1 Samuelin 25

1 Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui murehtimaan häntä ja hautasi hänen omaan huoneeseensa Ramaan. Mutta David nousi ja meni alas Paranin korpeen.

Samuel duek naah, Israelnawk boih amkhueng o moe, anih to qah o haih: anih loe a ohhaih vangpui Ramah ah aphum o. To naah David loe angthawk moe, Paran praezaek ah caeh tathuk.

2 Ja yksi mies asui Maonissa, jolla myös oli tekemistä Karmelissa, ja se mies oli sangen rikas, ja hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhannen vuohta; ja hän keritsi lampaitansa Karmelissa.

Karmel vangpui ah im katawn, Maon ih kami maeto oh; anih loe angraeng parai moe, maeh sangto hoi tuu sang thumto tawnh; anih loe Karmel ah tuu mui to aah.

3 Ja miehen nimi oli Nabal, ja hänen emäntänsä nimi Abigail; ja se oli toimellinen vaimo ja kaunis kasvoilta, mutta mies oli sangen kova ja paha töissänsä, ja hän oli Kalebin sukua.

Anih loe Nabal, tiah ahmin oh; a zu ih ahmin loe Abigail. Anih ih zu loe thaih kophaih katawn palungha kami ah oh moe, kranghoih parai nongpata ah oh; toe a sava loe Kaleb ih acaeng ah oh, poekset pongah kahoih ai hmuen to sak.

4 Ja kuin David kuuli korvessa Nabalin keritsevän lampaitansa,

Nabal loe tuumui aah, tiah David mah taw hoiah thaih.

5 Lähetti hän kymmenen nuorukaista ja sanoi heille: menkäät Karmeliin, ja kuin te tulette Nabalin tykö, niin tervehtikäät häntä minun puolestani ystävällisesti,

To pongah thendoeng kami hato anih, to tih ai boeh loe Nabal khaeah Karmel vangpui ah caeh oh loe, kai ih ahmin hoiah anih to bansin oh;

6 Ja sanokaat: terve! rauha olkoon sinulle, ja rauha huoneelles, ja kaikille mitä sinulle on, olkoon rauha!

anih khaeah, Na hinglung sawk nasoe; nangmah hoi na imthung takoh boih, nangmah ih kaminawk boih nuiah monghaih om nasoe.

7 Minä olen nyt saanut kuulla, että sinulla on lammasten keritsiät: katso, paimenet jotka sinulla on, olivat meidän tykönämme, ja emme heitä häväisseet, ja ei heiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin he olivat Karmelissa.

Vaihi tuumui na aah, tiah ka panoek; nang ih tuutoep kaminawk kaicae khaeah oh o naah, nihcae to raihaih ka paek o ai; Karmel ah oh o nathung, nihcae ih hmuenmae tidoeh anghmaa ai.

8 Kysy palvelioiltas, he sanovat sinulle. Niin anna siis nuorukaisten löytää armo sinun kasvois edessä, sillä me olemme tulleet hyvään aikaan: anna siis palvelioilles ja pojalles Davidille, mitä sinun kätes löytää!

Na thendoengnawk to dueng ah, nihcae mah na thui o tih hmang. To pongah poihsakhaih atue ah angzo kai ih thendoengnawk nuiah na koehhaih amtueng nasoe; na tamnanawk hoi na capa David hanah na tawnh ih hmuen to paek thoem ah, tiah thui pae oh, tiah a naa.

9 Kuin Davidin palveliat sinne tulivat ja puhuivat kaikki nämät sanat Nabalille Davidin puolesta, niin he vaikenivat.

To ah phak o naah, David mah thuih ih lok baktih toengah, David ih kaminawk mah Nabal khaeah thuih pae o moe, a zing o.

10 Mutta Nabal vastasi Davidin palvelioita ja sanoi: kuka on David? ja kuka on Isain poika? Nyt on monta palveliaa, jotka jättävät isäntänsä.

Nabal mah David ih tamnanawk khaeah, David loe mi aa? Jesse capa loe mi aa? Vai tahang loe angmacae ih angraeng khae hoi loklam amkhraeng tamna paroeai oh o.

11 Pitääkö minun ottaman leipäni, veteni ja teuraani, jonka minä keritsiöilleni olen teurastanut, ja antaman miehille, joita en minä tiedä, kusta he tulleet ovat?

Kawbangmaw kaimah ih tuumui aat kaminawk hanah ka boh pae ih moi, takaw hoi tui to ka lak moe, naa hoiah angzo kami maw, tiah ka panoek ai ih kami to ka paek thai tih? tiah a naa.

12 Niin Davidin palveliat palasivat tiellensä, ja tultuansa taas Davidin tykö sanoivat he hänelle kaikki nämät sanat.

To naah David ih kaminawk loe angqoi o moe, amlaem o let, nihcae mah to tiah thuih ih loknawk boih to thuih pae o.

