1 Samuelin 26
1 Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?
Miphabep Ziph a kon in Saul kimupi dingin Gibeah mun ah ahung’un, “David chu Jeshimon nisolama Hakilah mol chunga chu kisel ahi,” ahung tiuve.
2 Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa kolmetuhatta valittua miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.
Hijeh chun Saul in galsat themcheh Israel sepai sangthum akipuiyin David hol ding in Jiph gammang lam ajonsuh tauvin ahi.
3 Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.
Saul chun Jeshimon nisolama Hakilah molchung lamlen pang a David kisel namun’a chun ngahmun akisemin ahi. Ahin David chun Saul in gammang noiyah ahung holle ti ahedoh tan ahi.
4 Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.
Saul chu ahung mong nai ti photoh ding in guhthim in mi asollin ahi.
5 Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut oli; ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner Neerin poika oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna hänen ympärillänsä.
Jankhat David chu Saul umna ngahmun chu kholchil ache in, aven ahileh, Saul, Ner chapa Abner chule a sepai jalamkai chu asung ah alumin, sepaiho chun akollin, akimvellah akigolun un ahi.
6 Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai sanoi: minä menen kanssas.
Chuin David in Hit mipa Ahimelech chule Zeruiah chapa Joab sopipa Abishai jah’a, “Saul ngahmun lailunga khu koipentah in kipedoh’a ei kilhon pi ding ham?” tia adoh a ahile Abishai in. “Keiman nakilhon oi nange,” tin ahin donbut in ahi.
7 Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen päänsä pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.
Hijeh chun David le Abishai chu Saul umna ngahmun sung’ah alut lhon in ana imut pettah’u agatoh lhon in, ngahmun lailung achun Saul alumin, alukhap koma chun atengcha tolla ana kiphut’in, chule Abner le asepaite chu Saul kimvellah ana imuvin ahi.
8 Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes sinun kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden kerran, niin etten minä enään tarvitse kertoa sitä.
Hichun Abishai in David koma o nemtah in, “Tunia hi Pathen in namelma pa nangma khutna napeh doh ahitai, Keiman amahi nivei sut ngai louvin, khatvei seh seh sun ingting leitoh sutbeh tange!” ati.
9 Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa kätensä Herran voideltuun ja on viatoin?
Ahin David in, “Bollou ding ahi, Natha louding ahi. Pakai thaonusa douna-a akhut lama tapou chu koimacha athemmo lou ding aumpoi,” tin ana phoh in ahi.
10 Vielä sanoi David: niin totta kuin Herra elää; jollei Herra lyö häntä, elikkä tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaann ja huku,
“Hingjing Pathen mina kasei ahi, nikhat tengle Pathen in Saul hinjep nem tei nante ahiloule tehthi nante ahiloule gal’a thiding ahi.
11 Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, että minä satuttaisin käteni Herran voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta ja vesimalja, ja käykäämme.
Pathen thaonu khat katha ding chu Pakaiyin ajah nompoi! Ahinlah atengcha le alukhap koma atwipai vang kilah in, chuteng hia kon in dalha hitin cheta hite!” ati.
12 Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä uni heidän päällensä.
Hijeh chun David in tengcha le Saul alu koma twipai chu alan chule amale Abishai chu koimacha hetlou kah’in achemang lhon tai, ajeh chu Pakaiyin Saul mite alhim imut ngoideh sah ahi.
13 Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas vuoren kukkulalle, että iso väli oli heidän välillänsä.
David a ngahmun gallang’u mol’ah akal touvin akiven phah nachan agei lhon in,
14 Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat kuningasta?
Sepai hole Ner chapa Abner jah din, “Abner, kithouvin!” tin ahin samin ahile “Koi nahim?” tin Abner in adonbut in adong in ahi.
15 Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.
David in, “Aphai Abner, nangma milen, nahilou ong? Nanghi pasal nahi hilou ham? Israel lah’a hi nang tobang mimo koi umkha am? Ipi dinga nangman napu lengpa chu phatecha nahon tup lou ham? Ajeh chu mipi lah’a khat hi napu lengpa thatdin hungleh,
16 Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin Herra elää, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keihäs ja vesimalja on, jotka hänen päänsä pohjassa olivat?
