1 Samuelin 14

1 Se tapahtui yhtenä päivänä, että Jonatan Saulin poika sanoi palveliallensa, joka kantoi hänen asettansa: tule, käykäämme Philistealaisten leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei hän sitä sanonut isällensä.

And it was the day and he said Jonathan [the] son of Saul to the young man [the] bearer of armor his come! so let us pass over to [the] garrison of [the] Philistines which [is] from [the] other side of this and to father his not he told.

2 Vaan Saul viipyi Gibean ääressä granatin puun alla, joka oli esikaupungissa, ja se kansa, joka hänen tykönänsä oli, oli liki kuusisataa miestä.

And Saul [was] remaining at [the] edge of Gibeah under pomegranate tree which [is] in Migron and the people which [was] with him [was] about six hundred man.

3 Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli Herran pappi Silossa, kantain päällisvaatetta; mutta kansa ei tietänyt Jonatanin menneeksi pois.

And Ahijah [the] son of Ahitub [the] brother of Ichabod - [the] son of Phinehas [the] son of Eli [the] priest of - Yahweh in Shiloh [was] bearing an ephod and the people not it knew that he had gone Jonathan.

4 Ja tiellä, kussa Jonatan pyysi ylitse mennä Philistealaisten leiriin, oli kaksi jyrkkää kalliota, yksi tällä puolella ja toinen toisella puolella: yksi kutsuttiin Botsets, toinen Sene.

And [were] between the passes which he sought Jonathan to pass over to [the] garrison of [the] Philistines [the] tooth of the rock from the other side from this and [the] tooth of the rock from the other side from this and [the] name of the one [was] Bozez and [the] name of the one [was] Seneh.

5 Yksi oli Mikmaan päin pohjasta ja toinen etelästä Gabaan päin.

The tooth the one a pillar [was] from [the] north opposite to Micmash and the one [tooth] [was] from [the] south opposite to Geba.

6 Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli hänen aseensa kantaja: tule, käykäämme näiden ympärileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, Herra on jotakin toimittava meidän kauttamme, sillä ei ole Herralle työläs auttaa monen kautta elikkä harvain.

And he said Jonathan to the young man - [the] bearer of armor his come! so let us pass over to [the] garrison of the uncircumcised [men] these perhaps he will act Yahweh for us for not [belongs] to Yahweh a limitation to save by many or by few.

7 Niin hänen aseensa kantaja vastasi häntä: tee kaikki, mitä sinun sydämessäs on: mene matkaan, katso, minä olen sinun kanssas, niinkuin sinun sydämes tahtoo.

And he said to him [the] bearer of armor his do all that [is] in heart your turn aside for yourself here I [am] with you according to heart your.

8 Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tykö ja ilmoitamme itsemme heille.

And he said Jonathan here! we [are] about to pass over to the men and we will reveal ourselves to them.

9 Jos he näin meille sanovat: siesokaat alallanne siihen asti että me tulemme teidän tykönne, niin seisokaamme siassamme ja älkäämme menkö heidän tykönsä.

If thus they will say to us be still until reach we you and we will remain in place our and not we will go up to them.

10 Vaan jos he näin sanovat: tulkaat tänne meidän tykömme, niin astukaamme heidän tykönsä; sillä Herra on antanut heidät meidän käsiimme: se olkoon meille merkiksi.

And if thus they will say come up to us and we will go up for he has given them Yahweh in hand our and this for us [will be] the sign.

11 Kuin Philistealaisten leiri näki heidät molemmat, sanoivat Philistealaiset: katso, Hebrealaiset ovat lähteneet luolistansa, joihin he heitänsä lymyttäneet olivat.

And they revealed themselves [the] two of them to [the] garrison of [the] Philistines and they said [the] Philistines here! Hebrews [are] coming out from the holes where they have hidden themselves there.