13 Niin sanoi David miehillensä: vyöttäkään kukin miekkansa vyöllensä. Niin vyötti jokainen miekkansa vyöllensä, ja David vyötti myös miekkansa vyöllensä; ja läksi Davidin kanssa liki neljäsataa miestä, mutta kaksisataa jäi kaluin tykö.

David mah angmah ih thendoengnawk khaeah, Sumsen to sin oh, tiah a naa. To pongah nihcae loe sumsen to sin o boih, David doeh angmah ih sumsen to angnaeng toeng; David hoi nawnto caeh kaminawk loe cumvai palito oh o, kami cumvai hnettonawk mah hmuenmae to toep o.

14 Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin emännälle, sanoen: katso, David on lähettänyt sanansaattajat korvesta siunaamaan isäntäämme, mutta hän tiuskui heitä.

Toe thendoeng maeto mah Nabal ih zu Abigail khaeah, Khenah, David mah praezaek hoiah ka angraeng bansin hanah angmah ih laicaehnawk to patoeh, toe anih mah to laicaehnawk to zoeh.

15 Ja ne miehet olivat meille aivan hyvät ja ei meitä pahoin puhutelleet, ja ei meiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin me vaelsimme heidän tykönänsä kedolla ollessamme.

To laicaehnawk loe kaicae khaeah paroeai hoih o; kaicae han nganbawh kana paek ai; taw ah nihcae khae ka oh o nathung, tih hmuen doeh anghmaa ai.

16 Mutta he ovat olleet meidän turvamme yötä ja päivää, niinkauvan kuin me kaitsimme lampaitamme heidän tykönänsä.

Aqum athun nihcae khaeah tuu toep hoi ka oh o naah, nihcae loe kaicae han sipae baktiah oh o.

17 Niin ajattele nyt ja katso mitäs teet; sillä pahuutta on totisesti tarjona meidän isännällemme ja kaikelle hänen huoneellensa, vaan hän on tyly mies, jota ei yksikään tohdi puhutella.

To pongah vaihi timaw sak nahaeloe hoi tih, tiah poek ah; ka angraeng hoi anih ih imthung takohnawk loe amro boih han ih ni oh sut boeh. Anih loe kasae kami ah oh pongah, mi mah doeh anih khaeah lokthui thai mak ai, tiah a naa.

18 Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leipää, ja kaksi leiliä viinaa, ja viisi keitettyä lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata rusinarypälettä, ja kaksisataa rypälettä fikunia, ja pani aasein päälle,

Abigail loe karangah caeh moe, takaw cumvai hnetto, misurtui pailang hnetto, thongh tangcae tuu pangato ih moi, haek ih kamtong takho pangato, misurthaih kazaek takho cumvai hnetto lak moe, thaiduet thaih hoi sak ih takaw cumvai hnetto, hrang a phawhsak.

19 Ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, katso, minä tulen perässänne. Ja ei hän miehellensä Nabalille sitä ilmoittanut.

To pacoengah a tamnanawk khaeah, Khenah, ka hmabang ah caeh oh; nangcae hnukah kang zoh han, tiah a naa. Toe to kawng to a sava Nabal khaeah thui pae ai.

20 Ja kuin hän ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hänen väkensä tulivat vuorilta alas häntä vastaan; ja hän kohtasi heitä.

Hrang angthueng moe, mae taeng ih tahawt thungah phak naah, David hoi anih ih kaminawk loe anih khaeah caeh o tathuk moe, nihcae hoi anghnuk o.

21 Mutta David oli sanonut: minä olen turhaan tallella pitänyt kaikki, mitä hänellä oli korvessa, ja ei ole mitään puuttunut kaikista mitä hänellä oli; ja hän kostaa minun hyvät työni pahalla.

David mah, Hae kami ih hmuen maeto doeh anghmat han ai ah, anih ih hmuenmaenawk to taw ah azom ah ni ka toep o; ka sak o ih kahoih hmuen to kasae hmuen hoiah ang pathok.

22 Jumala tehköön näitä Davidin vihamiehille ja vielä suurempia, jos minä jätän hänelle huomeneksi kaikista, mitä hänellä on, jonkun, joka vetensä seinään heittää.

Khawnbangah, Nabal angmah hoi anih ih imthung takoh thung ih kami maeto loih nahaeloe, Sithaw mah David ih misa nuiah koeh baktiah sah nasoe, kanung parai ah doeh sah nasoe, tiah a naa.

