1 Kuninkaiden 19
1 Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli, ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.
Then Ahab reported to Jezebel all that Elijah had done, and how he had killed all the prophets with the sword.
2 Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle.
And so Jezebel sent a messenger to Elijah, saying, “May the gods do these things, and may they add these other things, if by this hour tomorrow I will not have made your life like the life of one of them.”
3 Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.
Therefore, Elijah was afraid. And rising up, he went away to wherever his will would carry him. And he arrived in Beersheba of Judah. And he dismissed his servant there.
4 Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, Herra, ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.
And he continued on, into the desert, for one day’s journey. And when he had arrived, and was sitting under a juniper tree, he requested for his soul that he might die. And he said: “It is enough for me, O Lord. Take my soul. For I am no better than my fathers.”
5 Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö!
And he stretched himself out, and he slept deeply in the shadow of the juniper tree. And behold, an Angel of the Lord touched him, and said to him, “Rise up and eat.”
6 Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli, niin hän pani maata jälleen ja nukkui.
He looked, and behold, at his head was bread baked under ashes, and a container of water. Then he ate and drank, and again he slept deeply.
7 Ja Herran enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi: nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.
And the Angel of the Lord returned a second time, and touched him, and said to him: “Rise up, eat. For a great journey again stands before you.”
8 Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,
And he when he had risen up, he ate and drank. And he walked by the strength of that food for forty days and forty nights, as far as the mountain of God, Horeb.
9 Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, Herran sana sanoi hänelle: mitäs tässä Elia teet?
And when he had arrived there, he stayed in a cave. And behold, the word of the Lord came to him, and said to him, “What are you doing here, Elijah?”
10 Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
And he responded: “I have been very zealous on behalf of the Lord, the God of hosts. For the sons of Israel have forsaken your covenant. They have torn down your altars. They have killed your prophets with the sword. I alone remain. And they are seeking my life, so that they may take it away.”
11 Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki Herran edellä; mutta ei Herra ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys, ja ei Herra ollut maanjäristyksessä;
And he said to him, “Go out and stand on the mount before the Lord.” And behold, the Lord passed by. And there was a great and strong wind, tearing apart the mountains, and crushing the rocks before the Lord. But the Lord was not in the wind. And after the wind, there was an earthquake. But the Lord was not in the earthquake.
12 Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei Herra ollut tulessa; tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä.
And after the earthquake, there was a fire. But the Lord was not in the fire. And after the fire, there was the whisper of a gentle breeze.
13 Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä), Elia?
And when Elijah had heard it, he covered his face with his cloak, and going out, he stood at the entrance of the cave. And behold, there was a voice to him, saying: “What are you doing here, Elijah?” And he responded:
14 Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.
“I have been very zealous on behalf of the Lord, the God of hosts. For the sons of Israel have forsaken your covenant. They have torn down your altars. They have killed your prophets with the sword. I alone remain. And they are seeking my life, so that they may take it away.”
15 Mutta Herra sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.
And the Lord said to him: “Go, and return on your way, through the desert, to Damascus. And when you have arrived there, you shall anoint Hazael as king over Syria.
16 Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.
And you shall anoint Jehu, the son of Nimshi, as king over Israel. But Elisha, the son of Shaphat, who is from Abelmeholah, you shall anoint to be a prophet in your place.
17 Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.
And this shall be: whoever will have escaped from the sword of Hazael, will be slain by Jehu. And whoever will have escaped from the sword of Jehu, will be put to death by Elisha.
18 Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.
And I will leave for myself seven thousand men in Israel, whose knees have not been bent before Baal, and every mouth that has not adored him, kissing hands.”
19 Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.
Therefore, Elijah, setting out from there, found Elisha, the son of Shaphat, plowing with twelve yoke of oxen. And he himself was one of those who were plowing with the twelve yoke of oxen. And when Elijah had gone to him, he cast his mantle over him.
20 Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle: mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?
And immediately, leaving behind the oxen, he ran after Elijah. And he said, “I beg you to let me kiss my father and my mother, and then I will follow you.” And he said to him: “Go, and turn back. For what was mine to do, I have done concerning you.”
21 Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli häntä.
Then, turning back from him, he took a pair of oxen, and he slew them. And he cooked the flesh with the plow of the oxen. And he gave it to the people, and they ate. And rising up, he went and followed Elijah, and he ministered to him.
