1 Samuelin 19
1 Ja Saul puhui pojallensa Jonatanille ja kaikille palvelioillensa, että he tappaisivat Davidin; mutta Jonatan Saulin poika rakasti suuresti Davidia.
Now Saul spoke to his son Jonathan, and to all his servants, so that they would kill David. But Jonathan, the son of Saul, loved David very much.
2 Ja Jonatan ilmoitti Davidille ja sanoi: minun isäni Saul pyytää sinua tappaa: varjele siis itses huomenna, mene lymyyn ja kätke itses.
And Jonathan revealed it to David, saying: “Saul, my father, is seeking to kill you. Because of this, I ask you, take care for yourself in the morning. And you should conceal yourself and remain in hiding.
3 Ja minä menen ulos isäni kanssa ja seison hänen ohessansa kedolla, jossa sinä olet, ja minä puhun sinusta isäni kanssa: ja mitä minä näen, ne minä ilmoitan sinulle.
Then I, going out, will be standing beside my father in the field, where you will be. And I will speak about you to my father. And whatever I see, I will report to you.”
4 Ja Jonatan puhui parhain päin Davidista isällensä Saulille ja sanoi hänelle: älköön kuningas syntiä tehkö palveliaansa Davidia vastaan; sillä ei hän ole mitään rikkonut sinua vastaan, hänen työnsä ovat sinulle juuri tarpeelliset.
Then Jonathan spoke good things about David to his father Saul. And he said to him: “You should not sin, O king, against your servant David. For he has not sinned against you, and his works toward you are very good.
5 Ja hän on pannut henkensä käteensä ja löi Philistealaisen; ja Herra teki suuren autuuden koko Israelille, sen sinä näit ja ihastuit: miksis siis tahdot syntiä tehdä viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syytä?
And he took his life in his own hand, and struck down the Philistine. And the Lord wrought a great salvation for all of Israel. You saw it, and you rejoiced. Why then would you sin against innocent blood by killing David, who is without guilt?”
6 Niin Saul kuuli Jonatanin äänen ja vannoi: niin totta kuin Herra elää, ei hänen pidä kuoleman.
And when Saul had heard this, being pleased by the voice of Jonathan, he swore, “As the Lord lives, he shall not be killed.”
7 Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi hänelle kaikki nämät sanat ja saatti hänen Saulin eteen, ja hän oli hänen edessänsä niinkuin ennenkin.
And so Jonathan called David, and he revealed to him all of these words. And Jonathan led in David to Saul, and he was before him, just as he had been yesterday and the day before.
8 Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan, löi heitä suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat häntä.
Then the war was stirred up again. And David went out and fought against the Philistines. And he struck them down with a great slaughter. And they fled from his face.
9 Ja paha henki tuli Herralta Saulin päälle, ja hän istui huoneessansa, ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja David soitti kädellänsä.
And the evil spirit from the Lord came to Saul, who was sitting in his house and holding a lance. And David was playing music with his hand.
10 Mutta Saul pyysi pistää Davidia keihäällä seinää vasten, mutta hän vältti Saulia ja keihäs kävi seinään; ja David pakeni ja pääsi sinä yönä pakoon.
And Saul attempted to fix David to the wall with the lance. But David turned aside from the face of Saul. And the lance failed to wound him, and it became fixed in the wall. And David fled, and so he was saved that night.
11 Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain. Mutta Mikal Davidin emäntä ilmoitti sen hänelle ja sanoi: jollet tänä yönä pelasta henkeäs, niin sinä huomenna tapetaan.
Therefore, Saul sent his guards to David’s house, so that they might watch for him, and so that he might be killed in the morning. And after Michal, his wife, had reported this to David, saying, “Unless you save yourself this night, tomorrow you will die,”
12 Niin Mikal laski Davidin alas akkunan lävitse; ja hän meni, pakeni ja pääsi.
she lowered him down through a window. Then he fled and went away, and he was saved.