23 Mutta kuin Abigail näki Davidin, kiiruhti hän ja astui nopiasti alas aasin päältä, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsensä maahan,

Abigail mah David to hnuk naah, hrang nui hoi karangah anghum tathuk moe, anih hmaa ah long ah akuep,

24 Ja lankesi hänen jalkainsa juureen ja sanoi: Ah herrani, minun olkoon tämä paha teko! ja anna piikas puhua korvais kuullen, ja kuule piikas sanaa:

a khokkung ah tabok pae moe, Ka angraeng, ka nuiah khue, hae zaehaih hae ka nuiah khue om nasoe; tahmenhaih hoiah na tamna hae na hmaa ah lokthuisak raeh; na tamna ih lok hae tahngai raeh.

25 Älkään minun herrani asettako sydäntänsä tätä tylyä miestä Nabalia vastaan; sillä niinkuin hänen nimensä kuuluu, niin on hän: Nabal on hänen nimensä, tyhmyys on hänen kanssansa; mutta minä sinun piikas en ole nähnyt herrani palvelioita, jotka sinä olit lähettänyt.

Kami kahoih ai, Nabal to ka angraeng nang mah tiah doeh poek khing hmah; angmah ih ahmin baktiah ni tuinuen doeh oh; anih ih ahmin loe, Nabal; anih loe kamthu tuinuen ni a tawnh; toe na tamna kai loe ka angraeng nang mah patoeh ih, thendoengnawk to ka hnu ai.

26 Mutta nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinun sielus elää, niin Herra on sinun estänyt, ettet verta vuodattanut eikä sinun kätes vapahtanut sinua. Mutta nyt olkoon sinun vihamiehes niin kuin Nabal ja kaikki jotka herralleni pahaa suovat.

Ka angraeng nang mah vaihi kami ih athii palong han ai ah, na ban hoi athii longsak han ai ah, Angraeng mah pakaa nasoe; Angraeng loe hing moe, nang doeh na hing baktih toengah, na misanawk hoi na hinghaih pakrong kaminawk loe, Nabal baktiah om o nasoe.

27 Tämä on se siunaus, jonka sinun piikas minun herralleni tuonut on, annettaa palvelioille, jotka herrani kanssa vaeltavat.

Na tamna kai mah ka angraeng nang hanah kang sin ih hae tangqum hae, ka angraeng hnukbang kaminawk khaeah na paek pae nasoe.

28 Anna piialles tämä rikos anteeksi. Sillä Herra tosin tekee minun herralleni vahvan huoneen; sillä koska minun herrani sotii Herran sotia, niin ei yhtäkään pahuutta ole löydetty sinun tyköäs kaikkena sinun elinaikanas.

Na tamna nongpata zaehaih to tahmen raeh; ka angraeng loe Angraeng ih misa ni tuk moe, ka angraeng loe a hing thung sakpazaehaih om ai, to pongah Angraeng mah ka angraeng hanah kacak im to sah pae tih.

29 Jos joku ihminen asettaa itsensä vainoomaan sinua ja väijyy sinun sielus jälkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu eläväin kimppuun Herran sinun Jumalas tykönä; mutta sinun vihollistes sielu pitää lingottaman lingolla.

Kami mah na hinghaih lak hanah angthawk moe, patom cadoeh, ka angraeng hinghaih to Angraeng Sithaw mah pop parai khosakhoihaih ah omsak tih, toe na misanawk hinghaih loe ngazai hoi zai ih lawkthluem baktiah ni om o tih.

30 Ja kuin Herra minun herralleni kaikki nämät hyvät tekevä on, niinkuin hän sinulle sanonut on, ja käskee sinun olla Israelin ruhtinaan;

Angraeng mah ka angraeng nuiah sak hanah thuih ih lok baktih toengah, anih khaeah kahoih hmuen to sak moe, anih to Israel kaminawk zaehoikung ah suek naah,

31 Niin ei pidä se oleman sinulle minun herralleni lankeemiseksi ja mielen pahennukseksi, ettet vuodattanut verta ilman syytä ja auttanut itse sinuas; ja Herra on hyvää tekevä minun herralleni, ja sinä muistat piikaas.

ka angraeng mah kami to hum moe, hae hmuen kawng pongah lu lak naah, ka angraeng nuiah palungsethaih hoi kasae thuihaih om hmah nasoe. Angraeng mah ka angraeng nuiah kahoih hmuen sak naah, na tamna kai hae pahnet hmah, tiah a naa.

32 Silloin sanoi David Abigailille: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka sinun tänäpänä on lähettänyt minua vastaan.

David mah Abigail khaeah, Vaihniah kai tongh hanah nang patoehkung, Israel Angraeng Sithaw loe, tahamhoihaih om nasoe.

33 Ja siunattu olkoon sinun toimellinen puhees, ja siunattu olet sinä, joka minun tänäpänä estit verta vuodattamasta ja kostamasta omalla kädelläni.

