1 Samuelin 30
1 Kuin David kolmantena päivänä tuli Ziglagiin miehinensä, olivat Amalekilaiset tulleet etelän puolelta Ziglagiin, lyöneet Ziglagin ja polttaneet sen tulella,
And when David and his men had arrived at Ziklag on the third day, the Amalekites had made an attack on the south side against Ziklag. And they had struck Ziklag, and burned it with fire.
2 Ja olivat vieneet vaimot, jotka siellä olivat, pienimmästä niin suurimpaan; ei he yhtäkään surmanneet, mutta veivät pois ja menivät tiehensä.
And they had led the women in it away as captives, from the small to the great. And they had not killed anyone, but they led them away with them. And then they traveled on their journey.
3 Kuin David tuli miehinensä kaupunkiin, katso, se oli tulella poltettu, ja heidän emäntänsä ja poikansa ja tyttärensä viedyt vangiksi;
Therefore, when David and his men had arrived at the city, and had found it burned with fire, and that their wives and their sons and daughters had been led away as captives,
4 Korotti David ja väki, joka hänen kanssansa oli, äänensä ja itkivät siihenasti, ettei heillä enää voimaa itkeä ollut.
David and the people who were with him lifted up their voices. And they mourned until the tears in them failed.
5 Ja Davidin kaksi emäntää olivat myös vankina viedyt pois: Ahinoam Jisreeliläinen ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.
For indeed, the two wives of David also had been led away as captives: Ahinoam, the Jezreelite, and Abigail, the wife of Nabal of Carmel.
6 Ja David oli suuresti ahdistettu, sillä kansa tahtoi hänen kivittää, että kaiken kansan sielut olivat murheissa poikainsa ja tytärtensä tähden. Mutta David vahvisti itsiänsä Herrassa Jumalassansa.
And David was greatly saddened. And the people were willing to stone him, because the soul of every man was bitter over his sons and daughters. But David was strengthened by the Lord his God.
7 Ja David sanoi papille AbJatarille Ahimelekin pojalle: tuo minulle päällisvaate. Ja AbJatar toi Davidille päällisvaatteen.
And he said to the priest Abiathar, the son of Ahimelech, “Bring the ephod to me.” And Abiathar brought the ephod to David.
8 Niin kysyi David Herralta ja sanoi: pitääkö minun ajaman sitä joukkoa takaa? saanenko minä heidät kiinni? Hän sanoi hänelle: aja heitä takaa, ja sinä totisesti saavutat heidät ja otat saaliin.
And David consulted the Lord, saying, “Shall I pursue these robbers, and will I overtake them, or not?” And the Lord said to him: “Pursue. For without doubt, you will overtake them and find the prey.”
9 Niin meni David matkaan, hän ja kuusisataa miestä, jotka hänen kanssansa olivat, ja tulivat Besorin ojan tykö; ja muut seisahtivat siinä.
Therefore, David went away, he and the six hundred men who were with him, and they arrived as far as the torrent Besor. And certain ones, being weary, stayed there.
10 Mutta David ja neljäsataa miestä ajoivat takaa; mutta kaksisataa miestä, jotka siihen seisomaan jäivät, suuttuivat menemästä Besorin ojan ylitse.
But David pursued, he and four hundred men. For two hundred stayed, who, being weary, were not able to cross the torrent Besor.
11 Ja he löysivät yhden Egyptin miehen kedolta, sen he veivät Davidin tykö, ja antoivat hänen leipää syödä ja vettä juoda,
And they found an Egyptian man in the field, and they led him to David. And they gave him bread, so that he might eat, and water, so that he might drink,
12 Ja antoivat rypäleen fikunia ja kaksi rypälettä rusinoita; ja sittenkuin hän oli syönyt, tuli hänen henkensä virvoitetuksi, sillä ei hän ollut kolmena päivänä eikä kolmena yönä leipää syönyt eikä vettä juonut.
and also a section of a mass of dried figs, and two clusters of dried grapes. And when he had eaten, his spirit returned, and he was refreshed. For he had not eaten bread, nor drank water, for three days and three nights.
13 Ja David sanoi hänelle: kenenkä sinä olet ja kustas olet? Egyptin nuorukainen sanoi: minä olen Amalekilaisen palvelia, ja minun herrani on hyljännyt minun; sillä minä tulin sairaaksi jo kolme päivää sitte.
And so David said to him: “To whom do you belong? Or where are you from? And where are you going?” And he said: “I am a young man of Egypt, the servant of an Amalekite man. But my lord abandoned me, because I began to be sick the day before yesterday.
14 Me ryöstimme etelästä päin Kretin ja Juudan, etelästä päin Kalebin, ja poltimme Ziglagin.
For indeed, we broke forth to the southern side of Cherethi, and against Judah, and to the south of Caleb, and we burned Ziklag with fire.”
15 David sanoi hänelle: vietkös minun sen sotaväen tykö? Hän sanoi: vannos minulle Jumalan kautta, ettes minua tapa etkä anna minua minun herrani käsiin, niin minä vien sinun sen sotaväen tykö.
And David said to him, “Are you able to lead me to this battle line?” And he said, “Swear to me by God that you will not kill me, and that you will not deliver me into the hands of my lord, and I will lead you to this battle line.” And David swore to him.
