1 Samuelin 17
1 Niin Philistealaiset kokosivat sotaväkensä sotaan, ja tulivat kokoon Sokoon, joka on Juudassa, ja asettivat leirinsä Sokon ja Asekan välille Dammimin rajalle.
Now the Philistines, gathering their troops for battle, assembled at Socoh of Judah. And they made camp between Socoh and Azekah, within the borders of Dammim.
2 Mutta Saul ja Israelin miehet menivät kokoon, ja asettivat leirinsä Tammilaaksoon, ja valmistivat itsensä sotimaan Philistealaisia vastaan.
But Saul and the sons of Israel, having gathered together, went to the Valley of Terebinth. And they positioned the army so as to fight against the Philistines.
3 Ja Philistealaiset seisoivat vuorella siellä, ja Israelilaiset seisoivat vuorella täällä, että laakso oli heidän välillänsä.
And the Philistines were standing on a mountain on the one side, and Israel was standing on a mountain on the other side. And there was a valley between them.
4 Niin tuli Philistealaisten leiristä yksi mies heidän keskellensä, Goljat nimeltä, Gatista, kuusi kyynärää ja kämmenen leveyden pitkä.
And there went out from the camp of the Philistines, a man of illegitimate birth, named Goliath of Gath, whose height was six cubits and a palm.
5 Ja hänellä oli vaskilakki päässänsä ja suomuksen kaltainen pantsari yllänsä, ja hänen pantsarinsa painoi viisituhatta sikliä vaskea,
And he had a helmet of brass upon his head, and he was clothed with a breastplate of scales. Moreover, the weight of his breastplate was five thousand shekels of brass.
6 Ja vaskiset saappaat jaloissansa ja vaskikilpi hartioillansa,
And he had plates of brass on his lower legs, and a small shield of brass was covering his shoulders.
7 Ja hänen keihäänsä varsi oli niinkuin kankaan orsi, ja hänen keihäänsä rauta painoi kuusisataa sikliä rautaa. Ja hänen kilpensä kantaja kävi hänen edellänsä.
Now the shaft of his spear was like the beam used by a weaver. And the iron of his spear held six hundred shekels of iron. And his armor bearer went before him.
8 Ja hän seisoi ja huusi Israelin joukolle, ja sanoi heille: miksi te läksitte valmistamaan teitänne sotaan; enkö minä ole Philistealainen, ja te olette Saulin palveliat? valitkaat yksi teistänne, joka tulee tänne alas minun tyköni.
And standing still, he cried out to the battle lines of Israel, and he said to them: “Why have you arrived, prepared for battle? Am I not a Philistine, and are you not the servants of Saul? Choose one man from among you, and let him descend to do battle alone.
9 Jos hän voi sotia minua vastaan ja lyö minun, niin me olemme teidän palvelianne, mutta jos minä hänen voitan ja lyön hänen, niin teidän pitää oleman meidän palveliamme ja teidän pitää meitä palveleman.
If he is able to fight with me and to strike me down, we will be your servants. But if I will prevail over him, and strike him down, you will be the servants, and you will serve us.”
10 Ja Philistealainen sanoi: minä häpäisin tänäpänä Israelin sotajoukon; antakaat minulle mies, me sodimme keskenämme.
And the Philistine was saying: “I have reproached the troops of Israel today. Present a man to me, and let him undertake a fight against me alone.”
11 Kuin Saul ja koko Israel kuuli nämät Philistealaisten puheet, hämmästyivät he, ja pelkäsivät suuresti.
And Saul and all the Israelites, hearing these words of the Philistine in this manner, were stupefied and exceedingly afraid.
12 Mutta David oli Ephratin miehen poika Juudan Betlehemistä, joka kutsuttiin Isai, hänellä oli kahdeksan poikaa, ja oli vanha mies Saulin aikaan ja ijällinen miesten seassa.
Now David was the son of an Ephrathite man, the one mentioned above, from Bethlehem of Judah, whose name was Jesse. He had eight sons, and during the days of Saul, he was an elderly man, and of great age among men.
13 Ja kolme Isain vanhimpaa poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan; hänen kolmen poikansa nimet, jotka olivat menneet sotaan olivat Eliab esikoinen, ja toinen Abinadab ja kolmas, Samma.
Now his three eldest sons followed Saul into battle. And the names of his three sons, who went to the battle, were Eliab, the firstborn, and the second, Abinadab, and the third Shammah.
14 Ja David oli nuorin; vaan ne kolme vanhinta menivät Saulin kanssa.
But David was the youngest. Therefore, when the three eldest had followed Saul,
15 Mutta David meni kotiansa jälleen Saulin tyköä, kaitsemaan isänsä lampaita Betlehemiin.
David went away from Saul, and he returned, so that he might pasture the flock of his father at Bethlehem.
