1 Samuelin 2
1 Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni on ylennetty Herrassa. Minun suuni on leviältä auvennut minun vihollisteni ylitse; sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.
Ⱨannaⱨ dua ⱪilip mundaⱪ dedi: — «Mening ⱪǝlbim Pǝrwǝrdigar bilǝn yayraydu, Mening münggüzüm Pǝrwǝrdigar bilǝn egiz kɵtürüldi; Aƣzim düxmǝnlirimning aldida tǝntǝniliktǝ eqildi; Qünki Sening nijatingdin xadlinimǝn.
2 Ei kenkään niin pyhä ole kuin Herra; sillä ei yksikään ole paitsi sinua, ja ei yhtään kalliota ole niinkuin meidän Jumalamme.
Pǝrwǝrdigardǝk muⱪǝddǝs bolƣuqi yoⱪtur; Qünki Sǝndin baxⱪa ⱨeq kim yoⱪ, Hudayimizdǝk ⱨeq uyultax yoⱪtur.
3 Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidän suustanne se vanha; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyä.
I insanlar, kibirlik sɵzliringlarni kɵpǝytiwǝrmǝnglar, Yoƣan gǝplǝrni aƣzinglardin qiⱪarmanglar; Qünki Pǝrwǝrdigar bilim-ⱨidayǝtkǝ igǝ Hudadur. Insanlarning ǝmǝlliri Uning tǝripidin tarazida tartilidu.
4 Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevyydellä vyötetyt.
Palwanlarning oⱪ-yaliri sundurildi; Lekin putlixip yiⱪilƣanlarning beli bolsa ⱪudrǝt bilǝn baƣlandi.
5 Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensä myyneet leivän edestä, jotka nälkää kärsivät, ei silleen isoa, siihen asti että hedelmätöin seitsemän synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.
Ⱪorsiⱪi toⱪ bolƣanlar nan tepix üqün ɵzini yallanmiliⱪⱪa bǝrdi; Lekin aq ⱪalƣanlar ⱨazir aq ⱪalmidi; Ⱨǝtta tuƣmas ayal yǝttini tuƣidu; Lekin kɵp baliliⱪ bolƣan solixip ketidu.
Pǝrwǝrdigar ⱨǝm ɵltüridu, ⱨǝm ⱨayat beridu; U adǝmni tǝⱨtisaraƣa qüxüridu, u yǝrdin yǝnǝ turƣuzidu; (Sheol h7585)
7 Herra tekee köyhäksi ja rikkaaksi, hän alentaa ja ylentää.
Pǝrwǝrdigar adǝmni ⱨǝm namrat ⱪiliwetidu, ⱨǝm bay ⱪilidu; U kixini ⱨǝm pǝs ⱪilidu, ⱨǝm egiz kɵtüridu.
8 Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset ovat Herran, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.
U ɵzi miskinni topidin ⱪopuridu, Ⱪiƣliⱪtin yoⱪsulni kɵtüridu; Ularni esilzadilǝr arisida tǝng olturƣuzidu; Ularni xan-xǝrǝplik tǝhtigǝ miras ⱪilduridu; Qünki yǝrning tüwrükliri Pǝrwǝrdigarningkidur; U Ɵzi dunyani ularning üstigǝ salƣanidi.
9 Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.
Ɵz muⱪǝddǝs bǝndilirining putlirini U mǝzmut ⱪilidu; Əmma rǝzillǝr bolsa, ⱪarangƣuda xük ⱪilinidu; Qünki ⱨeqkim ɵz ⱪudriti bilǝn nusrǝt tapmaydu.
10 Ne, jotka riitelevät Herran kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee taivaassa heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret, ja antaa kuninkaallensa väkevyyden, ja ylentää voideltunsa sarven.
Pǝrwǝrdigar bilǝn ⱪarxilaxⱪanlar parǝ-parǝ ⱪiliwetilidu; U Ɵzi asmanlardin ularƣa ⱪarxi güldürlǝydu. Pǝrwǝrdigar yǝr yüzining qǝtlirigiqǝ ⱨɵküm qiⱪiridu; U Ɵzi tikligǝn padixaⱨⱪa ⱪudrǝt beridu, U Ɵzi mǝsiⱨliginining münggüzini egiz kɵtüridu!».
