1 Samuelin 27
1 Niin David ajatteli sydämessänsä: kuitenkin minä yhtenä päivänä joudun Saulin käsiin: ei ole minun parempaa, kuin että minä menen ojetinsa Philistealaisten maalle, että Saul lakkais minua etsimästä kaikissa Israelin rajoissa, ja minä pääsisin hänen käsistänsä.
To Daudi noparo e chunye owuon niya, “Chiengʼ moro natho e lwet Saulo. Gima ber monego atim en ni onego atony karingo adhi e piny jo-Filistia. Eka Saulo nowe manya e Israel duto kendo natony e lwete.”
2 Ja David nousi ja läksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka hänen myötänsä olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tykö.
Omiyo Daudi gi ji mia auchiel mane ni kode nowuok modhi ir Akish wuod Maok ma ruodh Gath.
3 Niin David asui Akiksen tykönä Gatissa, hän ja hänen miehensä itsekukin perheinensä: David ja kaksi hänen emäntäänsä, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.
Daudi kod joge nodak Gath ka gin gi Akish. Ngʼato ka ngʼato ne nigi joode, Daudi bende ne nigi monde ariyo: Ahinoam ma nyar Jezreel gi Abigael moa Karmel mane chi Nabal manosetho.
4 Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei hän enää häntä etsinyt.
Kane onyis Saulo ni Daudi oseringo odhi Gath, ne ok ochako omanye.
5 Niin David sanoi Akikselle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siellä; sillä miksi pitäis sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tykönäs?
Eka Daudi nowachone Akish niya, “Ka aseyudo ngʼwono e wangʼi, to miya kamoro e achiel kuom mier matindo manie piny, mondo mi adag kuno. Angʼo momiyo jatichni didag kodi e dala maduongʼ mar ruoth?”
6 Sinä päivänä antoi Akis hänelle Ziklagin. Sentähden on Ziklag Juudan kuningasten vielä tänäpänä.
Kochakore odiechiengʼno Akish nomiye Ziklag, mosebet ka osiko e lwet ruodhi Juda nyaka chil kawuono.
7 Vaan se aika, minkä David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja neljä kuukautta.
Daudi nodak e piny Filistia kuom higa achiel gi dweche angʼwen.
8 Ja David nousi miehinensä ja karkasi Gessurilaisten ja Girsiläisten ja Amalekilaisten maalle; sillä nämät asuivat jo vanhuudesta siinä maassa, kuin Suriin mennään, Egyptin maahan asti.
Koro Daudi gi joge nodhi momonjo jo-Geshur, jo-Girzi, gi jo-Amalek. Kochakore chon jogi nodak e piny mochopo Shur nyaka Misri.
9 Ja kuin David oli kaiken maan lyönyt, ei hän jättänyt yhtäkään miestä eli vaimoa elämään; ja otti heidän lampaansa, härkänsä, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tykö.
E kinde ka kinda mane Daudi omonjo pinjego ne ok oweyo dichwo kata dhako kangima, to noyako rombe, dhok, punde, gi ngamia gi lewni. Eka nodok ir Akish.
10 Ja Akis sanoi: kenenkä päälle te olette karanneet tänäpänä? David vastasi: lounaan päin Juudaa, lounaan päin Jerakmelilaisia ja lounaan päin Keniläisiä.
Kane Akish openje niya, “Tinde ne idhi monjo kanye?” Daudi to ne jawacho niya, “Aa monjo Negev e piny Juda, kata ni Negev mar Jeramel kata ni Negev mar jo-Keni.”
11 Ja ei David jättänyt eläväksi yhtäkään miestä eli vaimoa viedäksensä Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meitä vastaan, sanoen: näin teki David, ja tämä oli hänen tapansa niinkauvan kuin hän asui Philistealaisten maalla.
Ne ok owe dichwo kata dhako kangima mane inyalo kel Gath, nimar noparo e chunye niya, “Ginyalo hulowa kagiwacho ni, ‘Ma e gima Daudi notimo.’” Kendo ma netimne e kinde duto mane odak e piny Filistia.
12 Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, hän on tehnyt itsensä kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sentähden olkaan hän aina minun palveliani.
Akish nogeno Daudi kendo nowacho e chunye owuon niya, “Osebedo tik marach ne ogandane ma jo-Israel, omiyo obiro bedo jatichna nyaka chiengʼ.”
