1 Samuelin 23

1 Ja Davidille ilmoitettiin, sanoen: katso, Philistealaiset sotivat Kegilaa vastaan ja ryöstävät heidän riihensä.

Then they told David, saying, Behold, the Philistines are fighting against Ke'ilah, and they are plundering the threshing-floors.

2 Niin David kysyi Herralta ja sanoi: pitääkö minun menemän ja lyömän näitä Philistealaisia? Ja Herra sanoi Davidille: mene, lyö Philistealaiset ja vapahda Kegila.

Thereupon David asked counsel of the Lord, saying, Shall I go and smite among these Philistines? And the Lord said unto David, Go and smite among the Philistines, and deliver Ke'ilah.

3 Ja Davidin miehet sanoivat hänelle: katso, me pelkäämme täällä Juudassa, ja menemme vielä Kegilaan Philistealaisten sotajoukon tykö.

And David's men said unto him, Behold, here in Judah are we afraid: how much more then if we should go to Ke'ilah against the battle-arrays of the Philistines?

4 Niin David taas kysyi Herralta, ja Herra vastasi häntä ja sanoi: nouse ja mene alas Kegilaan; sillä minä annan Philistealaiset sinun käsiis.

Then David asked yet again counsel of the Lord. And the Lord answered him and said, Arise, Go down to Ke'ilah; for I [will] deliver the Philistines into thy hand.

5 Niin David meni ja hänen miehensä Kegilaan, ja soti Philistealaisia vastaan, ja ajoi heidän karjansa pois, ja tappoi heitä suurella tapolla; ja niin David vapahti Kegilan asuvaiset.

So David and his men went to Ke'ilah; and he fought with the Philistines, and lead away their cattle, and smote among them a great slaughter. So David delivered the inhabitants of Ke'ilah.

6 Mutta kuin Abjatar Ahimelekin poika pakeni Davidin tykö Kegilaan, vei hän sinne myötänsä päällisvaatteen.

And it came to pass, when Ebyathar the son of Achimelech, fled over to David, to Ke'ilah, that the ephod came down with him.

7 Niin sanottiin Saulille Davidin tulleeksi Kegilaan; ja Saul sanoi: Jumala on antanut hänen minun käsiini, että hän on salvattu, nyt hän on tullut kaupunkiin, joka on varustettu porteilla ja teljillä.

And it was told to Saul that David was come to Ke'ilah. And Saul said, God hath delivered him into my hand; for he is shut in, by entering into a town that hath gates and bars.

8 Ja Saul kuulutti kaiken kansan sotaan Kegilaan, piirittämään Davidia miehinensä.

And Saul called all the people together to war, to go down to Ke'ilah, to besiege David and his men.

9 Kuin David ymmärsi Saulin aikovan pahaa hänellensä, sanoi hän papille Abjatarille: ota päällisvaate.

And David understood that Saul secretly devised mischief against him; and he said to Ebyathar the priest, Bring hither the ephod.

10 Ja David sanoi: Herra Israelin Jumala! sinun palvelias on tosin kuullut Saulin aikovan tulla Kegilaan, hävittämään minun tähteni kaupunkia;

Then said David, O Lord, God of Israel, thy servant hath heard for certain that Saul seeketh to come to Ke'ilah, to destroy the city for my sake.

11 Antanevatko Kegilan asuvaiset minun hänen käsiinsä? ja tulleeko Saul tänne niinkuin palvelias on kuullut? Herra Israelin Jumala, ilmoita se palvelialles! Ja Herra sanoi: hän tulee alas.

Will the men of Ke'ilah surrender me into his hand? will Saul come down as thy servant hath heard? O Lord, God of Israel, I beseech thee, tell thy servant. And the Lord said, He will come down.

12 Ja David sanoi: antanevatko Kegilan asuvaiset minun ja minun väkeni Saulin käsiin? Herra sanoi: antavat.

Then said David, Will the men of Ke'ilah surrender me and my men into the hand of Saul! And the Lord said, They will surrender.

13 Niin David nousi miehinensä, joita oli liki kuusisataa miestä, ja läksivät Kegilasta ja vaelsivat sinne mihinkä he vaaeltaa taisivat. Koska Saulille sanottiin Davidin paenneen Kegilasta, lakkasi hän sinne menemästä.

Then arose David and his men, about six hundred men, and departed out of Ke'ilah, and wandered about whithersoever they could go. And when it was told to Saul that David was escaped from Ke'ilah, he forbore to go forth.

14 Ja David pysyi korvessa linnoissa, viipyi myös Siphin korven vuorella. Ja Saul etsi häntä joka aika, mutta ei Jumala antanut häntä hänen käsiinsä.

And David remained in the wilderness in strong-holds, and abode on the mountain in the wilderness of Ziph. And Saul sought him all the time, but God delivered him not into his hand.

