1 Samuelin 19
1 Ja Saul puhui pojallensa Jonatanille ja kaikille palvelioillensa, että he tappaisivat Davidin; mutta Jonatan Saulin poika rakasti suuresti Davidia.
And Saul spoke to Jonathan his son, and to all his servants, that they should kill David. But Jonathan, Saul's son, delighted much in David.
2 Ja Jonatan ilmoitti Davidille ja sanoi: minun isäni Saul pyytää sinua tappaa: varjele siis itses huomenna, mene lymyyn ja kätke itses.
And Jonathan told David, saying, Saul my father seeks to kill thee. Now therefore, I pray thee, take heed to thyself in the morning, and abide in a secret place, and hide thyself.
3 Ja minä menen ulos isäni kanssa ja seison hänen ohessansa kedolla, jossa sinä olet, ja minä puhun sinusta isäni kanssa: ja mitä minä näen, ne minä ilmoitan sinulle.
And I will go out and stand beside my father in the field where thou are, and I will converse with my father of thee, and if I see anything, I will tell thee.
4 Ja Jonatan puhui parhain päin Davidista isällensä Saulille ja sanoi hänelle: älköön kuningas syntiä tehkö palveliaansa Davidia vastaan; sillä ei hän ole mitään rikkonut sinua vastaan, hänen työnsä ovat sinulle juuri tarpeelliset.
And Jonathan spoke good of David to Saul his father, and said to him, Let not the king sin against his servant, against David, because he has not sinned against thee, and because his works have been very good toward thee.
5 Ja hän on pannut henkensä käteensä ja löi Philistealaisen; ja Herra teki suuren autuuden koko Israelille, sen sinä näit ja ihastuit: miksis siis tahdot syntiä tehdä viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syytä?
For he put his life in his hand, and smote the Philistine, and Jehovah wrought a great victory for all Israel. Thou saw it, and rejoiced. Why then will thou sin against innocent blood, to kill David without a cause?
6 Niin Saul kuuli Jonatanin äänen ja vannoi: niin totta kuin Herra elää, ei hänen pidä kuoleman.
And Saul hearkened to the voice of Jonathan. And Saul swore, As Jehovah lives, he shall not be put to death.
7 Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi hänelle kaikki nämät sanat ja saatti hänen Saulin eteen, ja hän oli hänen edessänsä niinkuin ennenkin.
And Jonathan called David, and Jonathan showed him all those things. And Jonathan brought David to Saul, and he was in his presence as beforetime.
8 Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan, löi heitä suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat häntä.
And there was war again. And David went out, and fought with the Philistines, and killed them with a great slaughter, and they fled before him.
9 Ja paha henki tuli Herralta Saulin päälle, ja hän istui huoneessansa, ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja David soitti kädellänsä.
And an evil spirit from Jehovah was upon Saul as he sat in his house with his spear in his hand, and David was playing with his hand.
10 Mutta Saul pyysi pistää Davidia keihäällä seinää vasten, mutta hän vältti Saulia ja keihäs kävi seinään; ja David pakeni ja pääsi sinä yönä pakoon.
And Saul sought to smite David even to the wall with the spear, but he slipped away out of Saul's presence, and he smote the spear into the wall. And David fled, and escaped that night.
11 Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain. Mutta Mikal Davidin emäntä ilmoitti sen hänelle ja sanoi: jollet tänä yönä pelasta henkeäs, niin sinä huomenna tapetaan.
And Saul sent messengers to David's house, to watch him, and to kill him in the morning. And Michal, David's wife, told him, saying, If thou save not thy life tonight, tomorrow thou will be slain.
12 Niin Mikal laski Davidin alas akkunan lävitse; ja hän meni, pakeni ja pääsi.
So Michal let David down through the window, and he went, and fled, and escaped.
13 Ja Mikal otti kuvan ja pani vuoteesen, ja pani vuohen nahan hänelle päänalaiseksi ja peitti vaatteella.
And Michal took the teraphim, and laid it in the bed, and put a pillow of goats' hair at the head of it, and covered it with the clothes.
14 Silloin lähetti Saul sanansaattajat ottamaan kiinni Davidia; mutta hän sanoi: hän on sairas.
And when Saul sent messengers to take David, she said, He is sick.
15 Niin lähetti Saul sanansaattajat katsomaan Davidia ja sanoi: kantakaat häntä tänne minun tyköni vuoteinensa, surmattaa.
And Saul sent the messengers to see David, saying, Bring him up to me in the bed, that I may kill him.
16 Kuin sanansaattajat tulivat, katso, kuva makasi vuoteessa ja vuohen nahka pään alla.
And when the messengers came in, behold, the teraphim was in the bed, with the pillow of goats' hair at the head of it.
17 Niin Saul sanoi Mikalille: miksis olet minun niin pettänyt ja päästänyt viholliseni, että hän vältti minun käteni? Mikal sanoi Saulille: hän sanoi minulle: päästä minua taikka minä tapan sinun.
And Saul said to Michal, Why have thou deceived me thus, and let my enemy go, so that he is escaped? And Michal answered Saul, He said to me, Let me go. Why should I kill thee?
18 Ja David pakeni ja pääsi, ja tuli Samuelin tykö, joka oli Ramassa, ja ilmoitti hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt; ja hän meni Samuelin kanssa ja oleskeli Najotissa.
Now David fled, and escaped, and came to Samuel to Ramah, and told him all that Saul had done to him. And he and Samuel went and dwelt in Naioth.
19 Ja se ilmoitettiin Saulille, sanoen: katso, David on Raman Najotissa.
And it was told Saul, saying, Behold, David is at Naioth in Ramah.
20 Niin Saul lähetti sanansaattajat tuomaan Davidia; ja he näkivät prophetain kokouksen propheteeraavan ja Samuelin seisovan, asetetun heidän päällensä. Niin Jumalan henki tuli Saulin sanansaattajain päälle, että ne myös propheteerasivat.
And Saul sent messengers to take David. And when they saw the company of the prophets prophesying, and Samuel standing as head over them, the Spirit of God came upon the messengers of Saul, and they also prophesied.
21 Kuin se ilmoitettiin Saulille, lähetti hän toiset sanansaattajat, ne myös propheteerasivat; ja hän lähetti vielä kolmannet sanansaattajat, jotka myös propheteerasivat.
And when it was told Saul, he sent other messengers, and they also prophesied. And Saul sent messengers again the third time, and they also prophesied.
22 Niin meni hän itse viimein Ramaan, ja kuin hän tuli sen suuren kaivon tykö, joka on Sekossa, kysyi hän ja sanoi: kussa on Samuel ja David? niin sanottiin hänelle: katso, he ovat Raman Najotissa.
Then he also went to Ramah, and came to the great well that is in Secu. And he asked and said, Where are Samuel and David? And one said, Behold, they are at Naioth in Ramah.
23 Ja hän meni Raman Najotiin; ja Jumalan henki tuli hänenkin päällensä, ja hän käyskenteli ja propheteerasi siihenasti kuin hän tuli Raman Najotiin.
And he went there to Naioth in Ramah, and the Spirit of God came upon him also, and he went on, and prophesied until he came to Naioth in Ramah.
24 Niin hänkin riisui vaatteensa ja proheteerasi Samuelin edessä, ja lankesi alasti maahan koko sen päivän ja koko yön, sentähden sanotaan: onko Saulkin prophetain seassa?
And he also stripped off his clothes, and he also prophesied before Samuel, and lay down naked all that day and all that night. Therefore they say, Is Saul also among the prophets?