16 Ja hän vei hänen; ja katso, he olivat hajoittaneet heitänsä koko maahan, söivät, joivat ja hyppäsivät ilosta kaiken sen suuren saaliin tähden, jonka he olivat saaneet Philistealaisten ja Juudan maalta.
And when he had led him, behold, they were stretched out on the face of the land everywhere, eating and drinking and celebrating, as if it were a feast day, because of all the prey and spoils that they had taken from the land of the Philistines, and from the land of Judah.
17 Ja David löi heitä aamuhämärästä ruveten ehtooseen asti, liki toiseen päivään; niin ettei heistä yhtäkään päässyt, paitsi neljäsataa nuorukaista, jotka istuivat kamelein päälle ja pakenivat.
And David struck them down from evening until the evening of the next day. And no one among them escaped, except four hundred youths, who had climbed on camels and fled.
18 Niin David pelasti kaikki mitä Amalekilaiset ottaneet olivat, ja David pelasti myös kaksi emäntäänsä.
Therefore, David rescued all that the Amalekites had taken, and he rescued his two wives.
19 Ja ei puuttunut niistä mitään, pientä eli suurta, pojista ja tyttäristä, eli saaliista kun he heillensä ottaneet olivat: David toi ne kaikki takaperin jälleen.
And nothing was missing, from small even to great, among the sons and daughters, and among the spoils, and among everything whatsoever that they had seized. David returned it all.
20 Ja David otti kaikki lampaat ja härjät ja antoi ajaa ne karjansa edellä, ja he sanoivat: tämä on Davidin saalis.
And he took all the flocks and the herds, and he drove them before his face. And they said, “This is the prey of David.”
21 Ja kuin David tuli kahdensadan miehen tykö, jotka olivat suuttuneet seuraamasta Davidia ja olivat jääneet Besorin ojan tykö, menivät he Davidia vastaan ja sitä sotaväkeä joka hänen kanssansa oli. Ja David meni sen väen tykö ja tervehti heitä ystävällisesti.
Then David arrived at the two hundred men, who, being weary, had stayed, for they had not been able to follow David, and he had ordered them to remain at the torrent Besor. And they went out to meet David, and the people who were with him. Then David, drawing near to the people, greeted them peacefully.
22 Niin vastasivat kaikki ne, jotka pahat ja tylyt miehet olivat niiden seasta, jotka Davidin kanssa olivat matkustaneet, ja sanoivat: ettei he menneet meidän kanssamme, ei pidä heille annettaman siitä saaliista jonka me saaneet olemme; mutta itsekukin ottakaan emäntänsä ja lapsensa ja menkään tiehensä.
And all the wicked and iniquitous men, out of the men who had gone with David, responding, said: “Since they did not go with us, we will not give to them anything from the prey that we have rescued. But let his wife and children be enough for each of them; when they have accepted this, they may go back.”
23 Niin sanoi David: ei teidän niin pidä tekemän, minun veljeni, sillä Herra on ne meille antanut, ja on meidät varjellut ja antanut sen sotaväen meidän käsiimme, joka tuli meitä vastaan.
But David said: “You shall not do this, my brothers, with these things that the Lord has delivered to us, for he has preserved us, and he has given into our hands the robbers who broke out among us.
24 Kuka teitä pitää kuuleman tässä asiassa? Senkaltainen kuin niiden osa on, jotka olivat sodassa meidän kanssamme, pitää myös oleman heidän osansa jotka kaluin tykönä ovat olleet, ja pitää yhdenkaltainen jako oleman.
And so, let no one heed you over these words. But equal shall be the portion of him who descended to the battle, and of him who remained with the supplies, and they will divide it alike.”
25 Tämä on ollut siitä ajasta ja aina sitte sääty ja oikeus Israelissa tähän päivään asti.
And this has been done from that day and thereafter. And it was established as a statute, and as if a law, in Israel even to this day.
26 Ja David tuli Ziglagiin ja lähetti saaliista ylimmäisille Juudasta, jotka hänen ystävänsä olivat, ja sanoi: katso, tässä on teille siunaus Herran vihollisten saaliista:
Then David went to Ziklag, and he sent gifts from the prey to the elders of Judah, his neighbors, saying, “Receive a blessing from the prey of the enemies of the Lord,”
27 Niille jotka olivat Betelissä, niille Ramotissa etelään päin, niille Jatirissa,
to those who were in Bethel, and who were in Ramoth toward the south, and who were in Jattir,
28 Niille Aroerissa, niille Siphmotissa, niille Estmoassa,
and who were in Aroer, and who were in Siphmoth, and who were in Eshtemoa,
29 Ja niille kuin on Rakalissa, ja niille Jerakmelilaisten kaupungeista, ja niille Keniläisten kaupungeista,
and who were in Racal, and who were in the cities of Jerahmeel, and who were in the cities of Keni,
30 Niille Hormassa, ja niille Korasanissa, ja niille Atakissa,
and who were in Hormah, and who were at the lake of Ashan, and who were in Athach,
31 Niille Hebronissa, ja kaikkiin paikkoihin, kussa David oli miehinensä vaeltanut.
and who were in Hebron, and to the remainder who were in those places where David had stayed, he and his men.