16 Ja Philistealainen tuli varhain aamulla ja ehtoona, ja sitä tekoa hän teki neljäkymmentä päivää.
Truly, the Philistine advanced morning and evening, and he stood forth, for forty days.
17 Ja Isai sanoi pojallensa Davidille: ota veljilles tämä epha kuivatuita tähkäpäitä ja nämät kymmenen leipää, ja vie ne leiriin veljeis tykö,
Now Jesse said to his son David: “Take, for your brothers, an ephah of cooked grain, and these ten loaves, and hurry to the camp, to your brothers.
18 Ja kanna nämät kymmenen tuoretta juustoa päämiehelle; ja etsi veljiäs, jos he rauhassa ovat, ja pane mielees, mitä he sinulle käskevät.
And you shall carry these ten little cheeses to the tribune. And visit your brothers, to see if they are doing well. And learn with whom they have been stationed.”
19 Mutta Saul ja he kaikki Israelin miehet olivat Tammilaaksossa ja sotivat Philistealaisia vastaan.
But they were in the valley of Terebinth, with Saul and all the sons of Israel, fighting against the Philistines.
20 Niin David nousi varhain aamulla ja jätti lampaat paimenen haltuun, kantoi ja meni matkaansa, niinkuin Isai häntä käskenyt oli, ja tuli leiriin, ja sotaväki oli lähtenyt ulos sotaan, ja huusivat suurella äänellä sotimaan.
And so, David rose up in the morning, and he commended the flock to the caretaker. And he went away burdened, just as Jesse had instructed him. And he went to the place of the battle line, and to the army, which, in going out to fight, was shouting in the conflict.
21 Sillä Israel ja Philistealaiset olivat valmistaneet itsensä sotimaan toinen toistansa vastaan.
For Israel had positioned their troops, but the Philistines also had prepared themselves against them.
22 Niin David jätti kalut, jotka hän kantoi, kalunvartijalle, ja juoksi sodan rintaan, ja tuli ja tervehti veljiänsä.
Then, leaving the items that he had brought under the hand of the keeper of baggage, David ran to the place of the conflict. And he was asking if all was going well with his brothers.
23 Kuin hän parhaallansa heitä puhutteli, katso, se välimies, hänen nimensä oli Goljat, Philistealainen Gatista, nousi Philistealaisten sotajoukosta, ja puhui niikuin ennenkin; ja David kuuli sen.
And while he was still speaking with them, there appeared the man of spurious descent, whose name was Goliath, the Philistine of Gath, ascending from the camp of the Philistines. And he was speaking in these same words, which David heard.
24 Ja kutka ikänä Israelin miehistä näkivät hänen, pakenivat he hänen edestänsä ja pelkäsivät suuresti.
Then all the Israelites, when they had seen the man, fled from his face, fearing him greatly.
25 Ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ettekö te nähneet sitä miestä, joka on tullut? Hän on tullut pilkkaamaan Israelia. Ja pitää tapahtuman, että joka sen miehen lyö, sen kuningas tekee aivan rikkaaksi, ja antaa myös tyttärensä hänelle, ja tekee hänen isänsä huoneen vapaaksi Israelissa.
And someone of Israel said: “Have you seen this man, who has risen up. For he ascended in order to reproach Israel. Therefore, the man who will strike him down, the king will enrich with great wealth, and will give to him his daughter, and will cause his father’s house to be free of tribute in Israel.”
26 Niin David sanoi miehille, jotka hänen tykönänsä seisoivat: mitä annetaan sille miehelle, joka tämän Philistealaisen lyö ja ottaa häväistyksen pois Israelista? sillä mikä tämä ympärileikkaamatoin Philistealainen on, joka häpäisee elävän Jumalan sotajoukkoa?
And David spoke to the men who were standing with him, saying: “What will be given to the man who will have struck down this Philistine, and who will have taken away the disgrace from Israel? For who is this uncircumcised Philistine, that he should reproach the soldiers of the living God?”
27 Niin kansa sanoi hänelle niinkuin ennenkin: niin sille miehelle tehdään, joka hänen lyö.
Then the people repeated to him the same words, saying, “These things shall be given to the man who will have struck him down.”
28 Kuin hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen näitä puhuvan miesten kanssa, närkästyi hän suuresti Davidin päälle ja sanoi: miksi sinä olet tänne tullut? ja miksis olet jättänyt vähän lammaslauman metsän korpeen? Minä tiedän sinun ylpeytes ja sydämes pahan sisun; sinä olet tänne tullut sotaa katsomaan.
Now when Eliab, his eldest brother, had heard this, as he was speaking with the others, he became angry against David, and he said: “Why did you come here? And why did you leave behind those few sheep in the wilderness? I know your pride and the wickedness of your heart, that you have come down so that you might see the battle.”
