä mieleensä pannut;
Pea feʻunga mo ʻene pekia, naʻe pehē kiate ia ʻe he kau fefine naʻe tuʻu ofi kiate ia, ʻoua naʻa ke manavahē; he kuo ke fāʻeleʻi ʻae tama. Ka naʻe ʻikai te ne lea, pea naʻe ʻikai te ne tokanga ki ai.
21 Ja kutsui sen lapsen Ikabod ja sanoi: kunnia on tullut Israelista pois; sillä Jumalan arkki otettiin pois, ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet.
Pea naʻa ne ui ʻae tama ko Ikapote, ko e pehē, Kuo mole ʻae nāunau mei ʻIsileli: koeʻuhi kuo moʻua ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua, pea koeʻuhi kuo pekia ʻene tamai ʻi he fono mo hono uaifi.
22 Ja hän taas sanoi: Israelin kunnia on tullut pois, sillä Jumalan arkki on otettu pois.
Pea naʻe pehē ʻe ia, Kuo mole ʻae nāunau mei ʻIsileli: he kuo moʻua ʻae puha tapu ʻoe ʻOtua.
