< 1 Samuelin 27 >
1 Niin David ajatteli sydämessänsä: kuitenkin minä yhtenä päivänä joudun Saulin käsiin: ei ole minun parempaa, kuin että minä menen ojetinsa Philistealaisten maalle, että Saul lakkais minua etsimästä kaikissa Israelin rajoissa, ja minä pääsisin hänen käsistänsä.
Dawut kɵnglidǝ: — Ⱨaman bir küni Saulning ⱪolida ⱨalak bolidiƣan ohxaymǝn. Xunga Filistiylǝrning zeminiƣa tezdin ⱪeqip ketiximdin baxⱪa amal yoⱪ. Xundaⱪ ⱪilsam Saul Israil zemini iqidǝ meni tepixtin ümidsizlinip, izdǝxtin ⱪol üzidu, wǝ mǝn uning ⱪolidin ⱪutulimǝn, dǝp oylidi.
2 Ja David nousi ja läksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka hänen myötänsä olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tykö.
Xuning bilǝn Dawut ⱪopup uningƣa ǝgǝxkǝn altǝ yüz adǝmni elip Gatning padixaⱨi Maoⱪning oƣli Aⱪixning ⱪexiƣa bardi.
3 Niin David asui Akiksen tykönä Gatissa, hän ja hänen miehensä itsekukin perheinensä: David ja kaksi hänen emäntäänsä, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.
Əmdi Dawut wǝ adǝmliri, yǝni ⱨǝrbiri ɵz ailisidikilǝr bilǝn billǝ Gatta Aⱪix bilǝn turdi. Dawut ikki ayali, yǝni Yizrǝǝllik Aⱨinoam wǝ Nabalning tul hotuni Karmǝllik Abigail bilǝn billǝ xu yǝrdǝ turdi.
4 Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei hän enää häntä etsinyt.
Saul: — Dawut Gatⱪa ⱪeqiptu, degǝn hǝwǝrni angliƣanda, uni yǝnǝ izdǝp yürmidi.
5 Niin David sanoi Akikselle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siellä; sillä miksi pitäis sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tykönäs?
Dawut Aⱪixⱪa: — Əgǝr kɵzlirining aldida iltipat tapⱪan bolsam, olturuxum üqün sǝⱨradiki bir xǝⱨǝrdin bizgǝ bir jay bǝrgǝyla; ⱪulung ⱪandaⱪmu xaⱨanǝ xǝⱨǝrdǝ silining ⱪaxlirida tursun, dedi.
6 Sinä päivänä antoi Akis hänelle Ziklagin. Sentähden on Ziklag Juudan kuningasten vielä tänäpänä.
U küni Aⱪix uningƣa Ziklag xǝⱨirini bǝrdi. Xuning üqün Ziklag bügünki küngiqǝ Yǝⱨuda padixaⱨliriƣa tǝwǝ bolup kǝlmǝktǝ.
7 Vaan se aika, minkä David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja neljä kuukautta.
Dawut Filistiylǝrning zeminida turƣan waⱪit bir yil tɵt ay boldi.
8 Ja David nousi miehinensä ja karkasi Gessurilaisten ja Girsiläisten ja Amalekilaisten maalle; sillä nämät asuivat jo vanhuudesta siinä maassa, kuin Suriin mennään, Egyptin maahan asti.
Dawut bolsa ɵz adǝmliri bilǝn qiⱪip Gǝxuriylarƣa, Gǝzriylǝrgǝ wǝ Amalǝklǝrgǝ ⱨujum ⱪilip, ularni bulang-talang ⱪilip turatti (qünki ular ⱪǝdimdin tartip Xuriƣa kirix yolidin tartip Misir zeminiƣiqǝ bolƣan xu yurtta turatti).
9 Ja kuin David oli kaiken maan lyönyt, ei hän jättänyt yhtäkään miestä eli vaimoa elämään; ja otti heidän lampaansa, härkänsä, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tykö.
Dawut [ⱨǝrⱪetim] zemindikilǝrni ⱪirip ǝr yaki ayal bolsun, birnimu tirik ⱪaldurmaytti wǝ ⱪoy, kala, exǝk, tɵgǝ wǝ kiyim-keqǝklǝrni elip Aⱪixning yeniƣa yenip kelǝtti.
10 Ja Akis sanoi: kenenkä päälle te olette karanneet tänäpänä? David vastasi: lounaan päin Juudaa, lounaan päin Jerakmelilaisia ja lounaan päin Keniläisiä.
Aⱪix: — Bügün ⱪaysi jaylarni bulang-talang ⱪildinglar, dǝp soraytti; Dawut: — Yǝⱨuda zeminining jǝnub tǝripini, Yǝraⱨmǝǝlliklǝrning jǝnub tǝripini wǝ Keniylǝrning jǝnub tǝripini bulang-talang ⱪilduⱪ, dǝytti.
11 Ja ei David jättänyt eläväksi yhtäkään miestä eli vaimoa viedäksensä Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meitä vastaan, sanoen: näin teki David, ja tämä oli hänen tapansa niinkauvan kuin hän asui Philistealaisten maalla.
Dawut ǝr yaki ayallarning birinimu Gatⱪa tirik elip kǝlmǝytti; qünki u: — Ular bizning toƣrimizdin, «Dawut undaⱪ-mundaⱪ ⱪildi» dǝp gǝp ⱪilixi mumkin, dǝytti. Dawut Filistiylǝrning zeminida turƣan waⱪtida u daim xundaⱪ ⱪilatti.
12 Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, hän on tehnyt itsensä kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sentähden olkaan hän aina minun palveliani.
Xunga Aⱪix Dawutⱪa ixǝndi: — «Əmdi u hǝlⱪi Israilni ɵzidin sǝskǝndürüwǝtti; mening hizmitimdǝ mǝnggü ⱪul bolidu», dǝp oylidi.