12 Ja miehet leiristä vastasivat Jonatania ja hänen aseensa kantajaa ja sanoivat: tulkaat tänne ylös meidän tykömme, me kyllä opetamme teitä. Niin sanoi Jonatan aseensa kantajalle: astu ylös minun jälkeeni, Herra on antanut heidät Israelin käsiin.

And they answered [the] men of the garrison Jonathan - and [the] bearer of armor his and they said come up to us so let us make known to you something. And he said Jonathan to [the] bearer of armor his come up after me for he has given them Yahweh in [the] hand of Israel.

13 Ja Jonatan kiipesi käsillänsä ja jaloillansa ylöspäin ja hänen aseensa kantaja hänen jälissänsä; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja hänen aseensa kantajan, joka löi heitä kuoliaaksi hänen jäljissänsä;

And he went up Jonathan on hands his and on feet his and [the] bearer of armor his [was] behind him and they fell before Jonathan and [the] bearer of armor his [was] killing behind him.

14 Että ensimäinen tappelus oli, jona Jonatan ja hänen aseensa kantaja löi liki kaksikymmentä miestä, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari kyntäis.

And it was the slaughter first which he struck down Jonathan and [the] bearer of armor his about twenty man about in half of a furrow an acre of a field.

15 Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leirissä, ja hävittäjät myös peljätettiin, että maa vapisi siitä; sillä se hämmästys oli Jumalalta.

And it was trembling in the camp in the field and among all the people the garrison and the destroyer they trembled also they and it quaked the earth and it became a trembling of God.

16 Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat nähdä kansan joukot hajoovan ja pakenevan, ja toinen toistansa sysivän,

And they saw the watchmen of Saul at Gibeah of Benjamin and there! the multitude it melted away and it went and here.

17 Niin sanoi Saul kansalle, joka hänen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat, kuka meistä on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan ja hänen aseensa kantaja siellä.

And he said Saul to the people which [was] with him muster please and see who? has he gone from with us and they mustered and there! there not [were] Jonathan and [the] bearer of armor his.

18 Ja Saul sanoi Ahialle: tuo tänne Jumalan arkki; (sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan Israelin lasten tykönä.)

And he said Saul to Ahijah bring near! [the] ark of God for it was [the] ark of God on the day that and [the] people of Israel.

19 Ja kuin Saul vielä puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten leirissä. Ja Saul sanoi papille: ota kätes pois.

And it was until he spoke Saul to the priest and the tumult which [was] in [the] camp of [the] Philistines and it went continuously and great. And he said Saul to the priest withdraw hand your.

20 Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka hänen kanssansa oli, ja tulivat sotaan. Ja katso, silloin kävi itsekunkin miekka lähimmäistänsä vastaan, ja oli sangen suuri kapina.

And he was called together Saul and all the people which [was] with him and they went to the battle and there! it was [the] sword of each man in neighbor his panic [was] great very.

21 Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tykönä ja olivat käyneet heidän kanssansa leirin ympäri, antoivat heitänsä Israelin sekaan, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.

And the Hebrews they [who] were [belonging] to the Philistines as yesterday three days ago who they had gone up with them in the camp all around and also they to be with Israel which [was] with Saul and Jonathan.

22 Ja kaikki Israelin miehet, jotka heitänsä kätkeneet olivat Ephraimin vuorelle, kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he myös heitä takaa sodassa.

And every person of Israel who had hidden themselves in [the] hill country of Ephraim they heard that they had fled [the] Philistines and they pursued closely also they after them in the battle.

23 Ja niin Herra autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti.

And he delivered Yahweh on the day that Israel and the battle it passed beyond Beth Aven.

24 Ja kuin Israelin miehet olivat väsyneet sinä päivänä, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti, että minä kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitäkään.

And [the] man of Israel he was hard pressed on the day that and he had put under oath Saul the people saying [be] cursed the person who he will eat food until the evening and I will avenge myself from enemies my and not it tasted all the people food.

25 Ja kaikki kansa tuli metsään, ja siellä oli hunajaa kedolla.

And all the land they went in the forest and it was honey on [the] surface of the field.