13 Ja Mikal otti kuvan ja pani vuoteesen, ja pani vuohen nahan hänelle päänalaiseksi ja peitti vaatteella.
Then Michal took a statue, and placed it on the bed. And she placed the pelt of a goat for the hair at its head. And she covered it with clothes.
14 Silloin lähetti Saul sanansaattajat ottamaan kiinni Davidia; mutta hän sanoi: hän on sairas.
And Saul sent attendants to seize David. And it was answered that he was sick.
15 Niin lähetti Saul sanansaattajat katsomaan Davidia ja sanoi: kantakaat häntä tänne minun tyköni vuoteinensa, surmattaa.
And again, Saul sent messengers to see David, saying, “Bring him to me on the bed, so that he may be killed.”
16 Kuin sanansaattajat tulivat, katso, kuva makasi vuoteessa ja vuohen nahka pään alla.
And when the messengers had arrived, they found a likeness on the bed, with a goat pelt at its head.
17 Niin Saul sanoi Mikalille: miksis olet minun niin pettänyt ja päästänyt viholliseni, että hän vältti minun käteni? Mikal sanoi Saulille: hän sanoi minulle: päästä minua taikka minä tapan sinun.
And Saul said to Michal, “Why have you deceived me in this way, and released my enemy, so that he may flee?” And Michal responded to Saul, “Because he said to me, ‘Release me, otherwise I will kill you.’”
18 Ja David pakeni ja pääsi, ja tuli Samuelin tykö, joka oli Ramassa, ja ilmoitti hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt; ja hän meni Samuelin kanssa ja oleskeli Najotissa.
Now David was saved by fleeing, and he went to Samuel in Ramah. And he reported to him all that Saul had done to him. And he and Samuel went away and stayed at Naioth.
19 Ja se ilmoitettiin Saulille, sanoen: katso, David on Raman Najotissa.
Then it was reported to Saul by some, saying, “Behold, David is at Naioth, in Ramah.”
20 Niin Saul lähetti sanansaattajat tuomaan Davidia; ja he näkivät prophetain kokouksen propheteeraavan ja Samuelin seisovan, asetetun heidän päällensä. Niin Jumalan henki tuli Saulin sanansaattajain päälle, että ne myös propheteerasivat.
Therefore, Saul sent officers to seize David. And when they had seen a company of prophets prophesying, with Samuel presiding over them, the Spirit of the Lord also came to them, and they also began to prophesy.
21 Kuin se ilmoitettiin Saulille, lähetti hän toiset sanansaattajat, ne myös propheteerasivat; ja hän lähetti vielä kolmannet sanansaattajat, jotka myös propheteerasivat.
And when this was reported to Saul, he sent other messengers. But they also prophesied. And again, Saul sent messengers a third time. And they also prophesied. And Saul, being exceedingly angry,
22 Niin meni hän itse viimein Ramaan, ja kuin hän tuli sen suuren kaivon tykö, joka on Sekossa, kysyi hän ja sanoi: kussa on Samuel ja David? niin sanottiin hänelle: katso, he ovat Raman Najotissa.
also went to Ramah himself. And he went as far as the great cistern, which is in Socoh. And he inquired and said, “In which place are Samuel and David?” And it was told to him, “Behold, they are at Naioth, in Ramah.”
23 Ja hän meni Raman Najotiin; ja Jumalan henki tuli hänenkin päällensä, ja hän käyskenteli ja propheteerasi siihenasti kuin hän tuli Raman Najotiin.
And he went to Naioth, in Ramah, and the Spirit of the Lord came to him also. And he continued on, walking and prophesying, until he arrived at Naioth, in Ramah.
24 Niin hänkin riisui vaatteensa ja proheteerasi Samuelin edessä, ja lankesi alasti maahan koko sen päivän ja koko yön, sentähden sanotaan: onko Saulkin prophetain seassa?
And he also took off his garments, and he prophesied with the others before Samuel. And he fell down naked, throughout that day and night. From this, too, is derived the proverb, “Could Saul also be among the prophets?”