29 Niin David sanoi: mitä minä olen tehnyt? eikö se ole minulle käsketty?
And David said: “What have I done? Is there any word against me?”
30 Ja käänsi itsensä hänestä pois toisen puoleen ja sanoi niinkuin hän ennenkin oli sanonut; niin kansa vastasi häntä niinkuin ennenkin.
And he turned away from him a little, toward another. And he asked the same question. And the people responded to him as before.
31 Ja kuin he kuulivat Davidin puhuvan ne sanat, ilmoittivat he ne Saulille, ja hän noudatti hänen tykönsä.
Now the words that David had spoken were heard and reported in the sight of Saul.
32 Ja David sanoi Saulille: älköön kenenkään sydän hämmästykö hänen tähtensä: palveliais käy sotimaan Philistealaista vastaan.
When he had been led to Saul, he said to him: “Let no one lose heart over him. I, your servant, shall go and fight against the Philistine.”
33 Saul sanoi Davidille: et sinä voi mennä ja sotia tätä Philistealaista vastaan; sillä sinä olet nuorukainen, vaan hän on sotamies hamasta nuoruudestansa.
And Saul said to David: “You are not able to withstand this Philistine, nor to fight against him. For you are a boy, but he has been a warrior from his boyhood.”
34 Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi isänsä lampaita, ja tuli jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,
And David said to Saul: “Your servant was pasturing the flock of his father. And there approached a lion or a bear, and it took a ram from the midst of the flock.
35 Niin minä juoksin sen perästä ja löin sen ja tempasin sen ulos hänen suustansa. Ja kuin hän karkasi minua vastaan, niin minä tartuin hänen partaansa, löin hänen ja tapoin.
And I pursued after them, and I struck them, and I rescued from their mouth. And they rose up against me. And I caught them by the throat, and I strangled and killed them.
36 Niin on sinun palvelias sekä jalopeuran että karhun lyönyt; niin pitää tämän ympärileikkaamattoman Philistealaisen oleman, kuin yksi niistä, sillä hän on pilkannut elävän Jumalan sotaväkeä.
For I, your servant, have killed both lion and bear. And so this uncircumcised Philistine, too, will be like one of them. Now I will go and take away the reproach of the people. For who is this uncircumcised Philistine, who has dared to curse the army of the living God?”
37 Ja David sanoi: Herra, joka minun pelasti jalopeuran ja karhun käsistä, hän pelastaa minun tämän Philistealaisen käsistä. Ja Saul sanoi Davidille: mene, Herra olkoon sinun kanssas.
And David said, “The Lord who rescued me from the hand of the lion, and from the hand of the bear, he himself will free me from the hand of this Philistine.” Then Saul said to David, “Go, and may the Lord be with you.”
38 Niin Saul puetti vaatteensa Davidin ylle ja pani vaskilakin hänen päähänsä ja pantsarin hänen päällensä.
And Saul clothed David with his garments. And he placed a helmet of brass upon his head, and he clothed him with a breastplate.
39 Ja David sitoi miekan vyöllensä vaatettensa päälle ja rupesi käymään; vaan ei hän ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en minä näillä taida käydä, sillä en minä ole tottunut. Ja David pani ne pois yltänsä,
Then David, having girded his sword over his armor, began to see if he could walk in the armor. But he was not accustomed to it. And David said to Saul: “I cannot move about in this way. For I am not used to it.” And he put them aside.
40 Ja otti sauvansa käteensä, ja valitsi ojasta viisi sileää kiveä, pani ne paimenen kukkaroon ja säkkiin, joka hänellä oli, ja linko hänen kädessänsä, ja kävi Philistealaista vastaan.
And he took up his staff, which he held always in his hands. And he chose for himself five very smooth stones from the torrent. And he put them into the shepherd’s bag that he had with him. And he took up a sling in his hand. And he went out against the Philistine.
41 Käveli myös Philistealainen ja lähestyi Davidia, ja hänen kilpensä kantaja hänen edellänsä.
And the Philistine, advancing, went and drew near against David. And his armor bearer was before him.
42 Kuin Philistealainen katsoi ja näki Davidin, katsoi hän hänen ylön; sillä hän oli verevä ja kaunis nuorukainen.
And when the Philistine had seen and considered David, he despised him. For he was a youth, ruddy and of handsome appearance.
43 Philistealainen sanoi Davidille: olenko minä koira, ettäs tulet sauvoilla minun tyköni? Ja Philistealainen kiroili Davidia jumalainsa kautta.
And the Philistine said to David, “Am I a dog, that you approach against me with a staff?” And the Philistine cursed David by his gods.
44 Ja Philistealainen sanoi Davidille: tule tänne minun tyköni, minä annan lihas taivaan linnuille ja kedon pedoille.
And he said to David, “Come to me, and I will give your flesh to the birds of the air, and to the beasts of the earth.”
