1 Samuelin 1
1 Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hänen nimensä oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.
Ne nitie ngʼat moro mane odak Ramathaim Zuf e piny gode mag Efraim. Ngʼatno ne nyinge Elkana wuod Jeroham ma wuod Elihu wuod Tohu, wuod Zuf ma ja-Efraim.
2 Ja hänellä oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.
Ne en gi mon ariyo ma moro ne nyinge Hana to machielo nyinge Penina. Penina ne nigi nyithindo to Hana ne ongego.
3 Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan Herralle Zebaotille; ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Herran papit.
Higa ka higa ngʼatni ne wuok e dalane kodhi lemo kendo timo misango ne Jehova Nyasaye Maratego e Shilo, kuma Hofni gi Finehas, yawuot Eli ariyo, ne jodolo mag Jehova Nyasaye.
4 Ja sinä päivänä, jona Elkana uhrasi, antoi hän emännällensä Peninnalle ja kaikille hänen pojillensa ja tyttärillensä osat.
Kane odiechiengʼ ochopo ma Elkana chiwoe misango, ne omiyo Penina gi yawuote kod nyige lemo mar ringʼo.
5 Mutta Hannalle antoi hän yhden osan murehtien, sillä hän rakasti Hannaa; mutta Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
Hana to nomiyo nyadiriyo nikech nohere, kendo Jehova Nyasaye noloro iye mane ok onyal nywol.
6 Ja hänen vainoojansa vaivasi häntä ja soimasi hänelle, että Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
Kendo nikech Jehova Nyasaye noloro iye mane ok onyal nywol, nyieke ne osiko mana kajare mondo owangʼ iye.
7 Ja niin hän teki joka vuosi, kuin he menivät Herran huoneesen, ja saatti hänen murheelliseksi. Mutta hän itki ja ei syönyt.
Ajarano ne dhi nyime higa ka higa, to moloyo, e kinde ka kinde mane Hana dhi e od Jehova Nyasaye. E kindego nyieke ne osiko kawangʼo iye gi wechego manyaka oywagi ma ok onyal kata chiemo.
8 Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: Hanna, mitäs itket? ja miksi et syö? ja minkätähden sinun sydämes on murheellinen? enkö minä sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa?
Elkana jaode ne jawachone niya, “Hana, angʼo momiyo iywak? Angʼo momoni chiemo? Angʼo momiyo chunyi osin? Donge onego aloni yawuowi apar?”
9 Niin nousi Hanna, sittekuin hän oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella Herran templin pihtipielen tykönä,
Chiengʼ moro kane gisetieko chiemo kod metho kane gin Shilo, Hana nochungʼ malo. Sano noyudo ka Eli ma jadolo obet e kom but dhood hekalu mar Jehova Nyasaye.
10 Ja Hanna oli sangen katkeralla sydämellä, ja rukoili Herraa, ja itki hartaasti,
Nikech Hana ne nigi chuny malit noywak ahinya kolamo Jehova Nyasaye.
11 Ja lupasi lupauksen, sanoen: Herra Zebaot! jos sinä armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin minä annan hänen Herralle kaikiksi hänen ikäpäiviksensä, ja partaveitsi ei pidä hänen päähänsä tuleman.
Kendo nokwongʼore kowacho niya, “Yaye Jehova Nyasaye Maratego ka inine masich jatichni kendo ipara ma wiyi ok owil gi jatichni ma imiye wuowi, eka anachiwe ne Jehova Nyasaye e ndalo duto mar ngimane, kendo wembe ok nolielgo wiye.”
12 Ja kuin hän kauvan rukoili Herran edessä, otti Eli vaarin hänen suustansa.
Kaka nomedo lamo Jehova Nyasaye, Eli ne ngʼiye ka nono dhoge.
13 Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen äänensä ei kuulunut; niin Eli luuli hänen juovuksissa olevan.
Hana to ne lemo gie chunye to dhoge to ne diemore adiema to dwonde to ok winji. Eli noparo ni omer
14 Ja Eli sanoi hänelle: kuinka kauvan sinä olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.
mi nowachone niya, “Nyaka karangʼo mibiro siko kimer?” We metho.