26 Kuin kansa tuli metsään, katso, silloin vuosi siellä hunajaa, mutta ei yksikään ottanut sitä kädellänsä suuhunsa; sillä kansa pelkäsi valaa.

And it came the people into the forest and there! a flowing of honey and there not [was one who] reached hand his to mouth his for it feared the people the oath.

27 Mutta Jonatan ei kuullut isänsä vannottaneeksi kansaa, hän ojensi sauvansa joka hänen kädessänsä oli, ja satutti pään hunajaläjään, ja pisti kätensä suuhunsa, niin hänen silmänsä valpauntuivat.

And Jonathan not he had heard when made to swear an oath father his the people and he stretched out [the] end of the staff which [was] in hand his and he dipped it in [the] honeycomb of the honey and he brought back hand his to mouth his (and they brightened *Q(K)*) eyes his.

28 Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isäs vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tänäpänä. Ja kansa oli väsyksissä.

And he answered a person from the people and he said certainly he made to swear an oath father your the people saying [be] cursed the person who he will eat food this day and it was weary the people.

29 Ja Jonatan sanoi: minun isäni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmäni vilpauntuivat, että minä tästä jotakin maistoin.

And he said Jonathan he has troubled father my the land see please that they brightened eyes my for I tasted a little of honey this.

30 Jos kansa tänäpänä olis syönyt vihollistensa saalista, kuin he löytäneet ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.

Indeed? for certainly [if] it had eaten this day the people any of [the] plunder of enemies its which it found for now not it has been great defeat among the Philistines.

31 Ja he löivät sinä päivänä Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa väsyi sangen kovin.

And they defeated on the day that the Philistines from Micmash Aijalon towards and it was weary the people exceedingly.

32 Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja teurastivat maan päällä, ja söivät ne verinensä.

(And it rushed *Q(K)*) the people to (the plunder *Q(K)*) and they took sheep and cattle and [the] young of cattle and they slaughtered [them] [the] ground towards and it ate [them] the people with the blood.

33 Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on syntiä tehnyt Herraa vastaan ja syönyt verinensä. Hän sanoi: te olette pahasti tehneet: vierittäkäät nyt minulle tänne suuri kivi.

And people told to Saul saying there! the people [are] sinning to Yahweh by eating with the blood and he said you have acted treacherously roll to me this day a stone great.

34 Ja Saul sanoi: menkäät ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin härkänsä ja lampaansa minun tyköni ja teurastakaan tässä, että te söisitte ja ette syntiä tekisi Herraa vastaan veren syömisellä; niin kaikki kansa toivat kukin härkänsä kädessänsä yöllä ja teurastivat ne siellä.

And he said Saul be scattered among the people and you will say to them bring near to me each one ox his and each one sheep his and you will slaughter [it] in this [place] and you will eat [it] and not you will sin to Yahweh by eating with the blood and they brought near all the people each one ox his in hand his this night and they slaughtered [it] there.

35 Ja Saul rakensi Herralle alttarin: se on ensimäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.

And he built Saul an altar to Yahweh it he began to build an altar to Yahweh.

36 Ja Saul sanoi: käykäämme alas Philistealaisten jälkeen yöllä ja ryöstäkäämme heitä, siihenasti kuin päivä valkenee, ettemme yhtäkään heistä jättäisi. He vastasivat: tee kaikki mitä sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: käykäämme tänne Jumalan tykö.

And he said Saul let us go down after [the] Philistines - night and let us plunder them - until [the] light of the morning and not we will leave among them anyone and people said all the good in view your do. And he said the priest let us draw near here to God.

37 Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko minä Philistealaisten perään alas, ja annatkos heitä Israelin käsiin? Mutta ei hän häntä silloin vastannut.

And he enquired Saul by God ¿ will I go down after [the] Philistines ¿ will you give them in [the] hand of Israel and not he answered him on the day that.

38 Niin sanoi Saul: tulkaan väki tänne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat, kenessä tänäpänä synti lienee.