45 Niin David sanoi Philistealaiselle: sinä tulet minun tyköni miekalla, keihäällä ja kilvellä, mutta minä tulen sinun tykös Herran Zebaotin, Israelin sotaväen Jumalan nimeen, jota sinä pilkannut olet.
But David said to the Philistine: “You approach me with sword, and spear, and shield. But I come to you in the name of the Lord of hosts, the God of the armies of Israel, which you have reproached.
46 Tänäpänä antaa Herra sinun minun käsiini, että minä lyön sinun, ja otan sinun pääs sinulta pois, ja annan Philistealaisten sotaväen ruumiit tänäpänä taivaan linnuille ja kedon pedoille: että kaikkein maan asuvaisten pitää tietämän Israelilla olevan Jumalan.
Today, the Lord will deliver you into my hand, and I will strike you down. And I will take your head from you. And today, I will give the carcasses of the camp of the Philistines to the birds of the air, and to the beasts of the earth, so that all the earth may know that God is with Israel.
47 Ja koko tämän joukon pitää ymmärtämän, ettei Herra auta miekan eli keihään kautta; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme.
And this entire assembly will know that the Lord does not save by sword, nor by spear. For this is his war, and he will deliver you into our hands.”
48 Kuin Philistealainen nousi ja kävi ja lähestyi Davidia, niin David riensi ja juoksi sotajoukon eteen Philistealaista vastaan,
Then, when the Philistine had risen up, and was approaching, and was drawing near against David, David hurried and ran to the fight against the Philistine.
49 Ja pisti kätensä kukkaroon, otti sieltä kiven, ja linkosi ja paiskasi Philistealaista otsaan, että kivi meni hänen otsansa sisälle, ja hän lankesi maahan kasvoillensa.
And he put his hand into his bag, and took out one stone. And swinging it around, he cast it with the sling and struck the Philistine on the forehead. And the stone became imbedded in his forehead. And he fell on his face, upon the ground.
50 Niin David voitti Philistealaisen lingolla ja kivellä, löi Philistealaisen ja tappoi hänen. Ja ettei Davidilla ollut miekkaa,
And David prevailed against the Philistine with a sling and a stone. And he struck and killed the Philistine. But since David held no sword in his hand,
51 Juoksi hän ja seisahti Philistealaisen tykö, ja otti hänen miekkansa ja veti tupesta ulos, ja tappoi hänen, ja sillä hakkasi pois hänen päänsä. Kuin Philistealaiset sen näkivät, että heidän väkevimpänsä kuollut oli, niin he pakenivat.
he ran and stood over the Philistine, and he took his sword, and withdrew it from the sheath. And he killed him and cut off his head. Then the Philistines, seeing that their strongest man was dead, fled away.
52 Ja Israelin ja Juudan miehet nousivat, huusivat ja ajoivat Philistealaisia takaa laaksoon ja Ekronin porttiin asti; ja Philistealaiset lankesivat lyötynä Saarimin tiellä, Gatiin ja Ekroniin asti.
And the men of Israel and Judah, rising up, shouted and pursued after the Philistines, even until they arrived at the valley and as far as the gates of Ekron. And many wounded among the Philistines fell on the way of Shaaraim, and as far as Gath, and as far as Ekron.
53 Ja Israelin lapset palasivat ajamasta Philistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.
And the sons of Israel, returning after they had pursued the Philistines, invaded their camp.
54 Mutta David otti Philistealaisen pään ja vei Jerusalemiin: vaan hänen aseensa pani hän majaansa.
Then David, taking up the head of the Philistine, brought it to Jerusalem. Yet truly, he placed his armor in his own tent.
55 Mutta kuin Saul näki Davidin menevän Philistealaista vastaan, sanoi hän Abnerille, sodan päämiehelle: Abner, kenen poika tuo nuorukainen on? Abner sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, kuningas, en minä tiedä.
Now at the time that Saul had seen David going out against the Philistines, he said to Abner, the leader of the military, “From what stock is this youth descended, Abner?” And Abner said, “As your soul lives, O king, I do not know.”
56 Kuningas sanoi: kysy siis, kenenkä poika se nuorukainen on?
And the king said, “You shall inquire as to whose son this boy may be.”
57 Kuin David palasi Philistealaista lyömästä, otti Abner hänen ja vei Saulin eteen; ja hänen kädessänsä oli Philistealaisen pää.
And when David had returned, after the Philistine had been struck down, Abner took him, and brought him before Saul, having the head of the Philistine in his hand.
58 Ja Saul sanoi hänelle: kenenkäs poika olet, nuorukainen? David sanoi: palvelias Isain Betlehemiläisen poika.
And Saul said to him, “Young man, from what ancestry are you?” And David said, “I am the son of your servant Jesse of Bethlehem.”