15 Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minä olen murheellinen vaimo: viinaa ja väkevää juomaa en ole minä juonut, vaan olen vuodattanut sydämeni Herran edessä.
Hana ne odwoke niya, Ok kamano ruodha. An mana dhako man-gi lit ahinya. Ok asebedo kamadho kongʼo kata gik mamero ji, to achiwo chunya ne Jehova Nyasaye.
16 Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani ja vaivastani tähänasti puhunut.
Kik ikaw jatichni ka dhako ma timbege mono. Asebedo kalamo ka nikech chandruok gi kuyona.
17 Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sinä olet häneltä rukoillut!
Eli nodwoke kawachone niya, “Dhi gi kwe, mad Nyasach Israel miyi gima isebedo kikwaye.”
18 Hän sanoi: anna sinun piikas löytää armo silmäis edessä. Niin vaimo meni matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.
Hana nowacho niya, “Mad jatichni yud ngʼwono e wangʼi.” Eka nodhi e yore owuon mochamo gimoro, kendo wangʼe ne koro onge kuyo.
19 Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan Herraa; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emäntänsä Hannan, ja Herra muisti häntä.
Kinyne gokinyi negichungʼ mine gilemo e nyim Jehova Nyasaye eka negidok dalagi Rama. Elkana nobedo e achiel gi chiege ma Hana eka Jehova Nyasaye nopare.
20 Ja kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui hänen nimensä Samuel: sillä minä olen häntä rukoillut Herralta.
E kindeno Hana nomako ich monywolo wuode. Nochake ni Samuel kowacho niya, “Nikech ne akwaye Jehova Nyasaye.”
21 Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan Herralle vuosikautista uhria ja lupaustansa.
Kane Elkana gi jaode jodhi timo misango mar higa ka higa ne Jehova Nyasaye kendo chopo singruokne,
22 Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensä: kuin lapsi vieroitetaan, niin minä otan hänen kanssani näyttääkseni Herralle, ja sitte pitää hän siellä aina oleman.
Hana ne ok odhi. Ne owacho ne chwore niya, “Ka nyathi ma wuowi oseweyo dhoth to abiro tere e nyim Jehova Nyasaye kendo obiro dak kuno nyaka chiengʼ.”
23 Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi näkyy, ole niinkauvan ettäs hänen vieroitat: Herra vahvistakoon sen minkä hän puhunut on. Niin vaimo jäi kotia ja imetti poikaansa, siihenasti että hän vieroitti hänen.
Elkana chwore ne owachone niya, “Tim kaka ineno ni berni. Rit nyaka nyathi we dhoth kendo mad Jehova Nyasaye kende ema chop wachne.” Omiyo dhakoni nobet dala kodhodho wuode nyaka noweyo dhodhe.
24 Ja hän toi hänen ylös kanssansa, sittekuin hän hänen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi hänen Herran huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli vielä sangen nuori.
Bangʼ kane nyathi oseweyo dhoth nokawo wuowi modhi kode kata obedo ni pod otin kamano, nodhi gi nyarwath ma hike adek gi mogo madirom depe ariyo gi divai lita piero ariyo gariyo, eka nokele e od Jehova Nyasaye man Shilo.
25 Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.
Kane giseyangʼo rwath ne gitero wuowino ir Eli.
26 Ja hän sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa.
Eka nowachone niya, “Yaye ruodha, akwongʼora e nyimi ni an e dhako mane ochungʼ buti cha kalamo Jehova Nyasaye.
27 Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut minun rukoukseni, jonka minä häheltä rukoilin.
Ne alamo kakwayo nyathini kendo Jehova Nyasaye osedwoka kendo omiya gima ne akwaye.
28 Sentähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.
Omiyo sani achiwe ne Jehova Nyasaye. Kuom ngimane duto asechiwe ne Jehova Nyasaye.” Kendo Eli nopako Jehova Nyasaye kanyo.