11 Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli Herraa papin Elin edessä.
Əlkanaⱨ bolsa Ramaⱨdiki ɵz ɵyigǝ yenip bardi. Bala bolsa ǝlining ⱪexida Pǝrwǝrdigarƣa hizmǝt ⱪilip ⱪaldi.
12 Mutta Elin pojat olivat ilkiät ja ei totelleet Herraa,
Əmma Əlining oƣulliri intayin yaman kixilǝrdin bolup, Pǝrwǝrdigarni tonumaytti.
13 Eikä myös pappein oikeutta kansan edessä: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kädessä,
Kaⱨinlarning hǝlⱪlǝrgǝ mundaⱪ aditi bolƣan: — Birsi ⱪurbanliⱪ ⱪilip, gɵx ⱪaynap pixiwatⱪanda kaⱨinning hizmǝtkari kelip üq tilliⱪ qanggakni ⱪolida tutup
14 Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mitä hän veti ylös hangolla, sen pappi otti siitä; ja niin tekivät he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.
dax, ⱪazan, dangⱪan yaki korining iqigǝ sanjip, qanggakⱪa nemǝ elinƣan bolsa kaⱨin xuni ɵzigǝ alatti. Ularning Xiloⱨƣa [ⱪurbanliⱪ ⱪilƣili] kǝlgǝn ⱨǝmmǝ Israillarƣa xundaⱪ aditi bolƣan.
15 Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillä ei hän ota keitettyä lihaa sinulta vaan uutta.
Xundaⱪla ⱨǝtta yaƣni kɵydürmǝstǝ kaⱨinning hizmǝtkari kelip ⱪurbanliⱪ ⱪiliwatⱪan adǝmgǝ: — Kaⱨinƣa kawap üqün gɵx bǝrgin, qünki u sǝndin ⱪaynap pixⱪan gɵx ⱪobul ⱪilmaydu, bǝlki ham gɵx lazim, dǝytti.
16 Kuin joku sanoi hänelle: polttakaat lihavuus tänäpänä niinkuin pitää, ota sitte sinulles, mitä sydämes himoitsee. Niin sanoi hän hänelle: nyt pitää sinun antaman, jolles anna, niin minä otan väkisin.
Əgǝr ⱪurbanliⱪ ⱪilƣuqi uningƣa: — Awwal yeƣi kɵydürülüp bolsun, andin nemini halisang xuni alƣin, desǝ, u: — Bolmaydu, manga dǝrⱨal bǝr! Bolmisa mǝjburiy alimǝn, dǝytti;
17 Ja sentähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä; sillä kansa katsoi Herran ruokauhrin ylön.
Xundaⱪ ⱪilip bu ikki yaxning gunaⱨi Pǝrwǝrdigarning aldida tolimu eƣir bolƣanidi; qünki uning sǝwǝbidin hǝⱪ Pǝrwǝrdigarƣa atiƣan ⱪurbanliⱪlar kɵzgǝ ilinmaywatatti.
18 Mutta Samuel palveli Herran edessä, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella päällisvaatteella.
Əmma Samuil narǝsidǝ bala bolup kanaptin toⱪulƣan bir ǝfodni kiyip Pǝrwǝrdigarning aldida hizmǝt ⱪilatti.
19 Ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle vähän hameen, ja vei sen hänelle joka vuosi, kuin hän meni ylös miehensä kanssa uhraamaan vuosiuhria.
Buningdin baxⱪa uning anisi ⱨǝr yilda uningƣa bir kiqik ton tikip, ⱨǝr yilliⱪ ⱪurbanliⱪni ⱪilƣili eri bilǝn barƣanda alƣaq kelǝtti.
20 Ja Eli siunasi Elkanan ja hänen emäntänsä ja sanoi: Herra antakoon sinulle siemenen tästä vaimosta sen rukouksen tähden, jonka hän on rukoillut Herralta; ja he menivät siallensa.