15 Ja David näki Saulin lähteneeksi etsimään hänen henkensä perään, vaan David pysyi Siphin korvessa, yhdessä metsässä.

And David saw that Saul was gone forth to seek his life: and David was in the wilderness of Ziph in the forest.

16 Niin Jonatan Saulin poika nousi ja meni Davidin tykö metsään, ja vahvisti hänen kätensä Jumalassa,

And Jonathan, the son of Saul, arose and went to David into the forest, and strengthened his hand in God.

17 Ja sanoi hänelle: älä pelkää, sillä ei minun isäni Saulin käsi löydä sinua, ja sinä tule Israelin kuninkaaksi, ja minä olen likin sinua; ja sen myös Saul minun isäni kyllä tietää.

And he said unto him, Fear not; for the hand of Saul my father will not find thee; and thou wilt be king over Israel, and I will be next unto thee; and also Saul my father knoweth this.

18 Ja he molemmat tekivät liiton keskenänsä Herran edessä; ja David pysyi metsässä, mutta Jonatan palasi kotiansa.

And they made, both of them, a covenant before the Lord: and David remained in the forest; but Jonathan went to his house.

19 Mutta Siphiläiset menivät ylös Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole kätketty meidän tykönämme linnoissa metsässä, Hakilan kukkulalla, liki korpea oikialla puolella?

Then came up the Ziphites unto Saul to Gib'ah, saying, Behold, David is hiding himself with us in the strong-holds in the forest, on the hill of Chachilah, which is on the right of the desert.

20 Niin tule nyt kuningas kiiruusti alas kaiken sydämes himon jälkeen: ja me annamme hänen kuninkaan käsiin.

And now in accordance with all the longing of thy soul, O king, to come down, come down; and our part shall be to surrender him into the king's hand.

21 Ja Saul sanoi: olkaat te siunatut Herrassa, että te armahditte minun päälleni.

And Saul said, Blessed be ye of the Lord; for ye have pity on me.

22 Menkäät siis ja tutkikaat paremmin, että te saisitte tietää ja nähdä sen paikan, jossa hänen jalkansa ovat, ja kuka hänen siellä on nähnyt; sillä minulle on hän sanottu sangen kavalaksi.

Go, I pray you, make yet more preparations, and remark and see his place where his foot may be, who hath seen him there; for I am told that he dealeth with great subtilty.

23 Tutkistelkaat ja vaotkaat kaikki salaiset paikat, joihin hän lymyttää itsensä, ja tulkaat jälleen minun tyköni, kuin saatte vahvan tiedon; niin minä menen teidän kanssanne. Jos hän tällä maalla on, niin minä hänen etsin kaikkein tuhanten seasta Juudassa.

See therefore, and remark every one of all the lurking-places where he usually hideth himself, and come ye again to me with the certainty, and I will go with you; and it shall come to pass, if he be in the land, that I will search him out throughout all the thousands of Judah.

24 Ja he nousivat ja menivät Siphiin Saulin edellä. Mutta David ja hänen miehensä olivat Maonin korvessa, oikialla puolella korpea, kedolla.

And they arose, and went to Ziph before Saul; but David and his men were in the wilderness of Ma'on, in the plain on the right of the desert.

25 Kuin Saul matkusti sinne väkinensä etsimään häntä, ja se ilmoitettiin Davidille, meni hän kukkulalta alas, ja oli Maonin korvessa. Ja kuin Saul sen kuuli, ajoi hän Davidia takaa Maonin korvessa.

And Saul and his men went to make a search. And they told it to David: wherefore he came down to the rock, and abode in the wilderness of Ma'on. And when Saul heard this, he pursued after David into the wilderness of Ma'on.

26 Ja Saul meni yhdeltä puolelta vuorta, ja David väkinensä toiselta puolelta vuorta. Ja koska David riensi pakenemaan Saulin edestä, piiritti Saul väkinensä Davidin ja hänen väkensä, ottaaksensa heitä kiinni.

And Saul went on this side of the mountain, and David and his men on that side of the mountain; and David made haste to get away from before Saul; and Saul and his men were compassing David and his men to seize them.

27 Mutta sanansaattaja tuli Saulin tykö ja sanoi: kiiruhda sinuas ja tule nopiasti; sillä Philistealaiset ovat maalle tulleet.

But a messenger came unto Saul, saying, Haste thee, and come; for the Philistines have invaded the land.

28 Nin Saul palasi ajamasta Davidia takaa ja meni Philistealaisia vastaan; sentähden kutsutaan se paikka SelaMahelkot.

Wherefore Saul returned from pursuing after David, and went against the Philistines: therefore they called that place Sela-hammachlekoth.

29 Ja David meni sieltä ylös ja asui EnGedin linnoissa.

And David went up from there, and dwelt in strong-holds of 'En-gedi.