Na thuih ih kahoih lok pongah, vaihniah kami hum han caeh han ai ah pakaakung, ka ban hoi lu lak han ai ah paka kami, nang doeh tahamhoihaih om nasoe.

34 Totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää, se joka minun on tänäpänä estänyt sinulle pahaa tekemästä, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille jäänyt huomeneksi yhtäkään seinään vetensä heittävää.

Nang pacaekthlaek han ai ah pakaakung, Israel Angraeng Sithaw loe hing baktih toengah, kai tongh hanah karangah nang zo ai nahaeloe, khawnbang khodai naah Nabal ih kami maeto doeh loih mak ai, tiah a naa.

35 Niin otti David hänen kädestänsä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: mene rauhassa sinun huoneeses, ja katso, minä kuulin sinun äänes ja otin sinun hyväksi.

To naah anih mah sin pae ih hmuennawk boih to David mah talawk pae moe, lunghoihta hoiah na im ah amlaem lai ah; na lok to ka tahngai moe, na mikhmai doeh ka khet boeh, tiah a naa.

36 Kuin Abigail tuli Nabalin tykö, katso, niin hänellä oli huoneessansa pito, niinkuin kuninkaallinen pito, ja Nabalin sydän oli iloinen, sillä hän oli juuri kovin juovuksissa; mutta ei hän sanonut hänelle vähää eli paljoa huomeneen asti.

Abigail loe Nabal khaeah caeh; anih loe siangpahrang mah sak ih poih baktiah poih to a sak; anih loe paroeai poeknawm moe, mu to paqui pongah, khawnbang khodai khoek to, Abigail mah a sava khaeah tidoeh thui pae ai.

37 Mutta huomeneltain, kuin Nabal oli viinasta kaljennut, sanoi hänen emäntänsä hänelle kaikki nämät; niin hänen sydämensä kuoli hänessä, että hän tuli niinkuin kivi.

Khawnbang mu paquih cai naah, a zu mah Nabal khaeah kangcoeng hmuen kawng to thuih pae; to naah anih ih palung to angtawt ai anghak ving boeh pongah, thlung baktiah angcoeng ving.

38 Ja kymmenen päivän perästä löi Herra Nabalin, että hän kuoli.

Ni hato oh pacoengah, Angraeng mah Nabal to boh moe, a duek.

39 Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi hän: kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut häväistykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pahasta, ja Herra on kääntänyt Nabalin pahuuden hänen päänsä päälle. Ja David lähetti ja antoi puhutella Abigailia, ottaaksensa häntä emännäksensä.

Nabal duek boeh, tiah David mah thaih naah, Kai patoek kami Nabal nuiah ban ang phok pae moe, kahoih ai hmuen sak han ai ah, ka ban ang patawnh pae pongah, Angraeng loe tahamhoihaih om nasoe; Nabal mah sak ih zaehaih loe angmah lu nuiah krak boeh, tiah thuih. To naah David mah kami to patoeh moe, Abigail to zu ah lak hanah duengsak.

40 Ja kuin Davidin palveliat tulivat Abigailin tykö Karmeliin, puhuttelivat he häntä ja sanoivat: David lähetti meitä sinun tykös, että hän ottais sinun emännäksensä.

A tamnanawk loe Karmel ah caeh o moe, anih khaeah, David mah nang hae a zu ah oh hanah ang laksak, tiah a naa o.

41 Hän nousi ja lankesi maahan kasvoillensa, sanoen: katso, tässä on sinun piikas palvelemaan ja pesemään herrani palveliain jalkoja.

To naah anih mah angthawk moe, a mikhmai to long ah akuep tathuk pacoengah, Khenah, kai loe ka angraeng tamnanawk ih khok pasae tamna nongpata ah om nasoe, tiah a naa.

42 Ja Abigail kiiruhti itsensä, ja valmisti hänensä, ja ajoi aasilla, ja otti viisi piikaansa kanssansa, jotka kävivät hänen jälissänsä; ja hän seurasi Davidin sanansaattajia ja tuli hänen emännäksensä.

Abigail loe karangah laa hrang nuiah angthueng, a taengah kaom nongpata pangato mah anih to caeh o haih; David ih laicaehnawk hnukah caeh moe, anih ih zu ah oh.

43 David otti myös Ahinoamin Jisreelistä; ja olivat ne molemmat hänen emäntänsä.

David loe Jezreel vangpui ih Ahinoam doeh zu ah lak; to tiah nihnik loe anih ih zu ah oh hoi hmaek.

44 Mutta Saul antoi tyttärensä Mikalin, Davidin emännän, Phaltille Laiksen pojalle Gallimista.

Toe Saul mah David han paek ih a canu Mikal loe, Galim ih kami Laish capa Patiel hanah paek pae ving.