And he said Saul draw near here O all [the] corners of the people and know and see how? has it happened the sin this this day.

39 Sillä, niin totta kuin Herra Israelin auttaja elää, vaikka se olis minun pojassani Jonatanissa, niin hänen pitää totisesti kuoleman. Ja ei yksikään vastannut häntä kaikesta kansasta.

For [by] [the] life of Yahweh who delivers Israel for except there it [is] in Jonathan son my for certainly he will die and not [was] answering him any of all the people.

40 Ja hän sanoi koko Israelille: olkaat te sillä puolelle, minä ja Jonatan minun poikani olemme tällä puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle kelpaa.

And he said to all Israel you you will be to a side one and I and Jonathan son my we will be to a side one and they said the people to Saul the good in view your do.

41 Ja Saul sanoi Herralle Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.

And he said Saul to Yahweh [the] God of Israel (why? not you did answer servant your the day if there in me or in Jonathan son my the iniquity this Yahweh [the] God [of] Israel give! Urim and if is it the iniquity this in people your [of] Israel *X*) give! Thummim and he was taken by lot Jonathan and Saul and the people they went out.

42 Saul sanoi: heittäkäät minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi Jonataniin.

And he said Saul make fall between me and between Jonathan son my and he was taken by lot Jonathan.

43 Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitäs olet tehnyt? Jonatan ilmoitti hänelle ja sanoi: tosin minä maistoin vähän hunajaa sauvani nenällä joka minun kädessäni oli, ja katso minun pitää sentähden kuoleman?

And he said Saul to Jonathan tell! to me what? have you done and he told to him Jonathan and he said certainly I tasted with [the] end of the staff which [was] in hand my a little of honey here I I will die.

44 Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pitää totisesti kuoleman!

And he said Saul thus may he do God and thus may he add for certainly you will die O Jonathan.

45 Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman, joka tämän suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin Herra elää, ei hiuskarvakaan pidä hänen päästänsä putooman: sillä Jumala on sen tehnyt tänäpänä hänen kauttansa. Ja näin kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.

And it said the people to Saul ¿ Jonathan - will he die who he has done the deliverance great this in Israel far be it [by] [the] life of Yahweh if it will fall one of [the] hair[s] of head his [the] ground towards for with God he has acted the day this and they redeemed the people Jonathan and not he died.

46 Niin Saul meni Philistealaisten tyköä pois; ja Philistealaiset menivät sioillensa.

And he went up Saul from after [the] Philistines and [the] Philistines they went to own place their.

47 Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hän joka taholta kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hän ikänä hänensä käänsi, siellä hän rankaisi.

And Saul he had taken the kingship over Israel and he waged war all around - against all enemies his against Moab - and against [the] people of Ammon and against Edom and against [the] kings of Zobah and against the Philistines and in every where he turned he acted wickedly.

48 Ja hän teki urhoollisia töitä ja löi Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden käsistä, jotka häntä raatelivat.

And he did strength and he defeated Amalek and he delivered Israel from [the] hand of [those who] plundered it.

49 Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal,

And they were [the] sons of Saul Jonathan and Ishvi and Malki-Shua and [the] name of [the] two daughters his [the] name of the firstborn [was] Merab and [the] name of the young [one] [was] Michal.

50 Ja Saulin emännän nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tytär, ja hänen sotajoukkonsa päämiehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sedän;

And [the] name of [the] wife of Saul [was] Ahinoam [the] daughter of Ahimaaz and [the] name of [the] commander of army his [was] Abner [the] son of Ner [the] uncle of Saul.

51 Ja Kis Saulin isä, ja Ner Abnerin isä, oli Abielin poika.

And Kish [was] [the] father of Saul and Ner [the] father of Abner [was] [the] son of Abiel.

52 Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa ikinä Saul näki jalon ja väkevän sotamiehen, otti hän sen tykönsä.

And it was the war severe on [the] Philistines all [the] days of Saul and he saw Saul every man mighty and every son of strength and he gathered him to himself.