Hiche hi phaloubeh ahi! Pakai hingjing mina kasei ahi, nangle, lengpa athisa tobang nahi lhontai, ajeh chu nangman na pakai-pa naventup jou tah lou jeh in na losamtai. Napakai, naleng, Pakai thaonu a tengcha le alulhuna atwipai jong phaten koitup peh tangem?” tin ahin samin ahi.
17 Niin Saul tunsi Davidin äänen ja sanoi: eikö se ole sinun äänes, minun poikani David? David sanoi: minun ääneni se on, herrani kuningas.
Saul in David ogin ahi chu ahen, “Kachapa David chu nahilou haimo?” ahin tin ahile David in adonbutin, “Henge ka pakai le lengpa, Ibola ba nei chanle le ham? Ipi kabolset em? Kathepmona ipi ham?
18 Ja vielä sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sillä mitä minä olen tehnyt ja mitä pahaa on minun kädessäni?
19 Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut Herran edessä, että he tänäpänä ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi Herran perimisessä, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.
Ahin tun ka pakai le ka lengpa nasohpa thusei hi ngaiyin, Pakaiyin kei douna’a natildoh ahi vangleh ka maicham eisan peh hen. Achuti louva mihem tildoh mai mai ahivangleh, ajao tapou Pakaiya konin gaosap changhen. Ajeh chu amahon kain muna konin ei kidal mang un, Hijeh chun Pakai mitetoh kaum khom thei tapoi, chule gamchom mite pathen houtan eitiuve.
20 Niin älköön minun vereni langatko maahan Herran eteen; sillä Israelin kuningas on lähtenyt yhtä kirppua etsimään, niinkuin hän takaa ajelis peltokanaa vuorilla.
Pathen’a konna gamla tah a gamdang mite ho gamsunga kathi ding hitam? Ipijeh a chu Israel lengpa chu uili khat holle a hugn kipatdoh ham? Ipi jeh a kei hi molsang vum'a lhanlha adal bang in eidal jeng ham?” atin ahi.
21 Ja Saul sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tule jälleen poikani David! sillä en minä sinulle enää tee pahaa, että minun sieluni on tänäpänä ollut kallis sinun silmäis edessä: katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja sangen hullusti.
Chuin Saul in, “Keiman kabol khel tai, inlam’ah hung kile tan, kachapa, keiman tukal nasugim taponge, tunin kahinkho hi nei hinghoi peh kit tai. Keima angol tobang chule suh khelna tamtah kana neitai,” tin Saul in ahin donbut’e.
22 David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan keihäs, tulkaan yksi palvelioistas tänne ja ottakaan sen.
David in, “Vo lengpa, Hichea hin na tengcha aume, Khangdong mikhat hinsol inlang hung la hen.
23 Herra maksaa jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskonsa jälkeen; sillä Herra on sinun tänäpänä antanut minun käteeni, vaan en minä tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.
Pakaiyin midih le kitah neiho adungjuijin kipaman apehjin ahi. Tunin jong Pakaiyin nangma chu kei khutna eipehsa ahitan, hijongle keiman Pakai thaonusa lengpa chunga kakhut kalap lou hel ding ahi.
24 Ja katso, niinkuin sinun sielus tänäpänä on paljo pidettävä ollut minun silmäini edessä, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettävä Herran silmäin edessä, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.
Ven tunia keima mitmua nangma hinkho manlu tah kahisah bang chun keima hinkho jong Pakai mitmun manlu tah hijeng henlang, Pakaiyin thoh hahsa kathohna changsea konin eihuhdoh tei teihen,” ati.
25 Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinä, poikani David: sinä teet ja toimitat, sinä taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.
Chuphat in Saul jong chun David jah a, “Kachapa David nunnom in! Nanghin thil tamtah nahin bol ding chule nalolhin tei ding ahi,” ati. Hichun David jong ajotna ding langa akichen, Saul jong akho lama ahung kile kit tan ahi.