Əli Əlkanaⱨ wǝ ayaliƣa bǝht tilǝp dua ⱪilip: — «Ayalingning Pǝrwǝrdigarƣa beƣixliƣinining orniƣa sanga uningdin baxⱪa nǝsil bǝrgǝy, dedi. Andin bu ikkisi ɵz ɵyigǝ yandi.
21 Ja Herra oppi Hannaa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tytärtä; ja nuorukainen Samuel kasvoi Herran edessä.
Xuning bilǝn Pǝrwǝrdigar Ⱨannaⱨni yoⱪlap bǝrikǝtlǝp, u ⱨamilidar bolup jǝmiy üq oƣul wǝ ikki ⱪiz tuƣdi. Kiqik Samuil bolsa Pǝrwǝrdigarning aldida turup ɵsüwatatti.
22 Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille ja että he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella,
Əli bǝk ⱪerip kǝtkǝnidi. U oƣullirining pütkül Israilƣa ⱨǝmmǝ ⱪilƣanlirini anglidi ⱨǝm jamaǝt qedirining ixikidǝ hizmǝt ⱪilidiƣan ayallar bilǝn yatⱪininimu anglidi.
23 Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillä minä kuulen teidän pahoja tekojanne kaikelta tältä kansalta.
U ularƣa: — Silǝr nemǝ üqün xundaⱪ ixlarni ⱪilisilǝr? Qünki bu hǝlⱪning ⱨǝmmisidin silǝrning yamanliⱪinglarni anglawatimǝn, dedi.
24 Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvä sanoma, jonka minä kuulen, että te saatatte Herran kansan syntiä tekemään.
Bolmaydu, i oƣullirim! Mǝn angliƣan bu hǝwǝr yahxi ǝmǝs, Pǝrwǝrdigarning hǝlⱪini azdurupsilǝr.
25 Jos joku rikkoo ihmistä vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka sen edestä rukoilee? Ja ei he kuulleet Isänsä ääntä, sentähden Herra tahtoi heidät tappaa.
Əgǝr bir adǝm yǝnǝ bir adǝmgǝ gunaⱨ ⱪilsa, baxⱪa birsi uning üqün Hudadin rǝⱨim sorisa bolidu; lekin ǝgǝr birsi Pǝrwǝrdigarƣa gunaⱨ ⱪilsa, kim uning gunaⱨini tiliyǝlǝydu? — dedi. Lekin ular atisining sɵzigǝ ⱪulaⱪ salmidi; qünki Pǝrwǝrdigar ularni ɵltürüxni niyǝt ⱪilƣanidi.
26 Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekä Herran että ihmisten edessä.
Əmma Samuil degǝn bala ɵsüwatatti, Pǝrwǝrdigar ⱨǝm adǝmlǝrning aldida iltipat tapⱪanidi.
27 Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: enkö minä ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isäs huoneelle, kuin he vielä olivat Egyptissä Pharaon huoneessa?
Hudaning bir adimi Əlining yeniƣa kelip mundaⱪ dedi: — Pǝrwǝrdigar xundaⱪ dǝydu: «Misirda, Pirǝwnningkidǝ turƣanda Ɵzümni atangning jǝmǝtigǝ oquⱪ ayan ⱪilmidimmu?
28 Ja minä valitsin hänen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytyttämään suitsutusta, ja kantamaan päällisvaatetta minun edessäni: ja minä olen antanut sinun isäs huoneelle kaikki Israelin lasten tulet.
Mǝn uni kaⱨinim bolux, Ɵz ⱪurbangaⱨimda ⱪurbanliⱪ ⱪilix, huxbuy yeⱪix wǝ Mening aldimda ǝfod tonini keyip hizmǝt ⱪilixⱪa Israilning ⱨǝmmǝ ⱪǝbililiridin tallimiƣanidimmu? Xuningdǝk Mǝn Israilning otta kɵydüridiƣan ⱨǝmmǝ ⱪurbanliⱪlirini atangƣa tapxurup tǝⱪdim ⱪilƣan ǝmǝsmu?
29 Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teitänne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?
Nemixⱪa Mǝn buyruƣan, turalƣu jayimdiki ⱪurbanliⱪim bilǝn axliⱪ ⱨǝdiyǝlǝrni dǝpsǝndǝ ⱪilisilǝr? Nemixⱪa hǝlⱪim Israillar kǝltürgǝn ⱨǝmmǝ ⱨǝdiyǝlǝrning esilidin ɵzliringlarni sǝmritip, ɵz oƣulliringlarning ⱨɵrmitini Meningkidin üstün ⱪilisǝn?»
30 Sentähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön.
Uning üqün Israilning Hudasi Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: «Mǝn dǝrⱨǝⱪiⱪǝt sening wǝ atangning jǝmǝtidikilǝr Mening aldimda hizmitimdǝ mǝnggü mangidu, dǝp eytⱪanidim; lekin ǝmdi Mǝn Pǝrwǝrdigar xuni dǝymǝnki, bu ix ⱨazir Mǝndin neri bolsun! Meni ⱨɵrmǝt ⱪilƣanlarni Mǝn ⱨɵrmǝt ⱪilimǝn, lekin Meni kǝmsitkǝnlǝr pǝs ⱪarilidu.
31 Katso, se aika tulee, että minä murran sinun käsivartes ja sinun isäs huoneen käsivarren, ettei yksikään vanha pidä sinun huoneessas oleman.
Mana xundaⱪ künlǝr keliduki, sening bilikingni wǝ atangning jǝmǝtining bilikini tǝng kesiwetimǝn; xuning bilǝn jǝmǝtingdǝ birmu ⱪeriƣan adǝm tepilmaydu!
32 Ja sinun pitää näkemän sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessä, mikä Israelille tapahtuu; ja ei yksikään vanha pidä oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.
Sǝn turalƣu jayimda dǝrd-ⱪayƣu kɵrisǝn; Israillar ⱨǝrⱪandaⱪ ⱨuzur-bǝhtni kɵrgini bilǝn, sening jǝmǝtingdǝ ǝbǝdgiqǝ birmu ⱪeriƣan adǝm tepilmaydu.
33 En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä kulutan sinun silmäs, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pitää kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.
Wǝ Mǝn ⱪurbangaⱨimning hizmitidin üzüp taxlimiƣan adiming bar bolsa, u kɵzliringning hirǝlixixi bilǝn jeningning azablinixiƣa sǝwǝb bolidu. Jǝmǝtingdǝ tuƣulƣanlarning ⱨǝmmisi balaƣǝttin ɵtmǝy ɵlidu.
34 Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi, mikä sinun poikais Hophnin ja Pinehaan päälle pitää tuleman: yhtenä päivänä pitää molemmat kuoleman.
Sanga bu ixlarni ispatlaxⱪa, ikki oƣlung Hofniy bilǝn Finiⱨasning bexiƣa qüxidiƣan mundaⱪ bir alamǝt bexarǝt bolidu: — ularning ikkilisi bir kündǝ ɵlidu.
35 Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessä hänen elinaikanansa.
Əmma Ɵzümgǝ Roⱨim wǝ dilimdiki niyitim boyiqǝ ix kɵridiƣan sadiⱪ bir kaⱨinni tiklǝymǝn; Mǝn uningƣa mǝzmut bir jǝmǝt ⱪurimǝn; u Mening mǝsiⱨ ⱪilƣinimning aldida mǝnggü mengip hizmǝt ⱪilidu.
36 Ja tapahtuu, että se joka jää jälkeen sinun huoneeses, pitää tuleman ja kumartaman häntä hopiapenningin ja leivän kappaleen edestä, ja pitää sanoman: päästä minua nyt yhden papin osaan, että minä saisin syödä palan leipää.
Xundaⱪ boliduki, sening jǝmǝtingdikilǝrdin ⱨǝrbir tirik ⱪalƣanlar bir sǝr kümüx wǝ bir qixlǝm nan tilǝxkǝ uning aldiƣa kelip uningƣa tǝzim ⱪilip: «Ⱪaⱨinliⱪ hizmǝtliridin manga bir orun bǝrsilǝ, yegili bir qixlǝm nan tapay dǝp eytidiƣan bolidu» dǝydu.
